Asiakkaat, työntekijät vai nykyajan maaorjat?

Olen kirjoittanut paljon palkattomista tukitöistä ja kuntouttavasta työtoiminnasta sekä näihin osallistumisen pakosta eli vastikkeellisesta sosiaaliturvasta. Tämmöisessä toiminnassa työläinen ei saa palkkaa vaan häntä kutsutaan asiakkaaksi. Sosiaaliturvatyötä on monenlaista. Esimerkiksi Juuan kunnassa on tehty risusavottaa ja purettu tiilisiä rivitaloja käsipelillä. Yksittäinen hyvä esimerkki sosiaaliturvatyöstä on forssalaisen Minnan tarina. Hän tekee raskasta työtä maatilalla ilman palkkaa sosiaaliturvalla. Lue kyseinen artikkeli klikkaamalla tästä.

Voidaan kysyä onko oikeudenmukaista se, että joku tekee suhteellisen raskastakin työtä ilman palkkaa? Monesti tähän pakotettuna eli karenssin tai toimeentulotuen leikkauksen uhalla. Miltä tämmöinen tuntuu vaikkapa metalliduunarista, joka on joskus saanut oikeaakin palkkaa, mutta nykyään tekee samaa työtä vastikkeellisella sosiaaliturvalla? Aivan. Myös metallitöitä tehdään sosiaaliturvatöinä. Ja sitten häntä sanotaan asiakkaaksi. Toiset saman alan työntekijät ovat oikeassa työsuhteessa ja toiset eivät ole eli he ovat sosiaaliturvatöissä. Toiset siis ovat työntekijöitä ja toiset asiakkaita eli he saavat sosiaalipalvelua. Missä on tasa-arvo?

Käsittelen tässä kirjoituksessani asioita marxilaisesta, sosiologisesta ja psykologisesta näkökulmasta. Perustan väitteeni siis työväenaatetta ja inhimillisiä arvoja korostavaan tieteeseen. Kirjahyllyssäni on näitä asioita käsitteleviä kirjoja ja olen lukenut näistä myös esimerkiksi netistä. Pikkuporvarit pitävät tällaista työtä hyvänä ja oikeudenmukaisena vastikkeena sosiaaliturvan eteen. Yksilöeetosta korostava sosiaalityö näkee köyhyyden, työttömyyden ja syrjäytymisen omana syynä sekä tarjoaa loputtomia elämänhallintakursseja ja pakkotöitä työttömille. Suomessa on orjapiiskureiden mukaan liian hyvä sosiaaliturva, koska se kuulemma kannustaa jäämään kotiin. Tällainen aktivointiretoriikka on lähtöisin Amerikasta. Tällainen sosiaalityön yksilöeetos on luonut paljon pahoinvointia yhteiskuntaamme, joka ilmenee mm. huostaanottojen määrän kaksinkertaistumisena 20 vuodessa ja työttömyyden lisääntymisenä. Kaikki alkoi uusliberalistisesta kehityksestä eli siitä kun pääomat vapautettiin 1980 – 90 – lukujen vaihteessa. Lama ei siis ole ay-liikkeen vika vaan liian kapitalistisen järjestelmän. Lue lisää yksilökeskeisyydestä klikkaamalla tästä.

Ihminen kaipaa osakseen arvostusta, hyväksyntää ja osallisuutta yhteiskuntaan. Sitä ei mielestäni tarjoa se, että ihminen tekee raskasta tai oikeaa työtä vastaavaa työtä vaikkapa kuntouttavassa työtoiminnassa. Tämä asettaa työläisen eri asemaan muihin työläisiin verrattuna. Yksi eriarvoistava tekijä on eläkekertymä. Koska kuntouttavasta työstä ei saa oikeaa palkkaa niin siitä ei myöskään kerry eläkettä. Mikä tällaisen työn tarkoitus sitten on? Ainut tarkoitus näyttää olevan työläisen pitäminen pikkulapsena, joka tarvitsee harjoitusta elämänhallintaansa. Ja mitä sitten vaikka tarvitsisikin? Siihen voi olla syynä vaikkapa mielenterveysongelmat. Eihän se ole mikään kestävä ratkaisu mielenterveysongelmiin, että ihmistä kuntoutetaan palkattomilla töillä loputtomiin. Se mitä ihminen siinä tilanteessa vähiten kaipaa niin tuskin on loputtoman kilpailumentaliteetin syöttäminen ihmiselle. Liika kilpailu sairastuttaa ihmisen henkisesti. Olen huomannut nuorten keskuudessa antikapitalistisia asenteita kuten ostarinotkuminen ja downshittaaminen. Täällä Vaasassa on myös viillelty rikkaiden autoja. Kapitalismin vastaiseen ns. ”kulttuurimädätykseen” voit tutustua lisää klikkaamalla tästä.

Ihminen kaipaa työnteolta jotain hyödykettä itselleen. Siinä on ripaus itsekkyyttä, mutta ajatus on pohjimmiltaan inhimillinen. Miksi sosiaaliturvatyöläistä pitäisi jättää eläkekertymän ulkopuolelle kun kerta saman alan töitä tehdään myös ihan oikeassa työsuhteessa? Ihminen haluaa tehdä jotain elämässään mistä saa arvostusta osakseen. Suurimmalle osalle ihmisistä sellainen asia on työnteko. Miksi sosiaaliturvatyöläinen ja palkkatyöläinen asetetaan eriarvoiseen asemaan? Esimerkki: Duunari tekee risusavottaa ja purkaa tiiliseinää 9 euron päiväkorvauksella sosiaaliturvan lisäksi. Tietääkseni metsurin ja rakennusmiehen palkka ei ole tuo 9 euroa päivä. Pelkkä eriarvoisuuden kokemus (eli tuntemus itsestänsä sosiaaliturvatyöläisenä eli B-luokan kansalaisena) voi tuntea itsensä hyödyttömäksi työntekijäksi. Kuntouttava työtoiminta ei näet ole tuottavaa työtä.

Sosiaaliturvatyö asettaa ihmisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Siitä ei makseta veroja ja kuten jo mainitsin, niin se ei kerrytä myöskään eläkettä. Se on siis oikeistolaisen yksilöretoriikan (eli työttömien aktivoinnin) palvelemista ja sosiaaliturvatöitä tarjoavien (sosiaaliviraston ja työvoimapalveluiden) virkamiesten miellyttämistä. Siis vääryyden palvelemista.

Mennäänpä sitten tasa-arvonäkökulmaan perusteellisemmin tämän asian suhteen. Kapitalismi syntyi eriarvoistamisen ja orjuuttamisen sekä yhteiskunnallisen riiston välineenä. Aikojen alussa eli ihmiskunnan alkuperäisessä heimossa työt tehtiin yhdessä ja työn tuotos jaettiin tasan heimon kesken. Aikojen alussa ihmiset olivat siis tasavertaisia. Jossakin vaiheessa kuitenkin työkalujen kehittyessä alkoi työn tuloksena syntyä ylimääräistä tuotetta, jonka joku otti omakseen. Tässä vaiheessa ihmiskunnan kehitystä kilpailevien heimojen jäseniä ei enää sotimalla tapettu, vaan heitä alettiin ottamaan orjiksi. Samalla yksityisomistuksen kanssa mies vahvempana sukupuolena alisti naisen varmistaakseen hänen synnyttävän miehelle perillisen, joka aikanaan oli perivä isänsä.

Syntyi siis feodaaliyhteiskunta. Se ei ollut vain naisten orjuuttamista vaan myös köyhien miesten. Tämän muutoksen seurauksena kehittyi luokka- ja työjako eli joku alkoi elättämään toista sillä, että tämä teki hänelle työtä orjana tai vapaana miehenä. Tällaiset miehet olivat maaorjia. Heillä oli raskaita töitä ja velvollisuuksia kuten peltotöitä, metsänperkausta ja ojankaivuuta. Samankaltaisia fyysisesti raskaita töitä on tehty myös kuntouttavassa työtoiminnassa. Tästä esimerkkejä on juuri mainitsemani risusavotta ja tiilisten rivitalojen purkaminen käsipelillä.

Feodaaliyhteiskunta ajautui lopulta kapitalismiin. Luokkayhteiskunta kuitenkin säilyi, koska työväenluokan hyväksikäyttö jatkui edelleen. Kapitalismi on siis epäluonnollinen järjestelmä. Kuten jo mainitsin, niin tasa-arvon romuttamisena kapitalismi on syntynyt ja siihen se myöskin tulee kaatumaan. Tietynlaista kilpailua ihmisten välillä on aina, mutta liika kilpailu väsyttää ihmisen. Täysin sääntelemätöntä kapitalismia ei ole koskaan ollutkaan. Kapitalismi on aina ajautunut kriisiin ja luokkasotaan. Koko tähänastinen yhteiskunta on ollut luokkataistelujen historiaa. Feministitkin ovat joskus saavuttaneet sillä suosiota, että ovat puolustaneet köyhiä ja sorrettuja miehiä. Ehkäpä historia toistaa itseään, koska tiiliseinän purku ja metsurin hommat sosiaaliturvatöinä ovat perustuslain ja tasa-arvoon liittyvän lainsäädännön vastaista (viite: lakikirjoitukseni). Ja joku kehtaa vielä väittää, että Suomi olisi rehellinen demokratia.

Ja sitten niihin tuloeroihin. Totta kai tietynlaisia tuloeroja tarvitaan, koska ammatitkin ovat erilaisia. Mutta mihin tarvitaan pääomia? Aivan. Ei mihinkään. Ja en ole myöskään sanonut etteikö esimerkiksi erilaisia työn johtajia yms. tarvittaisi. Kyse on siitä, että yhteiskunta on mahdollinen myös ilman pääomia. Työpaikkojen olemassaolo ei vaadi pääomia. Tällaisia yhteiskuntamalleja on erilaisia missä pääomat ovat tiukassa kontrollissa tai ne on kokonaan kielletty. Sosialismia on siis erimuotoista. Yksi tällainen yhteiskuntamalli oli Suomikin 1980-luvulla, jolloin oli eräänlainen suljettu sosialismi. Suomalaisessa yhteiskunnassa oli silloin hyvin paljon samoja rakenteita mitä Neuvostoliitossa. Kannatan siis suljettua sosialismia. Tämä vaatii EU-eron sekä omaan valuuttaan palaamisen, joita siis myöskin kannatan. Pääomat avattiin globaalisti valmistautuen EU-jäsenyyteen. Se on aiheuttanut paljon pahoinvointia ja eriarvoistumista.

Loppukaneettina totean, että olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen suurin mielenterveys – ja elämänhallintaongelma on kapitalismi. Hyvä mielenterveys ja elämänhallinta ovat ihmisille tärkeitä, mutta kapitalismin perusongelmaa eli työväenluokan riistoa ne eivät poista. Jos halutaan inhimillisesti kestävä yhteiskunta niin kapitalismi ja uusliberalismi on ehdottomasti torjuttava. Nuorilla on nykyään paljon erilaisia mielenterveysongelmia, mutta onko se mikään ihme kun yhteiskunta korostaa liikaa kilpailua ja menestymistä? Kouluissakin on kaikenlaista business – ja yrittäjyyskoulusta. Nuorille viestitään, että tavallinen työ ei ole enää mitään tavoittelemisen arvoista. Korkeintaan se on vain kuntouttavan työtoiminnan arvoista, josta ei siis saa oikeaa palkkaa. Nuorille viestitään, että vain pörssikäyrien tuijottelu, johtajuus ja angry birds - jutut ovat arvokasta työtä. Sitten tulee näitä kaikkia teinitähtiä, bb-staroja ja amerikanhypetysjuttuja.

Kaikessa näyttää olevan tärkeintä kilpailu sekä oma naama ja oma etu.

Napsitaanko selfie vai belfie?

 

Muita kapitalismin vastaisia kirjoituksiani:

Suomalaisesta lapsiköyhyydestä

Hyvää joulua myös köyhille ja rikkinäisille perheille!

Noteerataan "EVVK" pakkotyön tekemiselle!

Businessvalmennusta sossussa

Ylisuorittaminen ei ole elämän tarkoitus

Kapitalismi ei toimi

Muita lähteitä:

http://viimeinenmohikaani.wordpress.com/marxilainen-taloustiede-filosofia

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3303474/kun-arkistosta-kaikki-muuttui-suomen-1990-luvun-sosiaalipolitiikassa

Kapitalismin vastainen habitus nousussa

Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa).
Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti.
Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia.

Lähetin seuraavaan Kansan äänen (nro 1/2015) alla olevan kirjoituksen.




Irti tavarasta - kirja mm. neuvoo
antimaterialistien elämäntavan valinnassa.

Kapitalismia voi vastustaa monella eri tavalla. Niistä tulee mieleen äkkiseltään kolme keskeisintä tapaa. Sosialistinen teoria on tietysti klassinen tapa. Toinen tapa on hyvin arkipäiväinen eli ongelmien listaaminen. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisille kerrotaan kansankielellä ja tunteenomaisesti mitä kapitalismi on aiheuttanut. Vaikka ihminen ei ymmärtäisi vaikkapa marxilaista teoriaa niin sen ymmärtää suurin osa kansasta miltä tuntuu nähdä esimerkiksi vanhus ylilääkittynä ja huonosti hoidettuna hoitokodissa tai työmies tekemässä raskasta risusavottatyötä sosiaaliturvan vastineeksi. Kolmas tapa on erilaiset muoti-ilmiöt ja nuorisokulttuuri.

Kapitalistinen yhteiskunta korostaa liikaa materialismia ja kilpailua. Totta kai ihmisten välillä on aina jotain kilpailua. Se kuitenkin pilaa ihmisen henkisen hyvinvoinnin jos elämän ainut tarkoitus on kilpailu, materialismi ja omistaminen sekä itsekeskeinen yksilönvastuuta korostava elämänasenne. Mietitäänpä ihmisen perustarpeita. Näistä kertoo esimerkiksi Maslow’n tarvehierarkia. Ihminen on tyytyväinen loppujen lopuksi aika vähään. Riittävästi ruokaa ja lepoa sekä katto pään päällä. Siihen vielä lisäisin, että mielekäs työ ja jotain ihan tavallisen ihmisen harrastuksia. Tämän tyydyttämiseen riittää tasa-arvoisempi tulonjako.

Nuoret ja ihan aikuisetkin väsyvät tällaiseen minäkeskeiseen business-mentaliteettiin. Oikeistolaisen kultalusikka takapuolessa syntyneen elämällä elostelijan on monesti vaikea ymmärtää mitä hienoa ja rakentavaa voi olla vaikkapa humanismia, sosiologiaa, psykologiaa ja inhimillisiä arvoja korostavissa elämänasenteissa. Harvemminhan sen ymmärtää jos elämässä ei ole ollut mitään rikkirepiviä kokemuksia vaan aina on ollut vain siististi coolia. Sitä voi olla vaikea ymmärtää vaikkapa uudella maasturilla kaasuttelevan oikeistolaisen viisikymppisen pikkupojan. Kun kaiken materialismin riisuu niin mitä jää jäljelle? Tulisi vaikkapa vararikko. Jäljelle jää edelleen pikkupoika. Tosin rahaton sellainen. Sellainen, jonka ensimmäinen ajatus on ”äiti osta mulle uus auto”. Tosin oikeat maasturit ovat hieman kalliimpia kuin ne äidin ostamat hiekkalaatikon lelumaasturit. Ihmisen ajatusmaailmaa, muistoja ja käsityksiä elämänmenosta ei kukaan voi kuitenkaan viedä vaikka tulisikin vararikko. Se erottaa tuon oikeistolaisen pikkupojan ja vaikkapa vasemmistolaisen humanistin. Ikään kuin hengen voitto materiasta.

Ja sitten siihen kulttuuripuoleen. Siitä kertovat esimerkiksi erilaiset muoti-ilmiöt ja tietynlainen agitatiivinen käyttäytyminen, jotka siis ovat viime aikoina lisääntyneet. Yksi muoti-ilmiö on nettiaktivismi. Yksi nettiaktivismin muoto on kansainvälinen Anonymous-liike, jolla on Suomessakin toimijoita. Facebookissa toimii myös Anonymous Finland – liike. Tähän liittyy läheisesti myös guy fawkes – (karnevaali)naamari. On tullut erilaisia mielenosoituksia järjestäviä yhteisöllisiä kansalaisliikkeitä. Yksi näistä on NSR (Nyt Saa Riittää). Sosiaalista mediaa käytetään näihin organisoinnin välineenä. Lisäksi erilaiset agitaattorit ovat nousseet oikein kunnon some-ilmiöiksi. Yksi kulttuuri-ilmiö on kantaa ottava musiikki. Tällaisia ovat esimerkiksi vasemmistoräppärit. Vasemmistoräppiä voi olla esimerkiksi syrjäytymisen kuvaaminen. Miltä kuulostaa esimerkiksi räppirepliikit ”ota snaagut pikku pirih**ra” tai ”omaisuus on varkautta”? Aika uhmakkaalta. Eikös vain? Jopa niinkin uhmakkaalta, että porvari saattaa sanoa tällaisia räppäreitä ”huonon kotikasvatuksen saaneiksi kakaroiksi”. Voisivatko esimerkiksi tahallaan rikki revityt farkut tai lökäpöksyt olla mielenilmaus liian hienoa bisnesimagoa vastaan? Eikös se kravatti ja valkoinen kaulus ole vähän niin kuin kapitalismin hirttonyöri? Mikä saa porvarin hermostumaan tällaisista viattomista karnevaaliasuista ja nuorekkaan uhmakkaista räppäreistä? Lisäisikö pökköä pesään se, että vasemmistoräppäreitä on esiintynyt myöskin mielenosoitusten yhteydessä. Viimeksi eräs oli luokkavierasjuhlissa. Joillakin nuorilla tuntuu olevan jonkinasteinen viha elvisteleviä räppäreitä kohtaan, jotka leveilevät esimerkiksi hienoilla autoilla ja kiiltävillä koruilla. Olkoon tällaiset vaikka oikeistoräppäreitä.

Eräs mielenkiintoinen ja kapinallinen ilmiö on downshittaaminen eli elämän leppoistaminen. Se voi ilmetä esimerkiksi elämänhallinnan harjoitteluna niin, että sosiaalituillakin pärjää. Tai vaikkapa leppoisan ammatin valintana ja vapaa-ajan merkityksen korostamisena. Ihan vaan myöskin ostarilla notkuminen ja pussikaljoittelu voi olla yltiömukavaa! Pääpointti on siinä, että hyvään elämään ei tarvitsekaan niin paljoa materiaa. Toisaalta nykynuoria syytetään liiallisesta materian ihannoinnista, mutta sitten inhimillisiä arvoja korostavia nuoria sanotaankin sosiaalipummeiksi. Laitan tämän kirjoitukseni oheen kuvan kirpputorilta ostamastani Irti tavarasta – kirjasta, jossa on viisaita elämänohjeita. Siinä on kerrottu esimerkiksi ihmisen perustarpeista ja psykologista näkökulmaa asioihin. Siinä on kerrottu myös mm. sairaalloisen neuroottisista ilmiöistä kuten ostosriippuvuudesta, jota markkinoinnin saralla työskentelevät ihmiset käyttävät häikäilemättä hyväksi. Vaikka tällainen kapinallinen rähinävaihe koettaisiin liian uhmakkaaksi ja lapselliseksi niin silläkin on oma tarkoituksensa. Kapinointi lisää keskustelua eriarvoisuudesta ja luokkatietoisuus lisääntyy. Ilman luokkatietoisuutta ei voi syntyä mitään vallankumouksellista liikettä.

Päätän tämän kirjoitukseni seuraavaan biisiin, jonka voit kuunnella (ja katsoa) youtubesta:

Steen1 - Pikku Pirihuora:
https://www.youtube.com/watch?v=Py57W-hkwVo

Lisää tällaisesta kulttuurista:

http://yle.fi/uutiset/agit_hop_jatkaa_luokkataistoa__rapparien_uho_korvasi_solidaarisuuden/7215129

http://yle.fi/uutiset/hip_hop_on_jokaiseen_suuhun_sopiva_aanitorvi/7533100  

Suomalaisesta lapsiköyhyydestä

Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa).
Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti.
Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia.

Lähetin seuraavaan Kansan äänen (nro 1/2015) alla olevan kirjoituksen.



Tässä THL:n tilastokäyrä tämänkin
tekstini oheen.

Aivan ensiksi haluan sanoa, että laitan tämän kirjoitukseni oheen THL:n tilastokäyrän siitä kuinka lasten ja nuorten sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat kaksinkertaistuneet 20 vuodessa. Tähän sisältyvät myös huostaanotot. Lapsiköyhyys on kasvanut Suomessa erittäin paljon. Tällaiseen kehitykseen on keskeisesti vaikuttanut lapsiperheiden palveluista leikkaaminen. Yksi lapsiperheiden palvelu on kodinhoitoapu, jota vielä 1980-luvulla sai yleisesti. Nykyään kodinhoitopalveluiden raunioilla juodaan kahvia ja puhutaan elämänhallinnasta, mutta mitään konkreettista apua ei perheille enää saman lailla tarjota. Vanhemmat voivat olla joskus väsyneitä ja tarvitsevat arkeensa jotain apua. Esimerkiksi työelämän kiireet ja työttömyys sekä erilaiset elämän kriisit voivat aiheuttaa väsymystä.

Voima-lehden teesi ”Raha ei lue lakia” kuvaa tilannetta hyvin, koska tällainen toiminta rikkoo lakia ja ihmisoikeuksia. Lastensuojelulain mukaan muut keinot auttaa perheitä tulee käyttää ennen lapsen huostaanottoa. Tämä periaate (perheiden jälleen yhdistäminen) lisättiin lastensuojelulakiin perustuslaillisesta näkökulmasta. Taustalla on myös Suomen saamia ihmisoikeustuomioita. Haluan kiittää Voima-lehteä myös artikkelista ”Rahan löyhkä”, jossa tuodaan sitä karua todellisuutta esiin kuinka huostaanotoilla tehdään bisnestä.

Suomi on pohjoismaista uusliberalistisin. Täällä on myös huostaanottotilastot pohjoismaiden korkeimmat. Tätä ovat päivitelleet myös kokoomuslaiset ”heikompaa ainesta” – lausunnoillaan. Mietitäänpä myös muiden vielä uusliberalistisimpien maiden lapsiköyhyyttä. Tieteellinen aineisto osoittaa, että esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Saksassa tämä on suuri ongelma.

Tällainen köyhää ja tavallista kansaa kurjistava kehitys on alkanut sen jälkeen kun pääomat vapautettiin 1980 ja 1990 lukujen vaihteessa. Tämän jälkeen tuli lama, jonka seurauksena lapsiperheiden palveluista lyhytnäköisesti leikattiin. Lama oli keinotekoinen, jolla Suomi saadaan mukaan EU:hun ja liittovaltioon. EU on kapitalistinen järjestelmä, jossa on pääomien vapaa liikkuvuus. EU:ssa on myös kapitalistilobbareita, jotka ajavat omia direktiivejään läpi. Nyt ahdinkoa yritetään vielä syventää TTIP – eli vapaakauppasopimuksella. Tämä lama ei todellakaan ole AY-liikkeen syytä kuten Iiro Viinanen väittää. Se on nimenomaan uusliberalistisen kehityksen ja kapitalismin syytä. Kehityksen, joka alkoi pääomien vapauttamisesta.

Yksi kapitalistisen valtion tunnusmerkeistä on työläisen riisto. Enemmistö ihmisistä on aina työväenluokkaa. Jos kapitalistit saavat absoluuttisesti tahtonsa läpi se tarkoittaa käytännössä täydellistä luokkayhteiskuntaa. Siis luokkasäätyjen palaamista. Niin kauan kuin Suomessa on tällaista eriarvoisuuskehitystä, niin minä kiroan liiallisen hyvätuloisuuden ja menestymisen ihannoinnin alimpaan maanrakoon. Kapitalisteille ja uusliberalisteille ei tule antaa ikinä anteeksi tekojaan vaan heitä on pidettävä ihmisoikeusrikollisina. Niin suuria kärsimyksiä kapitalismi on Suomessa aiheuttanut viattomille ihmisille pikkulapsista alkaen.

Lähteitä:

http://www.lausti.com/articles/EU/saksa.html

http://hirvasnoro.blogspot.fi/2005/05/vain-pohjoismainen-malli-puree.html

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101171/hakovirta.pdf?sequence=1

http://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/stop-koyhyys/nakokulmia-teemaan/lapsikoyhyys-on-suomessa-kasvussa

http://findikaattori.fi/fi/68

http://viimeinenmohikaani.wordpress.com/marxilainen-taloustiede-filosofia

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2014/numero-1/rahan-loyhka


Tarkennus: Sijoitusmäärissä on huomioitu myös avohuollon sijoitukset (eivät vain huostaanotot)

Hyvää joulua myös köyhille ja rikkinäisille perheille!

Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa).
Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti.
Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia.

Pidin itsenäisyyspäivänä 6.12.2014 Helsingissä kapitalismin ja uusliberalismin vastaisen puheen. Tutustu siihen klikkaamalla tästä.


Laitanpa taas tämän kuvan tähänkin juttuuni.
Tämä on uusliberalismin ja leikkauspolitiikan 
sekä ihmisoikeuksien polkemisen seurausta.
Mutta tämähän sopii kokoomukselle oikein hyvin!

Nyt asiasta on kirjoitettu myös uusimpaan Kansan ääneen (joulunumero 6/2014). Lue kyseinen kirjoitus klikkaamalla tästä.

Kuten otsikko antaa osviittaa niin yksi asia mikä on lisääntynyt uusliberalistisen kehityksen myötä on lasten ja nuorten huostaanotot. Ne ovat peräti tuplaantuneet 1990-luvun alusta alkaen (Lähde: THL). Perheiden peruspalveluista kuten kotiapu leikattiin tuolloin.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut niin lain mukaan muut keinot auttaa lasta ja perhettä tulisi käyttää ennen huostaanottoa, mutta kuten Voima-tehden teesi "Raha ei lakia" osoittaa niin Suomessa ei läheskään aina noudateta lakia vaikka meidät oikeusvaltioksi juhlapuheissa mielletään.

Hyvä kysymys kuuluu kuinka monta lasta taas tänä jouluna on huostaanotettu kokoomuslaisittain ilmaistuna ns. "heikompaa ainesta" sisältävistä perheistä?

Kapitalismi ja uusliberalismi ovat aiheuttaneet Suomessa niin suuria ihmisoikeusloukkauksia jopa ihan pikkulasten siedettäväksi, että oikeistolle ei pidä antaa yhtään periksi. Luokkataistelun ja vastakkainasettelun aika on nyt. Sen on ansainnut jokainen heikommassa asemassa oleva ihminen. Kuten esimerkiksi vääryydellä ja muiden auttamiskeinojen puutteessa (eli esim. leikkausten vuoksi) kotoaan ryöstetyt lapset ja heidän vanhempansa.

Laitan tähän kirjoitukseni linkin sosiaalialan businessmentaliteetista. Klikkaamalla sitä pääset myös selaamaan muita kirjoituksiani ja muita mielenkiintoisia linkkejä.

Businessvalmennusta sossussa

Loppukaneetti:

Helsingin kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemen mukaan ensi vuonna (2015) on luvassa virkarikoskäräjät Eerikan murhasta. Aivan. Kun suurin piirtein jokainen "väsyneen vanhemman ongelma" ratkaistaan huostaanotolla niin tosi vakaviin juttuihin jää vähemmän aikaa. Toivottavasti yksilökeskeisyyden seuraukset ja lastensuojelun ihmisoikeusrikokset tulevat silloin oikein kunnolla julkisuuteen.

Kenen on vastuu vastuunkantajien maassa? Pidän kapitalisteja ja uusliberalisteja melkein yhtä suurina ihmishirviöinä kuin Eerikan surmaajaa. Nyt on totta tosiaan tilinteon ja vastuunkannon aika. Pahikset on laitettava vastuuseen teoistaan. Kohti inhimillisempiä arvoja!

Tässä on myös toinen kapitalismin ja uusliberalismin vastainen kirjoitukseni samaisessa Kansan äänessä:

Noteerataan "EVVK" pakkotyön tekemiselle!

Businessvalmennusta sossussa

THL:n tilastokäyrä

Löysin vanhemmat.com - foorumilta mielenkiintoisen keskusteluketjun. Siihen on linkitetty erilaisia lehtiartikkeleita eli keskustelijoiden mielipiteet voidaan myös näyttää toteen. Lue keskustelu klikkaamalla tästä.

Kyse on siitä, että Espoon kaupunki osti vuoden 2009 aikoihin Jari Sarasvuon firmalta Trainers Houselta noin 200.000 eurolla valmennuspalveluja. Valmennuksen keskeisenä ideana oli se, että miten palvelut voitaisiin toteuttaa kustannustehokkaammin laadusta tinkimättä.

Espoon perusturvajohtaja Juha Metso oli mukana lyömässä näiden paskanjauhajien kanssa kättä päälle. Varsinainen rötösherra ja konsulttien ystävä. Vetää Voutilaisen Paavollekin vertoja.

Laadusta on Suomessa ja Espoossa ikävä kyllä tingitty kustannustehokkuusintoilun seurauksena. Olen kirjoittanut lastensuojelun ongelmista todella paljon.

Lue viimeisin lasukirjoitukseni seuraavasta linkistä:

Soteyrittäjät Iskala ja Räty

Lasten ja nuorten huostaanotot ovat 20 vuodessa tuplaantuneet. Tämän on aiheuttanut esimerkiksi kapitalismi, uusliberalismi ja lapsiperheiden palveluiden (kuten kotiapu) leikkaukset. Laitan tämän kirjoitukseni oheen THL:n tilastokäyrän asiasta. Espoo on tunnettu ihmisoikeusrikkomuksistaan lastensuojelussa. Esimerkiksi huostaanottotilastot ovat Espoossa korkeat.

Eli businesskouluttaminen (ja ylipäänsä markkinaideologia) ei näytä parantavan perheiden elämän laatua. Päinvastoin. Se on heikentänyt eli laadusta on siis tingitty. Olen lopen kyllästynyt businessteeseihin. Minua ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka vain puhuvat työnteosta tai jonkin asian suorittamisesta, mutta eivät itse tee tuottavaa työtä tai ylipäänsä itse tee työtä tai asiaa, josta puhuvat.

Olen kuullut sossujen suusta seuraavia teesejä (näitä Sarasvuon porukkakin on jauhanut):

- Köyhiltä ja ns. "elämänhallinnan ongelmia" omaavilta perheiltä pitää ottaa lapset huostaan. Monet sossut pitävät köyhyyttä itse aiheutettuna ja Suomen sosiaaliturvaa liian hyvänä.

- Monet sossut korostavat yksilön omaa vastuuta elämänhallinnastaan ja ns. "reppana-perheet" rikotaan lasten huostaanotoilla.

- Itse elämänhallinnasta, vanhempien jaksamisesta ja jonkun asian suorittamisesta puhutaan paljon. Työryhmiä kokoontuu ja niin päin pois. Verkostokarttoja piirrellään ja palavereja pidetään kahvia lipittäen. Esimerkiksi lapsiperheille olisi yksinkertaisesti helpompaa ja halvempaa järjestää ne kodinhoitopalvelut vaikkapa niillä rahoilla mitkä menevät paskan jauhamiseen.

Mielestäni paljon parempia valmentajia ja neuvojia sossuille olisivat olleet vaikkapa mökin mummot ja marttakerhot. Siis ihan tavalliset ihmiset, jotka eivät ole elämästä vieraantuneita. Martat olisivat tehneet niitä kotitöitä ja auttaneet väsyneitä vanhempia sitä kautta. Perheiden ongelmiin ei auta se, että elämänhallinnasta puhutaan, mutta sen eteen ei tehdä mitään konkreettista. Monesti yksinkertainen ratkaisu on parempi kuin monimutkainen. Luulenpa myöskin, että espoolaiset veronmaksajat olisivat mieluummin laittaneet parilla sadalla tonnilla marttojen hihat heilumaan kuin lihottaneet Sarasvuon persettä.

Hyvä esimerkki paskan jauhamisesta on myös nämä 9 euron päivätyöt. Työttömien ns. "aktivointi" pitää sisällään ihan samanlaista retoriikkaa mitä "köyhien perheiden lasten huostaanotot". Kuten esimerkiksi: Köyhyys on oma vika. Sosiaaliturva passivoi. Ns. "kaikesta valittajia" moititaan vaikka ihmisoikeuksia ja lakeja rikotaan törkeästi. "Lopeta valittaminen. Töihin siitä! Siis vaikka 9 euron päivätöihin".

Lain rikkomisista kertoo esimerkiksi seuraavat seikat:

- Huostaanotto on lastensuojelulain mukaan viimesijaisin keino puuttua perheen elämään. Perheen jälleen yhdistämisvelvoite velvoittaa käyttämään muut keinot ensiksi auttaa ihmistä. Tämä lisättiin lastensuojelulakiin, koska perustuslaki edellytti sitä. Taustalla on myös Suomen saamia ihmisoikeustuomioita lastensuojeluasioissa.

- Ylemmät virkamiehet rajoittavat alempien virkamiesten sananvapautta. Sosiaalialan ammattijärjestö Talentian mukaan esimiehet ja poliittinen johto yrittävät tukkia sosiaalityöntekijöiden suita. Lue lisää klikkaamalla tästä.

Onneksi löytyy myös inhimillisiä sosiaalialan opiskelijoita ja työntekijöitä joihin tällainen yksilökeskeinen viharetoriikka ei ole uponnut. Lue heidän mietteitään klikkaamalla tästä. Heidän mielestään sosiaalityöhön on iskenyt liiallinen yksilökeskeisyys.

Jos jaksaa ajatella omilla aivoillaan voi todeta esimerkiksi seuraavaa:

Suomen sosiaaliturva on todettu pohjoismaisessa vertailussa jälkeen jääneeksi. Lisäksi huostaanottoja tehdään (parempien peruspalveluiden johdosta) muissa pohjoismaissa paljon vähemmän kuin Suomessa. Muiden pohjoismaiden sosiaalityöntekijät näkevät köyhyyden useammin yhteiskunnan ongelmana kun taas suomalaiset sosiaalityöntekijät näkevät sen yksilön omana vikana. Lapset vaan huostaan "köyhiltä junttiperheiltä"!

Sosiaalityöntekijät ja työvoimavirkailijat ovat siis omaksuneet Jari Sarasvuon retoriikan. Sarasvuosta haluan sanoa vain, että jotkut ihmiset tekevät oikeita töitä ja toiset puhuvat työnteosta. Mietitäänpä sellaista onko se oikein, että vaikkapa riuskat työmiehet tekevät esimerkiksi risusavotta - ja puuverstashommia sosiaaliturvalla ja yhdeksällä eurolla päivä? Toiset "työmiehet" taas puhuvat työnteosta. Pörssikäyriä tuijotellaan ja työntekoon ns. "valmennetaan" eikä oikeasta työnteosta tiedetä mitään. Sarasvuo mekkokauppaan tai oikeisiin fyysisiin töihin eikä vain puhumaan työnteosta. Pörssikäyriä ja businessvalmennusta ei voi näet syödä. Jonkun täytyy näet tehdä oikeita fyysisiä töitä sen eteen, että Sarasvuo voi istua toimistossaan kuin neiti Näpsä konsanaan. Mielestäni heillä on muitakin oikeuksia kuin yhdeksän euron ruokapalkka.

Helsingin kihlakunnansyyttäjä Tuire Tamminiemen mukaan ensi vuonna (2015) on luvassa virkarikoskäräjät Eerikan murhasta. Aivan. Kun suurin piirtein jokainen "väsyneen vanhemman ongelma" ratkaistaan huostaanotolla niin tosi vakaviin juttuihin jää vähemmän aikaa. Toivottavasti yksilökeskeisyyden seuraukset ja lastensuojelun ihmisoikeusrikokset tulevat silloin oikein kunnolla julkisuuteen.

Muita lähteitä:

- Suomalainen sosiaalityöntekijä syyttää köyhyydestä köyhää itseään:

http://yle.fi/uutiset/suomalainen_sosiaalityontekija_syyttaa_koyhyydesta_koyhaa_itseaan/5693910

- Huostaanotot painottuvat köyhiin perheisiin:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014010817907159_uu.shtml

- Tieteellistä aineistoa asiasta:

Sosiaalityöntekijöiden mielipiteet köyhyyden syistä Pohjoismaissa:

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117779

Liikaa vaadittu? Sosiaalityöntekijöiden kokemukset työnsä kuormittavuudesta ja ristiriitaisuudesta Pohjoismaissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2012122010342

Turun tapaukseen päätös

Kirjoitin aiemmin tänä vuonna siitä kuinka tein kantelun Turun virkamiesten möhlimisestä liittyen hyvään hallintoon ja yksityisen hoidon kuntalisään.

Apulaisoikeusasiamies on antanut päätöksen asiaan. Hän katsoi Turun kaupungin virkamiehen menetelleen huolimattomasti ja hyvän hallinnon vastaisesti. Lue päätös klikkaamalla tästä.

Tutustu tähän Turun tapaukseen klikkaamalla tästä. Lue myös vastineeni kanteluasiaan klikkaamalla tästä.

Ylisuorittaminen ei ole elämän tarkoitus

Kirjoitin 10.12.2014 blogikirjoituksen otsikolla ”Kapitalismi ei toimi”. Lue kirjoitukseni klikkaamalla tästä. Tässä kirjoituksessani käsittelen kilpailuyhteiskuntaa ja sen mukanaan tuomaa liiallista menestymisen ihannointia. Aloitetaan vaikka yrittäjäkasvatuksesta. Ennen vanhaan nuoret vain menivät töihin ja saivat oikeaa palkkaa. Hyvänä esimerkkinä 1980-luku. Nykyään sanotaan, että nuorilla on kaikkia palveluja työnhakuun. Hyvänä esimerkkinä erilaiset nuorten palvelut ja nuorisotakuu yms. On toki, mutta työpaikkoja ei ole läheskään riittävästi. Iso osa ns. oikeista töistä on muutettu sosiaaliturvatöiksi. Siis nämä kuuluisat 9 euron (kulukorvaus) päivätyöt. Nuo nuorten palvelut sekä erilaiset kurssit ja työpajat ovat lähinnä eräänlaisia kilpailutehtaita, joissa työpaikan saannista kilpaillaan esimerkiksi tekemällä ilmaistöitä. Enää ei riitä se, että koulutuksen (tai ylipäänsä työnhakijaksi ilmoittautumisen) jälkeen saa töitä vaan on tullut uusi vaihe. Työtä täytyy tehdä ilmaiseksi. Työpaikan saannista on tullut monille unelma. Ennen oli päivänselvää, että jokaiselle löytyy jotain töitä.

Tuosta aiemmasta blogitekstistäni voit bongata THL:n tilastokäyrän, jonka mukaan lasten ja nuorten huostaanotot ovat 20 vuodessa kaksinkertaistuneet. Nykyään nuorilla on paljon myös erilaisia mielenterveysongelmia. Myös perheet väsyvät. Monesti työttömyyden johdosta ja sen, että perheiden palveluista kuten kotiapu on leikattu. Ja esimerkiksi myös sen takia, että monesti vanhemmille ei jää välttämättä aikaa olla lasten kanssa loputtoman ylisuorittamisen vuoksi.

Onko se mikään ihmekään, että nuoret (ja aikuiset) väsyvät kun heille tyrkytetään jotain höttöä kilpailu – ja businesskasvatusta joka paikassa. Siinähän ihminen väsyy kun aina pitäisi olla skarppina ja menestyä niin kuin se liikemiehen näköinen tyyppi siinä Berocan mainoksessa. Enää ei normaali ja terve järki työelämässä riitä vaan pitää olla ylisuorittaja. Suomi on mennyt siihen, että tavallista ja ns. oikeaa työtä ei enää arvosteta. Ei ihme, että jotkut nuoret ihannoivat jotain bb-taloja kun pelkkä tavallisuus ei enää riitä.

Ehkäpä tämän vuoksi on olemassa sellainenkin ilmiö kuin downshittaaminen eli elämän leppoistaminen.

”Hei relaa nyt!”. ”Älä stressaa!”. ”Elä päivä kerrallaan!”. ”Kasva ihmisenä!”.

”Hidasta vauhtia!”. ”Nauti elämästä ja ota lungisti!”. ”Vapauta sisäinen lapsesi!”.

Siinä muutama aiheeseen liittyvä teesi.

Kuvan lähde: Googlen hakusana "Hidasta elämää"

Joskus pikkupoikana pidin tällaisia juttuja naisten hömppänä. Myöhemmällä iällä olen miettinyt, että näissä voisi olla aika paljon viisauttakin. Raha ja materia kun eivät ole ainoita arvoja ihmisen elämässä. Jos edes arvoja ollenkaan. Ei kai me niin pinnallisia olla? Ja hei. Mitä tulee sisäiseen lapseen niin voihan sitä fiksu ja aikuinen ihminenkin välillä irroitella. Esimerkiksi sekin voi olla ihan hauskaa, että pussikaljoittelee mielenosoituksissa ns. ”anarkistien ja äärivasemmiston” kanssa ja samalla juttelee heidän kanssaan elämänmenosta. Pienetkin asiat voivat tuntua yllättävän hyviltä kun huomaa, että kapitalismin voi tunkea hanuriin.
 







 

Satiirikuva

Kun lapsena vinkuu TV:ssä mainostettua materiaa kaupasta, niin siitä torutaan. Kun nuorena aikuisena downshittaa ja miettii elämän tarkoitusta vaikka kotona, kylillä tai ostarilla notkuen tullen siihen lopputulokseen, että kai sitä on muutakin elämässä kuin materia ja amerikansonta. Niin sittenpä sanotaankin sossupummiksi kun hiffaa, että kapitalismi sairastuttaa ihmisen henkisesti. Itse tiedän esimerkiksi nuoria, jotka kilpailuyhteiskunta on sairastuttanut henkisesti. Näitä ovat esimerkiksi ne monet huostanuoret. Kapitalistit pitäisi laittaa teoistaan vastuuseen.

Tässä pari esimerkkiä sosiaaliturvalla tehtävästä työstä (joka joskus muinoin on ollut normaalia palkkatyötä):

-   Risusavotat ja lehtien lakaisu yms. Joskus ovat olleet ihan oikeassakin työsuhteessa kunnalla.

-   Forssalainen Minna tekee raskasta työtä maatilalla saamatta palkkaa. Hän saa vain yhdeksän euron kulukorvauksen. Katso satiirikuva aiheesta tästä jutusta. Lue myös Minnan tarina klikkaamalla tästä.

-   On olemassa kahdenlaisia saman alan työpaikkoja, joissa toisissa saa oikeaa palkkaa ja toisissa ei. Esimerkkinä vaikkapa puuverstaat, kierrätyspajat, tietokonehuolto, tekstiilipajat ja metallipajat.

 

Tämä sosiaaliturvatyön vastustaminen on siis tasa-arvokysymys. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kaksi samaa työtä tekevää ihmistä asetetaan eriarvoiseen asemaan. Toinen on osallinen yhteiskuntaan. Toinen taas on ns. b-luokan kansalainen. Eli sosiaaliturvatyöläinen. Esimerkiksi miksi toiselle hikipajalaiselle kertyy eläkettä ja toiselle ei? Onko se oikein?

Mielestäni on äärimmäisen röyhkeää olettaa, että se on oikein, että jossain päin Suomea raavaat ukot tekevät risusavottahommia tai jotain muuta raskasta työtä sosiaaliturvan vastineeksi. Sitten samaan aikaan jotkut kravattiherrat istuvat toimistoissaan tuijotellen pörssikäyriä ”neiti näpsinä” ja leikkien raskaan työn raatajaa.

Kuten olen maininnut jo aiemmin, niin maailma ei elä pörssikäyrillä ja Angry Birdsillä. Sitä ei pidä hyväksyä, että oikeista töistä tehdään sosiaaliturvatöitä ja palkkaa saavat vain jotkut jotka leikkivät työntekoa, mutta eivät tee fyysistä ja oikeasti tuottavaa työtä.

Työnteosta puhutaan paljon. On esimerkiksi kursseja siitä miten töitä haetaan. Miksei vaan mentäisi töihin ja lopetettaisi sitä paskan jauhamista? Pääomat kiinni (antiglobaaleiksi) niin sitten ruvetaan tuottavan työn tekijää arvostamaan. Eli paluu talousasioissa 1980-luvulle. Se edellyttää eroa EU:sta. Kannatan siis suljettua sosialismia. Saa sanoa vaikka ns. ”äärivasemmistolaiseksi ja haihattelijaksi”, mutta tätä mieltä minä olen. Ja inhimillisiä arvoja todellakin kannatan!

Näissä sosiaaliturvatöissä työläinen on orja virkamiehille, mutta joissain tapauksissa myös kapitalisteille, koska on olemassa yrityksiä, jotka hyödyntävät sosiaaliturvatyöläisten työpanosta. Uusliberalismissa taas työläinen on orja suoraan kapitalistille. Eikä sekään ainakaan sen mukavampaa ole kuin sosiaaliturvatyöt.

Itse uskon, että tarvitaan jonkinlainen protestiliike johon ihmisten olisi helppoa lähteä mukaan. Olen aistivani, että semmoinen on syntymässä. Sosiaalisessa mediassa ollaan aktiivisia. On ollut mielenosoituksia. Laittomuuksia on tullut esille. Tässä oli muutama esimerkki.

Tässä tuore esimerkki laittomuudesta:
http://sakutimonen.com/2014/12/missa-meni-pieleen
Vuodesta 2001 rikottu lakia. On tämä hieno maa.

Mutta niinhän se oli myös sata vuotta sitten. Vaikka aina painotetaan yhteistyötä, niin ihan järjellä ajatellen niin kyllä myös se rähinävaihekin tarvitaan, että sikailu loppuu. Ilman sitä alistaminen jatkuu loputtomiin.

Mietelause: Syrjäytyminen laittaa ihmisen ajattelemaan mikä elämässä on tärkeintä. Siis mikä elämän tarkoitus on?

Päätän tämän kirjoitukseni Hassisen koneen biisiin ”Rappiolla on hyvä olla”:

https://www.youtube.com/watch?v=AeJYeyqPfZI

Loppukaneetti:

Lastensuojelusta vielä sen verran, että Suomi on viime vuosina ohittanut muut pohjoismaat kirkkaasti lasten huostaanotoissa. Tätä on ihmetellyt myös Voima-lehti artikkelissaan ”Rahan löyhkä”, jonka voit lukea klikkaamalla tästä. Porvarit ovatkin syyttäneet vanhempia huonoiksi kasvattajiksi vaikka syy on yhteiskunnassa. Suomalaiset sosiaalityöntekijät pitävät köyhyyttä itse aiheutettuna selvästi useammin kuin muiden pohjoismaiden sosiaalityöntekijät. Ylenpalttinen vahvuuden ihannointi ja yksilöeetos on siis pesiytynyt myös lastensuojeluun. Köyhät perheet siis rikki ja lapset huostaan!

Kirjoitin taannoin Usariin seuraavaa (klikkaa linkkiä):

Oikeisto oli mukana surmaamassa Eerikaa