Valtiollisesta rasismista

Jari Tervo kirjoitti osuvasti alaluokan rasismista otsikolla "Valkoinen roskaväki". Hän kertoi vain alaluokan harjoittamasta rasismista. Olemme saaneet lukea kuinka mainittu alaluokka marssii Leijona-kuteet päällä. Jollain oli yllä valkoinen Klux Klux Klan – kaapukin. Tervo ei kertonut sellaista vaiettua asiaa, että myös sivistyneistö, rikkaat ja jopa viranomaiset voivat harjoittaa rasismia. Rasismin lisäksi he voivat harjoittaa fasismia ja luokkasortoa. Kaduilla tapahtuu junttien rasismia. Kabineteissa taas yläluokan rasismia sekä valtiollista rasismia. Rikkaat kapitaaliin kerääjät ja mm. valtiolliset tahot hyötyvät siitä, että rasismi typistetään vain alaluokan ilmiöksi. Sitähän se ei ole eikä ole fasismikaan. Esittelen tässä kirjoituksessani muutamia esimerkkejä yläluokan harjoittamasta rasismista, fasismista ja luokkasorrosta.

Yksi esimerkki on lastensuojelu. Suomalaisen lastensuojelun juuret ovat luokkasorrossa ja fasismissa. Tästä kertoo esimerkiksi Mervi Kaarnisen kirja Punaorvot 1918 (Minerva Kustannus 2008). Köyhäinhoitolehti kirjoitti 5.7.1918 seuraavaa:

Myös nykyään huostaanotot painottuvat köyhiin perheisiin. Yhteiskuntaa ja viranomaisia kritisoivia vanhempia ja nuoria leimataan yhteistyökyvyttömiksi. Tämä todetaan lastensuojelutapauksia hoitavan juristin Leeni Ikosen kirjassa Salassa pidettävä. Syyllistämisretoriikka on samanlaista kuin punaisia kohtaan. Syytetään katkeruudesta ja yhteiskuntavihasta.

Esimerkki ihmisryhmästä on romanit. Oulun kaupunki toteaa oppaassaan sosiaalityöntekijöille romaneista mm. seuraavaa: ”Sosiaalitoimiston näkökulmasta huolta aiheuttaa se romanien ryhmä, joka ei tule autetuksi pitkästä asiakkuudesta huolimatta. Näiden romanien osalta erityiset sosiaaliset ongelmat ja arjen vaikeudet liittyvät usein asumisongelmiin (kuten toistuva asunnottomuus, häädöt, maksamattomat vuokrat ja häiriökäyttäytyminen) sekä taloudenhallinnan ongelmiin. Joissakin tapauksissa ongelmia aiheuttavat myös päihteet, väkivalta ja rikollinen elämäntapa.”

Kuten sosiaalialan kriitikot ovat todenneet niin lastensuojelua hallitsee häiriöorientaatio. Asiakkaista etsitään vikoja ja puutteita sekä esitetään syytöksiä. Sama pätee ylipäänsä koko sosiaalihuoltoon. Eerään tutkimuksen mukaan Suomen sosiaalityöntekijät ovat köyhiä kohtaan pohjoismaiden tylyimpiä. Ihmisen ongelmat nähdään yksilöstä johtuvina eikä yhteiskunnan vikana. Muissa pohjoismaissa ne luetaan enemmän yhteiskunnan syyksi. Kriitikot ovat esittäneet positiivisempaa suhtautumista asiakkaisiin häiriöluokittelun sijaan. Mielestäni sama pätee myös näihin Oulun romaneihin.

Juristi Leeni Ikonen toteaa kirjassaan kuinka varhaisen puuttumisen huolimetodi poimii helposti maahanmuuttajan lapsen sosiaalitoimen asiakkaaksi. Ikonen toteaa kirjassaan sivulla 387, että lastensuojelun näkemyksen mukaan pelkkä maahanmuuttajatausta voi oikeuttaa tekemään tulkinnan lapsen pahoinvoinnista.

Jyväskylän yliopisto on tekemässä selvitystä suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohtelutapauksista. Sihen toivotaan erityisesti vammaisia lapsia ja romanilapsia, joiden kohtelusta ei ole tarkkaa tietoa. Näiden ihmisten yksilöön menevät ominaisuudet aiheuttavat äärioikeistolaisia huostaanottoja vielä tänä päivänä. Ihmisten elämänhallinta voidaan leimata puutteelliseksi. Lisäksi puutteelliset mielenterveyspalvelut ja terveydenhoito aiheuttavat huostaanottoja. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali – ja terveyspalveluihin. Näiden palveluiden puutetta korjataan laittomasti huostaanotoilla. Suhteellisuusperiaatteen mukaan on valittava lievin mahdollinen keino puuttua asiakkaan elämään.

Oikeuskirjallisuudesta (Lastensuojelulaki, Käytäntö ja soveltaminen, Tapio Räty, Edita 2008) löytyy esimerkkejä laittomista huostaanotoista. Niitä ovat esimerkiksi koulunkäynnin epäonnistumisesta johtuvat huostaanotot. Oletettu syrjäytymisriski siis patologisoidaan huostaanoton syyksi. Syrjäytyneiden leimaamista harjoittivat myös natsit. He propagandassaan tarjosivat ”hyvää hoidollista apua” keskitysleirillä. Suomen asevelimaa Saksassa perustuslakituomioistuin on todennut huostaanotot sosioekonomisen taustan vuoksi laittomiksi. Lapsen riski on syntyä ns. ”huonoon” perheeseen. Se on mielestäni parempi kuin viranomaisten valtiollinen rasismi.

Suomessa steriloitiin vuosina 1935-1970 tuhansia ihmisiä rotuhygienisin ja sosiaalisin syin. Heidän joukossaan oli mm. mielenterveysongelmaisia ja kehitysvammaisia. Huostaanotot jatkavat tätä fasistista perinnettä. Vuoden 1934 syksyllä Toivo Kivimäen porvarillinen kokoomushallitus antoi eduskunnalle ehdotuksen sterilointilaiksi. Myöhemmin Kivimäki tuomittiin yhtenä sotasyyllisenä sotarikosoikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynti koski Suomen sotaa Neuvostoliiton kanssa. Suomen asevelimaa natsi-Saksassa Nürnbergissa järjestettiin vastaava oikeusprosessi maan sotarikollisia vastaan (Nürnbergin oikeudenkäynnit).

Suomen fasistista käytännöistä kertoo myös mm. kuntouttava työtoiminta, joka luokittelee kohderyhmänsä eriarvoiseksi työmarkkinoilla. Muodostuu siis kahdet työmarkkinat. Ne muodostuivat myös natsi-Saksassa. Tosin kohtelu oli paljon näyryyttävämpää. Molemmat kohdistuvat kuitenkin mm. syrjäytyneisiin ja sosiaalisesti rajoittuneisiin. Retorinen pohja on siis sama molemmissa. Lisäksi Suomessa on teetetty orjatöitä ennenkin. Työleirivalvojana työskennelleen edesmenneen äitinsä Saara Tuukkasen muistelmat kirjaksi koonnut Risto Joutjärvi toteaa YLEN artikkelissa seuraavaa: (Heinäveden työleirin) Johtaja oli sadisti. Hän sanoi, ettei yhteiskunnan pohjasakka ja maanpetturit tarvitse mitään oikeuksia. Hän oli sitä mieltä, että kaikki joutaisivat Saksaan leireille ja siellä heidät olisi jo tapettu. Johtaja palvoi Hitleriä ja huuteli teltassa "Heil Hitler" -tervehdyksiä.

Eräs tämänvuotinen kohu koskee Tshekin presidenttiä Miloš Zemania. Hän vertasi Barnevernertin (Norjan lastensuojeluviranomainen) toimitapoja natsi-Saksan Lebensborn-ohjelmaan, jossa aviottomia lapsia luovutettiin saksalaisperheisiin. Lebensbornin tarkoituksena oli luoda natsi-Saksaan arjalainen ihannerotu.
Wikipediasta ilmenee seuraavaa: Muodollisesti kyseessä oli yhdistys, joka hallitsi omaa omaisuuttaan, erityisesti järjestön lastenkoteja. SS kuitenkin käytännössä vastasi yhdistyksen toiminnasta. Ohjelman oli kehittänyt SS-mies Henrich Himmler. Eniten Lebensborn-klinikoita oli Norjassa. Niissä synnytti lapsen toisen maailmansodan aikana noin 8 000 norjalaista naista. Nämä klinikat tarjosivat ”rodullisesti sopiville aviottomille äideille sekä SS-miesten vaimoille taloudellista tukea ja mahdollisuuden käydä raskaus ja synnytys läpi erityisessä äitiyskeskuksessa”. Saksalaislasten lisäksi Lebensbornin lastenkoteihin alettiin ottaa kasvatettaviksi myös miehitetyiltä alueilta orpoja, joita pidettiin fyysisten ominaisuuksiensa perusteella arjalaisina.

Olen kirjoittanut tästä uutisen Lokakuun liikkeelle kesällä otsikolla ”Lännen ihmisoikeusrikokset alkavat tulla julkisuuteen”. Kun Saksan häviö oli selvä niin Himmler teki itsemurhan. Hän ei siis ollut syytettynä Nürnbergissa. Saksaa koskevassa oikeudenkäynnissä Neuvostoliittolla oli tuomareita kaksi ja yksi syyttäjä. Varatuomari Leeni Ikonen on ansiokkaasti puolustanut lasten ihmisoikeuksia Suomessa. Hän tuo esiin kuinka Suomi rikkoo kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Tämän on todennut myös Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov, joten lännen fasismin kitkeminen jatkuu itänaapurissamme.