maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kansalaistottelemattomuudesta

Jotkut ihmiset sanovat, että suora sabotaasi (esimerkiksi paikkojen hajoittaminen) on hölmöläisten aivotonta hommaa. Onko näin oikeasti? Omasta mielestäni ei. Mielestäni se on yksi keino osoittaa mieltään ja täysin hyväksyttyä. Luolamiestouhuahan se on eli ei kovin älykästä. Kuitenkin myös luolamiestouhussa voi olla hyvä tarkoitus. Mielestäni myös luolamiestouhussa voi olla älykkyyttä mukana. Sen järjestämiseen voi mennä yllättävän paljon aikaa. Usein erilaisten mielenosoitusten järjestämiseen käytetään paljon energiaa. Hyvän lukuelämyksen sabotaasista tarjoaa anarkistisen Kapinatyöläisen artikkeli vuodelta 1995. Se osoittaa, että kyseessä on hyvinkin luonteva toimintatapa.

Kun kansalaisoikeudet ovat vaarantuneet niin ihmiset ovat valmiita suoraan toimintaan. Tämä on erittäin hyvä asia. Kansalaisoikeuksien vaarantumisesta kertoo esimerkiksi yhteiskunnan harjoittama ihmisoikeuksien polkeminen. Kansalaistottelemattomuus voi olla myös rauhanomaista.

Esimerkkejä:


Itse en ole anarkisti sanan virallisessa merkityksessä, mutta en pidä siitä kun heitä dissataan. Ovatko anarkistien pahimmat dissaajat edes perehtyneet termin ideologiaan? Veikkkaanpa, että eivät. ”Se ei vaan toimi, että ei ole mitään johtajia” kuuluu tyypillinen auktoriteettimyönteinen moite johtajien arvostelijoille. Johtajavallan arvostelu ei välttämättä edes ole anarkismia vaikka joku suomalainen ”hyvän kotikasvatuksen saanut” niin ajatteleekin. Se voi olla myös nykyisen rahan vallan haastamista ja vallan vaatimista paikallistasolle.

Demokratiaa ei käytännössä enää edes ole. Mitä me teemme jollain kansanedustuslaitoksella kun ulkomainen rahan valta sanelee pelisäännöt? Maamme johtajillakaan ei ole viimesijaista valtaa vaan se on ulkomaisilla kapitalisteilla. Vallankumouksen aika on siis lähellä. Lue lisää: Luokkarauhanaika on ohi.

Suomi on rasistinen, fasistinen ja kansalaisoikeuksia vihaava maa. Meillä saa haukkua surutta maahanmuuttajia ja köyhiä, mutta Suomen lipun polttaminen mielenosoituksessa on hirveän ikävä asia. Monet suomalaiset ovat hyvinkin ahdasmielisiä eli he eivät kykene älykkääseen keskusteluun. Sosiaaliturva on kuulemma liian hyvä. Viis EN:ltä tulleet nuhteet ja luokkaeroista kertovat tilastot.


Suomi on hyvin konservatiivinen maa kuten myöskin mm. Yhdysvallat. Suomessa vihataan kansalaisaktivisteja yli kaiken. He ovat kuulemma turhasta valittajia. Kansalaisoikeusvihaan osallistuvat myöskin viranomaiset. Suomessa on kuulemma naurettavia oikeusjuttuja kun ihmisille on lakiin kirjattu oikeuksia, jotka eivät julkisessa vallankäytössä läheskään aina toteudu. Yksi ”naurettava kansalaisoikeusjuttu” konservatiivisen viranomaisen silmissä voisi olla KHO:n linjaus tietosuojasta liittyen kuntouttavaan työtoimintaan. Jenkeissä se voisi olla Martin Luther Kingin taistelu rotusortoa vastaan. Tähän liittyy Rosa Parksin oikeusjuttu Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa. Hänen valituksensa johdosta ylin oikeusaste kumosi perustuslain vastaisen lain.

Myös Suomessa on ollut rotusortoa ja on sitä edelleen. Tästä kertoo esimerkiksi romanien laittaminen orjatöihin irtolaislainsäädännön aikaan. Toki niihin laitettiin suomalaista alaluokkaakin. Nykyään samaa ajaa erilaiset orjatyöt, joiden uhriksi suomalaiset syrjäytyneet ja maahanmuuttajat joutuvat.

Suvaitsemattomuuden lienee aiheuttanut hyvin pitkälti keskiluokkaisen, konservatiivisen ja ”hyvän kotikasvatuksen” saaneen sukupolven äärioikeistolainen, auktoriteettimyönteinen ja isänmaallinen näkemys. Suomi on hyvä maa. Seuraa johtajaa. Lopeta valittaminen. Kaikki kritiikki nähdään turhana valittamisena. Kaiken sivistyksen ja ihmisen ajan käytön tulee palvella kilpailua ja rahaa sekä työntekoa. Arbeit macht frei. Kaikenlainen oma ajattelu on ”turhaa pilvissä leijailua”.
Rauhanomaista kansalaistottelemattomuutta voi olla esimerkiksi kansalaisoikeuksien vaaliminen oikeuslaitoksen kautta. Siihen on mahkuja myöskin Suomessa vaikka täällä ei valitustehtailijat voi perustuslain tulkintaan vaikuttaa kuten esim. Yhdyvalloissa ja Saksassa. Lue lisää näistä aiheista aiemmista teksteistäni.



Mielenkiintoinen kantelutapaus tähän väliin:
Uutisia "kuntouttavasta" työstä ja ipun kantelusta

Eli onko monet orjapajat tulkittavissa elinkeinon harjoittajiksi?



Lainaus aiemmin kirjoittamastani:

Mielestäni Suomi tarvitsee omat kansalaisoikeustaistelijansa. Amerikassa kansalaisoikeustaistelun ehdoton ikoni on Martin Luther King. ”I have a dream = Minulla on unelma” kuuluu hänen kuuluisa lausahduksensa. Toinen mielenkiintoinen kansalaisoikeustaistelija on Rosa Parks. Yhdysvaltain korkein oikeus totesi hänen valituksensa johdosta rotuerottelun linja-autoissa perustuslain vastaiseksi.

Myös Suomessa on vakavia perustuslaillisia ongelmia. Tästä esimerkkinä kuntouttava työtoiminta. Se on perustuslain vastaista. Lue lisää: Työläisenriistoa oikeusvaltiossa ja Eliittija pakkotyö sekä perustuslaki. Suomessa ei kuitenkaan voi ylin oikeusaste kumota perustuslain vastaista lakia kuten Yhdysvalloissa voi. Suomessa perustuslain tulkinta on vain etukäteistä. Suomessa tulkinta tehdään eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ennen kuin jokin laki säädetään. Poliitikot toimivat siis tuomareina lainoppineiden sijasta.








                                                                                                                                                             
Kuitenkin silloin tällöin myös Suomessa oikeuslaitos antaa mielenkiintoisia ennakkotapauksia, jotka parantavat ihmisoikeuksia. Yksi esimerkki tästä on Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös 6.6.2013. Vuosikirjanro ja linkki: KHO:2013:103. Tapauksessa toimeentulotuen saaja oli kieltäytynyt Työvoiman palvelukeskuksen asiakkuudesta. Hän oli siis kieltäytynyt allekirjoittamasta viranomaisten tietojen vaihtoon oikeuttavaa sopimusta. Palvelukeskus on siis eräänlainen viranomaisten välinen yhteistyötaho. Tämän johdosta sosiaaliviranomainen alensi hänen toimeentulotukea. KHO katsoi menettelyn lainvastaiseksi. Työvoiman palvelukeskus ei ole viranomainen eikä juridinen henkilö. Siitä ei ole myöskään säädetty lailla. Ilman lain tukea valittajalla ei ollut velvollisuutta luopua tietosuojastaan. Perustuslain mukaan viranomaistoiminnan on perustuttava tarkoin lakiin. Palvelukeskuksen toimintaan osallistuminen on vapaaehtoista. Valittaja oli siis työvoimatoimiston asiakkaana, mutta käytännön esteeksi osallistua työttömien aktivointiin muodostui tämän sitoumuksen allekirjoittamatta jättäminen. Valittaja oli siis vain tarkka tietosuojastaan, mutta ei ollut kirjaimellisesti kieltäytynyt aktivoinnista. Muun muassa näillä perusteilla KHO katsoi, ettei valittaja ollut kieltäytynyt työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Tässä on siis hyvä ennnakkotapaus mihin voi vedota vastaavassa mahdollisessa tilanteessa. Eivät voi viranomaiset ainakaan tällöin keskustella asiakkaan selän takana ”verkostopalavereissaan” ainakaan yhtä helposti.

EDIT: Ainut vaan, että työvoiman palvelukeskuksia ei enää ole. 1.1.2015 alkaen ne muuttuivat monialaista yhteistyöpalvelua tarjoaviksi palvelupisteiksi. Lue lähde. Minulla oli siis vanhentunutta tietoa.Työvoiman palvelukeskukset eivät olleet lakisääteisiä. Nykyiset palvelupisteet ovat. Tältä osin minulla oli vanhettunutta tietoa, kun tätä ennakkopäätöstä innoissani hehkutin. Kun palvelu ei ollut lakisääteistä eli kyseessä ei ollut viranomaistaho, niin tällöin velvollisuutta luopua tietosuojasta ei ollut. Ainakaan KHO:n viranomaistaho-huomio ei enää päde. Työttömän oikeusturva on siis tältäkin osin heikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti