perjantai 2. tammikuuta 2015

Asiakkaat, työntekijät vai nykyajan maaorjat?

Olen kirjoittanut paljon palkattomista tukitöistä ja kuntouttavasta työtoiminnasta sekä näihin osallistumisen pakosta eli vastikkeellisesta sosiaaliturvasta. Tämmöisessä toiminnassa työläinen ei saa palkkaa vaan häntä kutsutaan asiakkaaksi. Sosiaaliturvatyötä on monenlaista. Esimerkiksi Juuan kunnassa on tehty risusavottaa ja purettu tiilisiä rivitaloja käsipelillä. Yksittäinen hyvä esimerkki sosiaaliturvatyöstä on forssalaisen Minnan tarina. Hän tekee raskasta työtä maatilalla ilman palkkaa sosiaaliturvalla. Lue kyseinen artikkeli klikkaamalla tästä.


Voidaan kysyä onko oikeudenmukaista se, että joku tekee suhteellisen raskastakin työtä ilman palkkaa? Monesti tähän pakotettuna eli karenssin tai toimeentulotuen leikkauksen uhalla. Miltä tämmöinen tuntuu vaikkapa metalliduunarista, joka on joskus saanut oikeaakin palkkaa, mutta nykyään tekee samaa työtä vastikkeellisella sosiaaliturvalla? Aivan. Myös metallitöitä tehdään sosiaaliturvatöinä. Ja sitten häntä sanotaan asiakkaaksi. Toiset saman alan työntekijät ovat oikeassa työsuhteessa ja toiset eivät ole eli he ovat sosiaaliturvatöissä. Toiset siis ovat työntekijöitä ja toiset asiakkaita eli he saavat sosiaalipalvelua. Missä on tasa-arvo?
Käsittelen tässä kirjoituksessani asioita marxilaisesta, sosiologisesta ja psykologisesta näkökulmasta. Perustan väitteeni siis työväenaatetta ja inhimillisiä arvoja korostavaan tieteeseen. Kirjahyllyssäni on näitä asioita käsitteleviä kirjoja ja olen lukenut näistä myös esimerkiksi netistä. Pikkuporvarit pitävät tällaista työtä hyvänä ja oikeudenmukaisena vastikkeena sosiaaliturvan eteen. Yksilöeetosta korostava sosiaalityö näkee köyhyyden, työttömyyden ja syrjäytymisen omana syynä sekä tarjoaa loputtomia elämänhallintakursseja ja pakkotöitä työttömille. Suomessa on orjapiiskureiden mukaan liian hyvä sosiaaliturva, koska se kuulemma kannustaa jäämään kotiin. Tällainen aktivointiretoriikka on lähtöisin Amerikasta. Tällainen sosiaalityön yksilöeetos on luonut paljon pahoinvointia yhteiskuntaamme, joka ilmenee mm. huostaanottojen määrän kaksinkertaistumisena 20 vuodessa ja työttömyyden lisääntymisenä. Kaikki alkoi uusliberalistisesta kehityksestä eli siitä kun pääomat vapautettiin 1980 – 90 – lukujen vaihteessa. Lama ei siis ole ay-liikkeen vika vaan liian kapitalistisen järjestelmän. Lue lisää yksilökeskeisyydestä klikkaamalla tästä.
Ihminen kaipaa osakseen arvostusta, hyväksyntää ja osallisuutta yhteiskuntaan. Sitä ei mielestäni tarjoa se, että ihminen tekee raskasta tai oikeaa työtä vastaavaa työtä vaikkapa kuntouttavassa työtoiminnassa. Tämä asettaa työläisen eri asemaan muihin työläisiin verrattuna. Yksi eriarvoistava tekijä on eläkekertymä. Koska kuntouttavasta työstä ei saa oikeaa palkkaa niin siitä ei myöskään kerry eläkettä. Mikä tällaisen työn tarkoitus sitten on? Ainut tarkoitus näyttää olevan työläisen pitäminen pikkulapsena, joka tarvitsee harjoitusta elämänhallintaansa. Ja mitä sitten vaikka tarvitsisikin? Siihen voi olla syynä vaikkapa mielenterveysongelmat. Eihän se ole mikään kestävä ratkaisu mielenterveysongelmiin, että ihmistä kuntoutetaan palkattomilla töillä loputtomiin. Se mitä ihminen siinä tilanteessa vähiten kaipaa niin tuskin on loputtoman kilpailumentaliteetin syöttäminen ihmiselle. Liika kilpailu sairastuttaa ihmisen henkisesti. Olen huomannut nuorten keskuudessa antikapitalistisia asenteita kuten ostarinotkuminen ja downshittaaminen. Täällä Vaasassa on myös viillelty rikkaiden autoja. Kapitalismin vastaiseen ns. ”kulttuurimädätykseen” voit tutustua lisää klikkaamalla tästä.
Ihminen kaipaa työnteolta jotain hyödykettä itselleen. Siinä on ripaus itsekkyyttä, mutta ajatus on pohjimmiltaan inhimillinen. Miksi sosiaaliturvatyöläistä pitäisi jättää eläkekertymän ulkopuolelle kun kerta saman alan töitä tehdään myös ihan oikeassa työsuhteessa? Ihminen haluaa tehdä jotain elämässään mistä saa arvostusta osakseen. Suurimmalle osalle ihmisistä sellainen asia on työnteko. Miksi sosiaaliturvatyöläinen ja palkkatyöläinen asetetaan eriarvoiseen asemaan? Esimerkki: Duunari tekee risusavottaa ja purkaa tiiliseinää 9 euron päiväkorvauksella sosiaaliturvan lisäksi. Tietääkseni metsurin ja rakennusmiehen palkka ei ole tuo 9 euroa päivä. Pelkkä eriarvoisuuden kokemus (eli tuntemus itsestänsä sosiaaliturvatyöläisenä eli B-luokan kansalaisena) voi tuntea itsensä hyödyttömäksi työntekijäksi. Kuntouttava työtoiminta ei näet ole tuottavaa työtä.
Sosiaaliturvatyö asettaa ihmisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Siitä ei makseta veroja ja kuten jo mainitsin, niin se ei kerrytä myöskään eläkettä. Se on siis oikeistolaisen yksilöretoriikan (eli työttömien aktivoinnin) palvelemista ja sosiaaliturvatöitä tarjoavien (sosiaaliviraston ja työvoimapalveluiden) virkamiesten miellyttämistä. Siis vääryyden palvelemista.
Mennäänpä sitten tasa-arvonäkökulmaan perusteellisemmin tämän asian suhteen. Kapitalismi syntyi eriarvoistamisen ja orjuuttamisen sekä yhteiskunnallisen riiston välineenä. Aikojen alussa eli ihmiskunnan alkuperäisessä heimossa työt tehtiin yhdessä ja työn tuotos jaettiin tasan heimon kesken. Aikojen alussa ihmiset olivat siis tasavertaisia. Jossakin vaiheessa kuitenkin työkalujen kehittyessä alkoi työn tuloksena syntyä ylimääräistä tuotetta, jonka joku otti omakseen. Tässä vaiheessa ihmiskunnan kehitystä kilpailevien heimojen jäseniä ei enää sotimalla tapettu, vaan heitä alettiin ottamaan orjiksi. Samalla yksityisomistuksen kanssa mies vahvempana sukupuolena alisti naisen varmistaakseen hänen synnyttävän miehelle perillisen, joka aikanaan oli perivä isänsä.
Syntyi siis feodaaliyhteiskunta. Se ei ollut vain naisten orjuuttamista vaan myös köyhien miesten. Tämän muutoksen seurauksena kehittyi luokka- ja työjako eli joku alkoi elättämään toista sillä, että tämä teki hänelle työtä orjana tai vapaana miehenä. Tällaiset miehet olivat maaorjia. Heillä oli raskaita töitä ja velvollisuuksia kuten peltotöitä, metsänperkausta ja ojankaivuuta. Samankaltaisia fyysisesti raskaita töitä on tehty myös kuntouttavassa työtoiminnassa. Tästä esimerkkejä on juuri mainitsemani risusavotta ja tiilisten rivitalojen purkaminen käsipelillä.
Feodaaliyhteiskunta ajautui lopulta kapitalismiin. Luokkayhteiskunta kuitenkin säilyi, koska työväenluokan hyväksikäyttö jatkui edelleen. Kapitalismi on siis epäluonnollinen järjestelmä. Kuten jo mainitsin, niin tasa-arvon romuttamisena kapitalismi on syntynyt ja siihen se myöskin tulee kaatumaan. Tietynlaista kilpailua ihmisten välillä on aina, mutta liika kilpailu väsyttää ihmisen. Täysin sääntelemätöntä kapitalismia ei ole koskaan ollutkaan. Kapitalismi on aina ajautunut kriisiin ja luokkasotaan. Koko tähänastinen yhteiskunta on ollut luokkataistelujen historiaa. Feministitkin ovat joskus saavuttaneet sillä suosiota, että ovat puolustaneet köyhiä ja sorrettuja miehiä. Ehkäpä historia toistaa itseään, koska tiiliseinän purku ja metsurin hommat sosiaaliturvatöinä ovat perustuslain ja tasa-arvoon liittyvän lainsäädännön vastaista (viite: lakikirjoitukseni). Ja joku kehtaa vielä väittää, että Suomi olisi rehellinen demokratia.
Ja sitten niihin tuloeroihin. Totta kai tietynlaisia tuloeroja tarvitaan, koska ammatitkin ovat erilaisia. Mutta mihin tarvitaan pääomia? Aivan. Ei mihinkään. Ja en ole myöskään sanonut etteikö esimerkiksi erilaisia työn johtajia yms. tarvittaisi. Kyse on siitä, että yhteiskunta on mahdollinen myös ilman pääomia. Työpaikkojen olemassaolo ei vaadi pääomia. Tällaisia yhteiskuntamalleja on erilaisia missä pääomat ovat tiukassa kontrollissa tai ne on kokonaan kielletty. Sosialismia on siis erimuotoista. Yksi tällainen yhteiskuntamalli oli Suomikin 1980-luvulla, jolloin oli eräänlainen suljettu sosialismi. Suomalaisessa yhteiskunnassa oli silloin hyvin paljon samoja rakenteita mitä Neuvostoliitossa. Kannatan siis suljettua sosialismia. Tämä vaatii EU-eron sekä omaan valuuttaan palaamisen, joita siis myöskin kannatan. Pääomat avattiin globaalisti valmistautuen EU-jäsenyyteen. Se on aiheuttanut paljon pahoinvointia ja eriarvoistumista.
Loppukaneettina totean, että olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen suurin mielenterveys – ja elämänhallintaongelma on kapitalismi. Hyvä mielenterveys ja elämänhallinta ovat ihmisille tärkeitä, mutta kapitalismin perusongelmaa eli työväenluokan riistoa ne eivät poista. Jos halutaan inhimillisesti kestävä yhteiskunta niin kapitalismi ja uusliberalismi on ehdottomasti torjuttava. Nuorilla on nykyään paljon erilaisia mielenterveysongelmia, mutta onko se mikään ihme kun yhteiskunta korostaa liikaa kilpailua ja menestymistä? Kouluissakin on kaikenlaista business – ja yrittäjyyskoulusta. Nuorille viestitään, että tavallinen työ ei ole enää mitään tavoittelemisen arvoista. Korkeintaan se on vain kuntouttavan työtoiminnan arvoista, josta ei siis saa oikeaa palkkaa. Nuorille viestitään, että vain pörssikäyrien tuijottelu, johtajuus ja angry birds - jutut ovat arvokasta työtä. Sitten tulee näitä kaikkia teinitähtiä, bb-staroja ja amerikanhypetysjuttuja.
Kaikessa näyttää olevan tärkeintä kilpailu sekä oma naama ja oma etu.
Napsitaanko selfie vai belfie?
 
Muita kapitalismin vastaisia kirjoituksiani:








Muita lähteitä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti