Voidaan kysyä onko oikeudenmukaista se, että joku tekee
suhteellisen raskastakin työtä ilman palkkaa? Monesti tähän pakotettuna eli
karenssin tai toimeentulotuen leikkauksen uhalla. Miltä tämmöinen tuntuu
vaikkapa metalliduunarista, joka on joskus saanut oikeaakin palkkaa, mutta nykyään
tekee samaa työtä vastikkeellisella sosiaaliturvalla? Aivan. Myös metallitöitä
tehdään sosiaaliturvatöinä. Ja sitten häntä sanotaan asiakkaaksi. Toiset saman
alan työntekijät ovat oikeassa työsuhteessa ja toiset eivät ole eli he ovat
sosiaaliturvatöissä. Toiset siis ovat työntekijöitä ja toiset asiakkaita eli he
saavat sosiaalipalvelua. Missä on tasa-arvo?
Käsittelen tässä kirjoituksessani asioita marxilaisesta,
sosiologisesta ja psykologisesta näkökulmasta. Perustan väitteeni siis
työväenaatetta ja inhimillisiä arvoja korostavaan tieteeseen. Kirjahyllyssäni
on näitä asioita käsitteleviä kirjoja ja olen lukenut näistä myös esimerkiksi
netistä. Pikkuporvarit pitävät tällaista työtä hyvänä ja oikeudenmukaisena vastikkeena
sosiaaliturvan eteen. Yksilöeetosta korostava sosiaalityö näkee köyhyyden,
työttömyyden ja syrjäytymisen omana syynä sekä tarjoaa loputtomia
elämänhallintakursseja ja pakkotöitä työttömille. Suomessa on orjapiiskureiden
mukaan liian hyvä sosiaaliturva, koska se kuulemma kannustaa jäämään kotiin. Tällainen
aktivointiretoriikka on lähtöisin Amerikasta. Tällainen sosiaalityön
yksilöeetos on luonut paljon pahoinvointia yhteiskuntaamme, joka ilmenee mm.
huostaanottojen määrän kaksinkertaistumisena 20 vuodessa ja työttömyyden
lisääntymisenä. Kaikki alkoi uusliberalistisesta kehityksestä eli siitä kun
pääomat vapautettiin 1980 – 90 – lukujen vaihteessa. Lama ei siis ole
ay-liikkeen vika vaan liian kapitalistisen järjestelmän. Lue lisää
yksilökeskeisyydestä klikkaamalla tästä.
Ihminen kaipaa osakseen arvostusta, hyväksyntää ja
osallisuutta yhteiskuntaan. Sitä ei mielestäni tarjoa se, että ihminen tekee
raskasta tai oikeaa työtä vastaavaa työtä vaikkapa kuntouttavassa
työtoiminnassa. Tämä asettaa työläisen eri asemaan muihin työläisiin
verrattuna. Yksi eriarvoistava tekijä on eläkekertymä. Koska kuntouttavasta
työstä ei saa oikeaa palkkaa niin siitä ei myöskään kerry eläkettä. Mikä
tällaisen työn tarkoitus sitten on? Ainut tarkoitus näyttää olevan työläisen
pitäminen pikkulapsena, joka tarvitsee harjoitusta elämänhallintaansa. Ja mitä
sitten vaikka tarvitsisikin? Siihen voi olla syynä vaikkapa
mielenterveysongelmat. Eihän se ole mikään kestävä ratkaisu
mielenterveysongelmiin, että ihmistä kuntoutetaan palkattomilla töillä loputtomiin.
Se mitä ihminen siinä tilanteessa vähiten kaipaa niin tuskin on loputtoman
kilpailumentaliteetin syöttäminen ihmiselle. Liika kilpailu sairastuttaa
ihmisen henkisesti. Olen huomannut nuorten keskuudessa antikapitalistisia
asenteita kuten ostarinotkuminen ja downshittaaminen. Täällä Vaasassa on myös
viillelty rikkaiden autoja. Kapitalismin vastaiseen ns. ”kulttuurimädätykseen”
voit tutustua lisää klikkaamalla tästä.
Ihminen kaipaa työnteolta jotain hyödykettä itselleen. Siinä
on ripaus itsekkyyttä, mutta ajatus on pohjimmiltaan inhimillinen. Miksi
sosiaaliturvatyöläistä pitäisi jättää eläkekertymän ulkopuolelle kun kerta
saman alan töitä tehdään myös ihan oikeassa työsuhteessa? Ihminen haluaa tehdä
jotain elämässään mistä saa arvostusta osakseen. Suurimmalle osalle ihmisistä sellainen
asia on työnteko. Miksi sosiaaliturvatyöläinen ja palkkatyöläinen asetetaan
eriarvoiseen asemaan? Esimerkki: Duunari tekee risusavottaa ja purkaa
tiiliseinää 9 euron päiväkorvauksella sosiaaliturvan lisäksi. Tietääkseni
metsurin ja rakennusmiehen palkka ei ole tuo 9 euroa päivä. Pelkkä
eriarvoisuuden kokemus (eli tuntemus itsestänsä sosiaaliturvatyöläisenä eli
B-luokan kansalaisena) voi tuntea itsensä hyödyttömäksi työntekijäksi.
Kuntouttava työtoiminta ei näet ole tuottavaa työtä.
Sosiaaliturvatyö asettaa ihmisen yhteiskunnan ulkopuolelle.
Siitä ei makseta veroja ja kuten jo mainitsin, niin se ei kerrytä myöskään
eläkettä. Se on siis oikeistolaisen yksilöretoriikan (eli työttömien
aktivoinnin) palvelemista ja sosiaaliturvatöitä tarjoavien (sosiaaliviraston ja
työvoimapalveluiden) virkamiesten miellyttämistä. Siis vääryyden palvelemista.
Mennäänpä sitten tasa-arvonäkökulmaan perusteellisemmin
tämän asian suhteen. Kapitalismi syntyi eriarvoistamisen ja orjuuttamisen sekä yhteiskunnallisen
riiston välineenä. Aikojen alussa eli ihmiskunnan alkuperäisessä heimossa työt
tehtiin yhdessä ja työn tuotos jaettiin tasan heimon kesken. Aikojen alussa
ihmiset olivat siis tasavertaisia. Jossakin vaiheessa kuitenkin työkalujen
kehittyessä alkoi työn tuloksena syntyä ylimääräistä tuotetta, jonka joku otti
omakseen. Tässä vaiheessa ihmiskunnan kehitystä kilpailevien heimojen jäseniä
ei enää sotimalla tapettu, vaan heitä alettiin ottamaan orjiksi. Samalla
yksityisomistuksen kanssa mies vahvempana sukupuolena alisti naisen
varmistaakseen hänen synnyttävän miehelle perillisen, joka aikanaan oli perivä
isänsä.
Syntyi siis feodaaliyhteiskunta. Se ei ollut vain naisten
orjuuttamista vaan myös köyhien miesten. Tämän muutoksen seurauksena kehittyi
luokka- ja työjako eli joku alkoi elättämään toista sillä, että tämä teki
hänelle työtä orjana tai vapaana miehenä. Tällaiset miehet olivat maaorjia. Heillä oli raskaita töitä ja velvollisuuksia kuten peltotöitä, metsänperkausta ja ojankaivuuta.
Samankaltaisia fyysisesti raskaita töitä on tehty myös kuntouttavassa
työtoiminnassa. Tästä esimerkkejä on juuri mainitsemani risusavotta ja
tiilisten rivitalojen purkaminen käsipelillä.
Feodaaliyhteiskunta
ajautui lopulta kapitalismiin. Luokkayhteiskunta kuitenkin säilyi, koska
työväenluokan hyväksikäyttö jatkui edelleen. Kapitalismi on siis
epäluonnollinen järjestelmä. Kuten jo mainitsin, niin tasa-arvon romuttamisena
kapitalismi on syntynyt ja siihen se myöskin tulee kaatumaan. Tietynlaista
kilpailua ihmisten välillä on aina, mutta liika kilpailu väsyttää ihmisen.
Täysin sääntelemätöntä kapitalismia ei ole koskaan ollutkaan. Kapitalismi on
aina ajautunut kriisiin ja luokkasotaan. Koko tähänastinen yhteiskunta on
ollut luokkataistelujen historiaa. Feministitkin ovat joskus saavuttaneet sillä
suosiota, että ovat puolustaneet köyhiä ja sorrettuja miehiä. Ehkäpä historia
toistaa itseään, koska tiiliseinän purku ja metsurin hommat sosiaaliturvatöinä
ovat perustuslain ja tasa-arvoon liittyvän lainsäädännön vastaista (viite:
lakikirjoitukseni). Ja joku kehtaa vielä väittää, että Suomi olisi rehellinen
demokratia.
Ja sitten
niihin tuloeroihin. Totta kai tietynlaisia tuloeroja tarvitaan, koska
ammatitkin ovat erilaisia. Mutta mihin tarvitaan pääomia? Aivan. Ei mihinkään.
Ja en ole myöskään sanonut etteikö esimerkiksi erilaisia työn johtajia yms.
tarvittaisi. Kyse on siitä, että yhteiskunta on mahdollinen myös ilman pääomia.
Työpaikkojen olemassaolo ei vaadi pääomia. Tällaisia yhteiskuntamalleja on
erilaisia missä pääomat ovat tiukassa kontrollissa tai ne on kokonaan
kielletty. Sosialismia on siis erimuotoista. Yksi tällainen yhteiskuntamalli
oli Suomikin 1980-luvulla, jolloin oli eräänlainen suljettu sosialismi. Suomalaisessa
yhteiskunnassa oli silloin hyvin paljon samoja rakenteita mitä
Neuvostoliitossa. Kannatan siis suljettua sosialismia. Tämä vaatii EU-eron sekä
omaan valuuttaan palaamisen, joita siis myöskin kannatan. Pääomat avattiin
globaalisti valmistautuen EU-jäsenyyteen. Se on aiheuttanut paljon
pahoinvointia ja eriarvoistumista.
Loppukaneettina
totean, että olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen suurin mielenterveys –
ja elämänhallintaongelma on kapitalismi. Hyvä mielenterveys ja elämänhallinta
ovat ihmisille tärkeitä, mutta kapitalismin perusongelmaa eli työväenluokan
riistoa ne eivät poista. Jos halutaan inhimillisesti kestävä yhteiskunta niin
kapitalismi ja uusliberalismi on ehdottomasti torjuttava. Nuorilla on nykyään
paljon erilaisia mielenterveysongelmia, mutta onko se mikään ihme kun
yhteiskunta korostaa liikaa kilpailua ja menestymistä? Kouluissakin on kaikenlaista business –
ja yrittäjyyskoulusta. Nuorille viestitään, että tavallinen työ ei ole enää mitään
tavoittelemisen arvoista. Korkeintaan se on vain kuntouttavan työtoiminnan
arvoista, josta ei siis saa oikeaa palkkaa. Nuorille viestitään, että vain
pörssikäyrien tuijottelu, johtajuus ja angry birds - jutut ovat arvokasta työtä. Sitten
tulee näitä kaikkia teinitähtiä, bb-staroja ja amerikanhypetysjuttuja.
Kaikessa
näyttää olevan tärkeintä kilpailu sekä oma naama ja oma etu.
Napsitaanko selfie
vai belfie?
Muita kapitalismin
vastaisia kirjoituksiani:
Muita lähteitä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti