Monet
tietänevät kädenväännön
kun Yhdysvaltain korkein oikeus on puinut
rikollisten
teloitusten
inhimillisyyttä. Tämä on ikään
kuin suhteellisuusperiaatteeseen
liittyvää pohdintaa. Tässä kirjoituksessani avaan
mm. suhteellisuusperiaatetta Suomen lainsäädännössä.
YLE
Uutisten oikeustoimittaja Ari
Mölsä toteaa
osuvasti kirjoituksessaan
29.4.2015, että jotain on pahasti pielessä kun kansalainen
tarvitsee lakimiehen apua sosiaali – ja terveyspalveluita
hakiessaan. Hätää
kärsivä on joskus saanut yhteiskunnalta apua ilman dramatiikkaa.
Voidaanko Suomea enää kutsua hyvinvointivaltioksi? Mielestäni ei. Asiakkaiden pompottelu on viranomaisille tuttua. Ihmisiä juoksutetaan ”verkostopalavereissa ja moniammatillisissa tiimeissä” ilman, että he saavat apua ajoissa. Tästä esimerkkinä lastensuojelu. Viranomaisten kannattanee alkaa keittää pullakahveja juristeille ja ns. ammattivalittajille ”verkostopalaverissaan”. Sillä heitä tullaan tarvitsemaan.
Sosiaaliasiamies
Lilli
Autti on
tuonut julkiseen keskusteluun perusturvarikos-käsitteen.
Sillä haluttiin nostaa esiin kysymys siitä,
onko
esimerkiksi
tietoinen
sosiaali
– ja terveyspalveluiden alibudjetointi perusturvarikos.
Sosiaaliasiamiehet ovatkin nostaneet esiin huolensa julkisen sektorin
lainvastaisista säästöistä. Osa kunnista ohjeistaa työntekijöitään laittomaan toimintaan saavuttaakseen tehokkuutta. Alan opiskelijat ovat harmissaan kun eivät saa tehdä lain mukaista työtä.
Tässä
esimerkkejä:
-
Peruspalveluista on leikattu. Se ajaa kunnan tekemään huostaanoton.
Ei kuulemma ole tarjolla muita keinoja
auttaa
lasta tai
perhettä.
Budjetti
ei kuitenkaan ole oikeusnormi. THL:n mukaan:
”Suhteellisuusperiaate
on sosiaalihuollossa nimeltään pienimmän tehokkaan tai lievimmän
riittävän puuttumisen periaate.”
-
Poliisin tekemät kotietsinnät. Kotietsintä voi olla tehtyyn
rikokseen nähden suhteeton.
-
Mielenterveyspotilaiden kohdalla:
Olosuhteiden, joissa (esim. eristystilat) potilaita hoidetaan, tulee
olla inhimilliset. Suhteellisuusperiaatteen mukaan toimenpiteen
haittoja on punnittava oletettavissa olevaan hyötyyn nähden eikä
toimenpidettä saa käyttää rangaistuksena.
-
Kehitysvammaisten hoidossa eduskunnan oikeusasiamies on korostanut,
että turvaliivin käyttö asiakkaan aggressiivisuuden
hallitsemiseksi on sallittua vain silloin, kun se on välttämätöntä
ja lievempiä keinoja ei ole käytettävissä
(suhteellisuusperiaate).
Enää ei siis riitä se, että osaa lukea lakia. Täytyy myös ottaa se huomioon, että vaatimalla lain noudattamista voi saada viranomaisen vihat niskaansa.
Viranomaisiin
ei voi enää luottaa. Lue
lisää: Viranomaiset eivät enää nauti kansalaisten luottamusta
Valviran selvityksen 10.11.2014 (s. 17) mukaan: Kanteluissa on ilmennyt, etteivät kunnan viranhaltijat ole aina toimeenpanneet hallinto-oikeuden päätöksiä viivytyksettä, vaan asiakkaat ovat joutuneet odottamaan niiden täytäntöönpanoa useita kuukausia.
Hallintolain
mukaan
asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä, mikä merkitsee
myös sitä, että päätökseen täytäntöönpanoon on ryhdyttävä
viivyttelemättä. Viranomaisen on noudatettava
hallintotuomioistuimen
päätöstä,
jos hallintotuomioistuin on lainvoimaisella päätöksellä arvioinut
viranomaisen päätöksen lainvastaiseksi. Oikeus
saada asia ajoissa käsitellyksi ja hyvän hallinnon takeet turvataan
myös perustuslaissa.
Oikeusnormien
ja ihmisoikeusbyrokratian arvostelu on pääsääntöisesti
oikeistopopulismia ja keskiluokkaisten viranomaisten
taantumuksellista ihmisoikeusajattelua. Se
on kuulemma turhaa valittamista vaatia, että julkinen vallankäyttö
noudattaa lakia ja ihmisoikeuksia. Palataan saman tien keskiajalle.
Laitan
vielä lopuksi kuvakaappauksen THL:n raportista Vaarantunut
suojeluvalta. Ei riitä, että viranomaisella on hyvä aikomus
noudattaa lakia. Viranomaisella täytyy olla myös keinot
noudattaa lakia. Asiakkaan ei tarvitse kuunnella selityksiä
resurssipulasta. Asiakkaan
pitää voida luottaa siihen, että viranomainen noudattaa lakia. Se
on toimivan yhteiskunnan edellytys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti