maanantai 5. tammikuuta 2015

Riiston suhdeluku ja epätasa-arvoinen yhteiskuntarakenne

Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa).
Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti.
Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia.
Laitan tämän kirjoitukseni oheen tilastotaulukon
Kansan äänen numerosta 5/2014. Se käsittelee voiton suhdelukua eli sitä paljonko kapitalisti hyötyy riistämällä työläistä. Kuten olen aiemmin kirjoittanut niin 1980 – ja 90 – lukujen vaihteessa vapautettiin pääomat. Tämä oli selkeästi valmistautumista EU-jäsenyyteen, joka ei siis salli suljettuja pääomia. Suomi oli 1980-luvulla eräänlainen suljettu sosialismi. Siis monilta osin lähellä Neuvostoliittoa. Laitan tämän kirjoitukseni oheen myös kaksi muuta taulukkoa ko. lehdestä ja erilaisia kuvia. Lisäksi voit lukea kyseiset tilastot sisältävät lehtijutun klikkaamalla tästä.

Vaikka nämä talousasiat vaikuttavat monimutkaisilta niin eivät ne loppujen lopuksi niin hirveän monimutkaisia ole. Mielestäni Karl Marxin tuotanto tarjoaa hyvin selkeitä ratkaisuja erilaisiin kysymyksiin. Mielestäni keskeisin asia on se, että työväenluokkaa on aina enemmän kuin kapitalistiluokkaa. Sosialismi siis puolustaa enemmistön oikeuksia. Kapitalistit pyrkivät maksimoimaan pääoman tuoton ja minimoimaan työväestön oikeudet.
Se, että vastakkainasettelun aika olisi ohi, niin on täyttä hölynpölyä. Luokkajako yhteiskunnassa on ikuinen. Tämän todistaa Marxin tutkimukset kapitalistisen tuotannon lainmukaisuuksista. Kapitalistista tuotantoa ohjaa arvolaki, joka on ihmisen tahdosta riippumaton. Vastakkainasettelu on siis ikuinen, sanoi työväen presidenttimme mitä tahansa. Se ei ole vanhentunut yhtään mihinkään. On olemassa sovittamaton ristiriita kapitalismin ja työväestön välillä. Työväestön puolustaminen ilman sosialismia on matemaattinen mahdottomuus.
Demokratian tarkoitus on puolustaa enemmistön oikeuksia. Ottamatta nyt kantaa itse siihen onko demokratia suoraa vai edustuksellista. Mielestäni suorakaan demokratia ei voi toimia ilman kapitalismin romuttamista. Tarkoitan rahan vallan alistamista demokratian piiriin. Tällä hetkellä demokratia tarjoaa vain puitteet rahan jakamiselle, mutta kapitalisteilla on rahan valta. Kapitalistit ovat olevia kettuja. Kyllä he keksivät keinot maksimoida rahan valta suorassakin demokratiassa, jos se on vain puitteiden tarjoamista. Tämä johtuu siitä, että kapitalisti vihaa enemmistön oikeuksia. Hän vihaa sitä ajatusta, että maailmassa on muitakin kuin hän itse. Kapitalisti on äärimmäisen minäkeskeinen ihminen ja ovela narsisti.
Tuo kapitalistien voiton suhdeluku (prosenttia) oli taulukon alusta (vuonna 1985) 15,8 ja taulukon lopussa (vuonna 2013) se oli 25,4. Huipussaan se oli vuonna 2007 – peräti 28,6. Työn tuottavuus työtunnissa (euroa / tunti) oli taulukon alusta (vuonna 1990) 37,98 ja taulukon lopussa (vuonna 2013) se oli 102,4. Työn tuottavuus ja kapitalistien voitto on siis jatkuvasti kasvanut globalisaation ja uusliberalistisen kehityksen myötä. Raha siis kertyy entistä pienemmälle väestölle maailmassa. Kutsuttakoon tätä vaikka raha – ja valtaeliitiksi.
Pieni eliitti siis hallitsee maailmaa. Tämä on noin yksi prosentti maailman väestöstä. Joku saattaisi sanoa tähän, että sillain maailma toimii, että jos jossain päin maapalloa menee hyvin, niin sitten toisella puolen maapalloa menee huonosti. Mutta ei se ihan niin mene. Talouden globalisaatio ja maailmanherruus on jo pitkään ollut kapitalistien unelma ja itsestäänselvyys. EU on rikkaiden liittovaltio, koska EU:ssa pääoma karkaa Suomesta. Loppujen lopuksi vain työ on pääomaa.
Vaikka olenkin ns. ”negatiivisen asenteen omaava valitustehtailija” niin täytyy todeta, että suomalaisiin yhteiskuntarakenteisiin kuuluu jonkinlainen tasa-arvon kunnioittaminen jos vertaa moniin muihin maihin. Ns. ”kaikesta valittamisessa” on kysymys myöskin siitä, että kapitalistit eivät saa tuhota jo saavutettuja hyviä asioita. Jos vertailee esimerkiksi uusliberalistisia ja pohjoismaisia valtioita niin niistä löytyy selkeitä eroja. Vaikka poliitikot valehtelevat ihmisille niin löytyy Suomesta sentään suhteellinen vaalitapa. Tällä tarkoitan sitä, että vaalipiireistä valitaan monta kansanedustajaa. Uusliberalistisimmissa maissa on yleensä enemmistövaalipiirit, joista kustakin valitaan vain yksi edustaja.
Näissä maissa käytössä on siis rikkaiden etua ajava vaalitapa. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä kaksipuoluejärjestelmää. Vaihtoehtoisia puolueita voi syntyä, mutta ne yleensä jäävät tällaisen poliittisen raha – ja valtaeliitin etuja suosivan vaalitavan vuoksi parlamentin ulkopuolelle. Oikeisto ja rahaeliitti siis vihaavat demokratiaa.
Yksi hyvä esimerkki uusliberalistista maista on esimerkiksi kansanedustajien epätasa-arvoinen asema. Yksi näistä maista on Iso-Britannia, jonka parlamentissa on aateliston ylähuone. Vaikka vihaankin eduskunnan poliittista korruptiota niin sentään Suomessa kaikki kansanedustajat ovat yhdenvertaisessa asemassa. Parlamentti on tällöin yksikamarinen eikä itse vaalitapa suosi rikkaiden herruutta ja kumarra monarkkeja. Suomessa ei myöskään ole mitään äänikynnyksiä. Lisäksi naiset saivat tässä sosialismin ja kapitalistien mielestä liian hyvän sosiaaliturvan maassa (eli Suomessa) äänioikeuden Euroopan ensimmäisenä. Vaalilupausten pettäminen on sitten toinen juttu.

Jos puhutaan vaikkapa yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta niin kapitalistin ajattelun siitä voi tiivistää Nalle Whalroosin teeseihin, jonka mukaan köyhiltä ja eläkeläisiltä pitäisi poistaa äänioikeus. Alan oikeasti olla pikku hiljaa sitä mieltä, että vain vallankumous voi pelastaa Suomen. Voimankäytöllä ja punakapinalla tänne on saatu suhteellisen säälliset olosuhteet jos uusliberalistisiin maihin vertaa. Demokratian tarkoitus on ylläpitää yhteiskuntarauha, mutta demokratiaa ei käytännössä enää hirveästi ole rahan vallan sekä poliittisen ja yhteiskunnallisen korruption vuoksi. Eläimillä erimielisyydet ratkaisee puhdas voimankäyttö. Ihmisillä taas on demokratia. Herra Kapitalisti on raukka ihminen. Hän pelkää ja inhoaa duunarin lihaksia ja nyrkkiä jopa enemmän kuin veroja. Pakon edessä hän valitsee taistelukaveriksi mieluummin verohallinnon "neiti Näpsän" kuin vihaisen duunarin.
Tässä kaksi kirjoitustani lisää uusliberalististen maiden ongelmista:
Rahaeliitti siis vihaa demokratiaa. Suomalaisten omaa päätäntävaltaa on luovutettu EU:lle useamman vuoden ajan. EU siis puolustaa sitä asiaa, että köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. EU on kapitalistinen järjestelmä, jonka tarkoitus on tuhota suomalainen demokratia ja romuttaa hyvinvointivaltio. Tätä tukee myös valmisteilla oleva TTIP-sopimus, jonka johdosta amerikkalaiset suuryritykset voisivat haastaa Suomen valtion sopimusrikkomuksista oikeuteen, mikäli näiden kapitalistifirmojen sopimuksessa turvattuja oikeuksia on loukattu.
”Sehän on hyvä asia, koska vapaakauppa lisää talouskasvua” sanovat eliittiä kiltisti uskovat kansalaiset. Tarvitseeko talouden aina vain kasvaa ja kasvaa? Mielestäni ei tarvitse. Pitäisi keskittyä enemmän tasa-arvoa puolustavien rakenteiden kasvattamiseen ja jokaisen pärjäämiseen sen sijaan, että aina tuijotetaan omaa napaa ja puolustetaan omaa etua. Kaikessa ei ole tärkeintä kilpailu ja oma etu. EU ja TTIP ovat kovia arvoja ja kapitalismia puolustavia yhteiskuntarakenteita.
Suomalaiset ovat työntekoa arvostavia ihmisiä. Se selviää esimerkiksi historiaa lukemalla. Jotkut ihmiset väittävät, että Suomen nykynuoriso (ja kaikki aikuisetkaan) eivät arvostaisi työntekoa. He myös vähättelevät suomalaista köyhyyttä. Jokainen voi miettiä, että onko se oikein, että monet tekevät ihan oikeaa ja raskastakin työtä ilman palkkaa esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa. Voisiko se olla niin, että nuoret (ja myös monet aikuisetkin) vihaavat kilpailla työpaikan saamisen eteen? Ihminen väsyy liikaan kilpailuun. Voisiko tässä olla syy esimerkiksi nuorten lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin? Itse olen sitä mieltä, että Suomen suurin mielenterveys – ja elämänhallintaongelma ei ole ihmisen saamattomuus ja kotiin jääminen. Vaan se on nimenomaan kapitalismi ja globaali talous sekä työpaikoista kilpailu. Vaikka ne siis sairastuttavatkin ihmisen mielen ja aiheuttavat syrjäytymistä. Syrjäytyminen ei siis ole sosiaaliturvan vika vaan kapitalismin. Syrjäytyneet eivät pääasiassa ole siis syrjäytyneitä vaan syrjäytettyjä. Kapitalistinen yhteiskunta saa maistaa aktiivista vastarintaa nyt kun ihmisten pahoinvoinnista kertovat tilastot ovat nousseet ja monet nuoret sanovat kilpailuyhteiskunnalle, että se ei voisi vähempää kiinnostaa. Ehkäpä monia porvarillisia aikuisia harmittaa se, että monet nuoret näkevät inhimilliset arvot hyvinä juttuina. Ja ehkä jotkut myös sen kotiin jäämisen paljon fantastisempana juttuna kuin vaikka sosiaaliturvatöiden tekemisen vain siksi, että kilpaillaan palkkatöiden saamisesta. Mielestäni tärkein tieto kapitalismista on se, että sitä eli pörssikäyriä ei voi syödä. Enemmistö ihmisistä on aina työväenluokkaa.
Loppukaneettina haluan sanoa, että arvostan kyllä työntekoa, mutta en koe sellaista yhteiskuntaa omakseni, jossa ollaan orjina kapitalisteille tai virkamiehille sekä aina vain ja ainoastaan pelkästään kilpaillaan. Orjana virkamiehelle tarkoittaa, että hallintoalamaisena mennään tekemään töitä ilmaiseksi sossun tai työkkärin ohjaamana jonnekin hikipajalle sosiaaliturvan vastineeksi. Orjana kapitalistille tarkoittaa sitä, että jos halutaan pysyä hengissä, niin suostutaan mihin työehtoihin tahansa. Kapitalisti saa silloin itse päättää työehdoista ilman vasemmistolaista sääntelyä. En siis kannata kumpaakaan orjuuttamista. Kapitalistisessa Suomessa ei tavallista työtä arvosteta. Orjatyö ei ole ihmisarvoista eli se ei lisää onnistumisen tunnetta elämässä. Se lisää eriarvoisuuden kokemusta ja tuntemusta B-luokan kansalaisuudesta. Kuntouttava työtoiminta ja muu orjatyö on nykyajan maaorjuutta.
Muita lähteitä:
- Karl Marxin tuotanto
- Edelliset kirjoitukseni ja niiden lähteet
- Tässä lisää lähteitä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti