Kapitalismin vastainen habitus nousussa

Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa).
Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti.
Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia.

Lähetin seuraavaan Kansan äänen (nro 1/2015) alla olevan kirjoituksen.




Irti tavarasta - kirja mm. neuvoo
antimaterialistien elämäntavan valinnassa.

Kapitalismia voi vastustaa monella eri tavalla. Niistä tulee mieleen äkkiseltään kolme keskeisintä tapaa. Sosialistinen teoria on tietysti klassinen tapa. Toinen tapa on hyvin arkipäiväinen eli ongelmien listaaminen. Tällä tarkoitan sitä, että ihmisille kerrotaan kansankielellä ja tunteenomaisesti mitä kapitalismi on aiheuttanut. Vaikka ihminen ei ymmärtäisi vaikkapa marxilaista teoriaa niin sen ymmärtää suurin osa kansasta miltä tuntuu nähdä esimerkiksi vanhus ylilääkittynä ja huonosti hoidettuna hoitokodissa tai työmies tekemässä raskasta risusavottatyötä sosiaaliturvan vastineeksi. Kolmas tapa on erilaiset muoti-ilmiöt ja nuorisokulttuuri.

Kapitalistinen yhteiskunta korostaa liikaa materialismia ja kilpailua. Totta kai ihmisten välillä on aina jotain kilpailua. Se kuitenkin pilaa ihmisen henkisen hyvinvoinnin jos elämän ainut tarkoitus on kilpailu, materialismi ja omistaminen sekä itsekeskeinen yksilönvastuuta korostava elämänasenne. Mietitäänpä ihmisen perustarpeita. Näistä kertoo esimerkiksi Maslow’n tarvehierarkia. Ihminen on tyytyväinen loppujen lopuksi aika vähään. Riittävästi ruokaa ja lepoa sekä katto pään päällä. Siihen vielä lisäisin, että mielekäs työ ja jotain ihan tavallisen ihmisen harrastuksia. Tämän tyydyttämiseen riittää tasa-arvoisempi tulonjako.

Nuoret ja ihan aikuisetkin väsyvät tällaiseen minäkeskeiseen business-mentaliteettiin. Oikeistolaisen kultalusikka takapuolessa syntyneen elämällä elostelijan on monesti vaikea ymmärtää mitä hienoa ja rakentavaa voi olla vaikkapa humanismia, sosiologiaa, psykologiaa ja inhimillisiä arvoja korostavissa elämänasenteissa. Harvemminhan sen ymmärtää jos elämässä ei ole ollut mitään rikkirepiviä kokemuksia vaan aina on ollut vain siististi coolia. Sitä voi olla vaikea ymmärtää vaikkapa uudella maasturilla kaasuttelevan oikeistolaisen viisikymppisen pikkupojan. Kun kaiken materialismin riisuu niin mitä jää jäljelle? Tulisi vaikkapa vararikko. Jäljelle jää edelleen pikkupoika. Tosin rahaton sellainen. Sellainen, jonka ensimmäinen ajatus on ”äiti osta mulle uus auto”. Tosin oikeat maasturit ovat hieman kalliimpia kuin ne äidin ostamat hiekkalaatikon lelumaasturit. Ihmisen ajatusmaailmaa, muistoja ja käsityksiä elämänmenosta ei kukaan voi kuitenkaan viedä vaikka tulisikin vararikko. Se erottaa tuon oikeistolaisen pikkupojan ja vaikkapa vasemmistolaisen humanistin. Ikään kuin hengen voitto materiasta.

Ja sitten siihen kulttuuripuoleen. Siitä kertovat esimerkiksi erilaiset muoti-ilmiöt ja tietynlainen agitatiivinen käyttäytyminen, jotka siis ovat viime aikoina lisääntyneet. Yksi muoti-ilmiö on nettiaktivismi. Yksi nettiaktivismin muoto on kansainvälinen Anonymous-liike, jolla on Suomessakin toimijoita. Facebookissa toimii myös Anonymous Finland – liike. Tähän liittyy läheisesti myös guy fawkes – (karnevaali)naamari. On tullut erilaisia mielenosoituksia järjestäviä yhteisöllisiä kansalaisliikkeitä. Yksi näistä on NSR (Nyt Saa Riittää). Sosiaalista mediaa käytetään näihin organisoinnin välineenä. Lisäksi erilaiset agitaattorit ovat nousseet oikein kunnon some-ilmiöiksi. Yksi kulttuuri-ilmiö on kantaa ottava musiikki. Tällaisia ovat esimerkiksi vasemmistoräppärit. Vasemmistoräppiä voi olla esimerkiksi syrjäytymisen kuvaaminen. Miltä kuulostaa esimerkiksi räppirepliikit ”ota snaagut pikku pirih**ra” tai ”omaisuus on varkautta”? Aika uhmakkaalta. Eikös vain? Jopa niinkin uhmakkaalta, että porvari saattaa sanoa tällaisia räppäreitä ”huonon kotikasvatuksen saaneiksi kakaroiksi”. Voisivatko esimerkiksi tahallaan rikki revityt farkut tai lökäpöksyt olla mielenilmaus liian hienoa bisnesimagoa vastaan? Eikös se kravatti ja valkoinen kaulus ole vähän niin kuin kapitalismin hirttonyöri? Mikä saa porvarin hermostumaan tällaisista viattomista karnevaaliasuista ja nuorekkaan uhmakkaista räppäreistä? Lisäisikö pökköä pesään se, että vasemmistoräppäreitä on esiintynyt myöskin mielenosoitusten yhteydessä. Viimeksi eräs oli luokkavierasjuhlissa. Joillakin nuorilla tuntuu olevan jonkinasteinen viha elvisteleviä räppäreitä kohtaan, jotka leveilevät esimerkiksi hienoilla autoilla ja kiiltävillä koruilla. Olkoon tällaiset vaikka oikeistoräppäreitä.

Eräs mielenkiintoinen ja kapinallinen ilmiö on downshittaaminen eli elämän leppoistaminen. Se voi ilmetä esimerkiksi elämänhallinnan harjoitteluna niin, että sosiaalituillakin pärjää. Tai vaikkapa leppoisan ammatin valintana ja vapaa-ajan merkityksen korostamisena. Ihan vaan myöskin ostarilla notkuminen ja pussikaljoittelu voi olla yltiömukavaa! Pääpointti on siinä, että hyvään elämään ei tarvitsekaan niin paljoa materiaa. Toisaalta nykynuoria syytetään liiallisesta materian ihannoinnista, mutta sitten inhimillisiä arvoja korostavia nuoria sanotaankin sosiaalipummeiksi. Laitan tämän kirjoitukseni oheen kuvan kirpputorilta ostamastani Irti tavarasta – kirjasta, jossa on viisaita elämänohjeita. Siinä on kerrottu esimerkiksi ihmisen perustarpeista ja psykologista näkökulmaa asioihin. Siinä on kerrottu myös mm. sairaalloisen neuroottisista ilmiöistä kuten ostosriippuvuudesta, jota markkinoinnin saralla työskentelevät ihmiset käyttävät häikäilemättä hyväksi. Vaikka tällainen kapinallinen rähinävaihe koettaisiin liian uhmakkaaksi ja lapselliseksi niin silläkin on oma tarkoituksensa. Kapinointi lisää keskustelua eriarvoisuudesta ja luokkatietoisuus lisääntyy. Ilman luokkatietoisuutta ei voi syntyä mitään vallankumouksellista liikettä.

Päätän tämän kirjoitukseni seuraavaan biisiin, jonka voit kuunnella (ja katsoa) youtubesta:

Steen1 - Pikku Pirihuora:
https://www.youtube.com/watch?v=Py57W-hkwVo

Lisää tällaisesta kulttuurista:

http://yle.fi/uutiset/agit_hop_jatkaa_luokkataistoa__rapparien_uho_korvasi_solidaarisuuden/7215129

http://yle.fi/uutiset/hip_hop_on_jokaiseen_suuhun_sopiva_aanitorvi/7533100