Kuten olemme saaneet lukea historian opetuksista, niin "rappiotaiteilijoita" on syrjitty totalitaristisissa maissa julkisen vallan taholta. Hyvänä esimerkkinä toimii natsi-Saksa.
Mennäänpä kuitenkin Saksan asevelimaahan Suomeen. Syntilistalle ovat joutuneet ainakin Mikael Gabriel ja JVG. Asiaan voi tutustua alla.
Mennäänpä kuitenkin Saksan asevelimaahan Suomeen. Syntilistalle ovat joutuneet ainakin Mikael Gabriel ja JVG. Asiaan voi tutustua alla.
--------------------------
Kantelu lähetetty 1.5.2016
Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle
Kantelu pohjautuu seuraavaan uutiseen:
Siinä todetaan mm. seuraavaa:
- Lastenklinikka kieltäytyi muun muassa lapsille ja nuorille tarjotuista lipuista JVG:n Hartwall-areenan keikoille. Samaiset liput kuitenkin menivät kuin kuumille kiville esimerkiksi Tampereen yliopistolliseen sairaalaan ja Kymenlaakson keskussairaalaan, joissa ne otettiin ilolla vastaan.
- Tietenkin haluamme, että annamme lapsille kuvan, joka sopii hyvään arvomaailmaan. Täytyy ottaa huomioon, että puolet hoidossa olevista lapsista on alle kolmevuotiaita. Sehän ohjaa toimintaa, että valtaosa on ihan pieniä lapsia, Mäenpää sanoo.
Eihän julkisella vallalla (HYKS) voi edes olla mitään muuta ideologiaa (eli arvomailmaa) kuin laissa määriteltyjen tehtävien noudattaminen. Meidän pitäisi elää demokratiassa, jossa viranomaistoiminta on arvoneutraalia. Mielestäni tällainen toiminta rikkoo ilmaisunvapautta. Katson myös, että se rikkoo taiteen vapautta (perustuslaissa taattu vapaus). Rappiomusiikki ja räppi ovat taiteen lajeja ja siten osa perusoikeuksia. Perusoikeudet koskevat myös lapsia.
HYKS toteaa myös, että “jokainen lahjoittaja
(ja yhteisötykumppani) arvioidaan tapauskohtaisesti”. HYKS siis harjoittaa
arvomaailmaan perustuvaa luokittelua. Se ei kuulu viranomaiselle demokratiassa.
TAYS:iin ja Kymenlaakson sairaalaan sopivat samat yhteistyökumppanit kuin mitä
HYKS:iin ei sopinut. Kyse on mielestäni siis siitä, että HYKS ei tulkinnut
perusoikeuksia yhtä hyvin kuin em. sairaalat.
Pyydän oikeusasiamiestä tutkimaan
asian.
t. Henri Autero
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti