torstai 9. heinäkuuta 2015

Viranomaiset eivät enää nauti kansalaisten luottamusta

Puolustusministeriön kansliapäällikön Arto Rädyn mukaan perustuslakia tulisi muuttaa siten, että ”turvallisuuden” nimissä voitaisiin kajota kansalaisten perusoikeuksiin. Tyypillistä sotaviranomaisen äärioikeistolaista ja fasistista ajattelua.

Tässä kansanvaltaisen oikeusvaltion keskeinen periaate:


























Kaikki yhteiskunnassa perustuu viime kädessä ajatukseen, että tämä periaate estää luolamiestouhun sekä säilyttää yhteiskuntarauhan. Byrokratia ja tarkkarajainen laintulkinta siis pitävät yhteiskunnan koossa. Lakien toimeenpano eli viranomaisvalta on selkeää vallankäyttöä, mutta siihen tulee olla viime kädessä kansalaisten hyväksyntä. Tämän kansalaiset osoittavat äänestämällä haluamansa eduskunnan.

Tämä on virallinen totuus. Näin se ei kuitenkaan aina mene. Tutustumalla oikeuskäytäntöön selviää, että viranomaiset eivät aina noudata lakia. Näistä on tosi järkyttäviäkin oikeusjuttuja. Viranomaiset monesti moittivat ihmisiä, jotka tekevät kanteluita ja valituksia. Tällöin viranomaset myöskin hyökkäävät kansalaisoikeuksia ja demokratiaa vastaan. Oikeus kannella ja valittaa on siis demokratian puolustamista.

Tässä esimerkki: Varatuomari Leeni Ikonen kertoo blogikirjoituksessaan kuinka viranomaiset tuomittiin maksamaan kansalaisille korvauksia Satakunnan käräjäoikeudessa perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla. Kyse oli ihmisoikeuksia polkevasta huostaanotosta. Viranomaiset aikovat valittaa tuomiosta.

Onko oikein, että esimerkiksi lastensuojeluviranomaiset eivät noudata lakia monessakaan asiassa? Näistä on useita esimerkkejä. Yksi esimerkki on lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon korvaaminen huostaanotoilla. Lain mukaan huostaanotto on aina viimesijaisin puuttumiskeino. Lue lisää. Esimerkiksi lasten neuropsykologinen kuntoutus on riittämätöntä. Tämä johtaa laittomiin huostaanottoihin. Asianmukainen kuntoutus siis korvataan huostaanotoilla.

Viranomaiset perustelevat toimiansa resussipulalla. Leikkausten vuoksi ei voida jotain palvelua myöntää. Siinä on tyypillinen totuus. Resurssipula ja budjettivaje eivät kuitenkaan ole oikeusnormeja. Laitonta viranomaistoimintaa ei voida perustella resurssipulalla. Huostaanotoissa tämä ilmenee siten, että tilannetta ei ole hoidettu muilla peruspalveluilla kuten laki vaatii. Aina huostaanotoissa ei ole siis kyse edes lastensuojeluasiasta vaan esimerkiksi lapsen kuntoutuksesta, joka on törkeästi laiminlyöty julkisen vallan taholta. Peruste ei voi olla se, että nyt ei ole tarjota kuntoutusta vaikkapa leikkausten vuoksi.

Mietitäänpä vaikkapa punaisten lapsia. Heitä otettiin aikanaan valkolahtariterrorin vuoksi huostaan. Suomen vasemmistolaistuessa köyhille perheille tuli oikeus saada parempaa kohtelua lastensuojelussa. Lastensuojeluviranomaiset ovat sinänsä oikeassa. Vika on myös lahtareissa eli leikkauksissa lapsiperheiden palveluihin. Viranomainen ei voi kuitenkaan ulkoistaa vastuutaan vaan hänen tulee noudattaa tarkoin lakia. Kun kerta kansalaiset ovat äänestäneet punaväriä sen verran, että myös köyhillä on oikeus peruspalveluihin niin viranomainen ei voi tällöin perustella työväenluokkaisen lapsen huostaanottoa resurssipulalla tai laittaa perheen köyhyyttä ”huonon elämänhallinnan” piikkiin vaan tarjota oikeanlaista apua. Sitä vaatii laki, koska kuten totesin niin huostaanotto on aina viimesijaisin puuttumiskeino.

Esimerkkinä viranomaismielivallasta toimii myös kuntouttava työtoiminta. Lue lisää: Kunnatvenkoilevat. Sekin painottuu köyhiin ja syrjäytyneisiin. Valkolahtaukseen ja fasismiin perustuva yhteiskunta on tehnyt paluun. Siitä kertoo lisääntynyt kontrolli ja mielivalta. On Suomen lastensuojelussa sellainen hyväkin puoli, että sen ansioista monen ex-asiakkaan ei ole tarvinnut käydä armeijaa mielenterveyssyistä. Sitten voidaankin lykätä kuntouttavaan työtoimintaan. Äärioikeistolainen luokittelu ihmisten tuottavuuden mukaan siis jyllää Suomessa. Näin ei tarvitse myöskään puolustaa (ainakaan rauhan aikana) fasistisika Arto Rädyn kannattamaa äärioikeistolaista valtiota, jonka viranomaiset näkevät ihmisoikeudet turhana valittamisena. Suorastaan epäisänmaallisena habituksena. Haluaisikohan Arto epäisänmaalliset ammattivalittajat turvasäilöön? Suomalaisen lastensuojelun uhreja sentään uskaltaa puolustaa Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov. Siihen eivät Suomen viranomaiset näytä kykenevän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti