Mukasuuret työvoimakustannukset

Mietin tässä ajanratoksi, että mitä oikein ovat ne lahtarien paasaamat työvoiman ”korkeat” kustannukset? Mm. Juhana Vartiainen paasaa korkeista työvoimakustannuksista. Palkoista ja sivukuluista. Hän jauhaa usein Ruotsista ja Saksasta.

Tarkastellaanpa faktoihin perustuen näitä kustannuksia (eli keskimääräisiä tuntikohtaisia työvoimakustannuksia). Suomessa ne olivat noin 30 euroa. Ruotsissa lähemmäs 40 euroa. Saksassa suunnilleen samaa tasoa kuin Suomessa. EU-alueella noin keskivertotasoa. Eurostatin tilastokuva alla ja linkki tässä. Porvarillisesta näkökulmasta toki kaikki kustannukset ovat liikaa. Sininen tarkoittaa ”palkat ja palkkiot” ja oranssi ”muut työvoimakustannukset”. Noihin muihin luettaneen myös palkan sivukulut.

Tämä sivukulujen arvostelu on lähinnä porvareiden näennäistieteellistä populismia. Mitään tarkkoja lukuja ei tarvitse kertoa. Pelkkä lausahdus korkeista sivukuluista riittää auktoriteettimyönteisille ns. ”turhaa valittamista vihaaville” kansalaisille. Onhan ne toki korkeita jos vertaa esim. Romaniaan, Portugaliin, Maltaan, Bulgariaan tai Viroon. Kehittyneimpien maiden tasolla ne ovat kuitenkin pieniä. Emme kai Suomesta sentään mitään veroparatiisia tai kehitysmaata halua? Älköön tehkö Suomesta rikkaiden hiekkarantaa, jossa saa siemailla lasi kädessä shampanjaa vältellen veroja ja muita mukakorkeita kustannuksia.

Miten tässä tilanteessa porvarihallituksen kaavailema työvoimakustannusten alentaminen auttaa yhteiskuntaa? Miten se nostaa olennaisesti kilpailukykyä kun muut kehittyneet maat ovat työvoimakustannuksiltaan suunnilleen samaa tasoa kuin Suomi? Lisäksi esim. Espanjassa, jossa työvoimakustannukset ovat noin 1/3 alhaisemmat kuin Suomessa, vallitsee pahoja luokkaristiriitoja. Joten eihän sielläkään vakaa taloustilanne ole. Siellä on muuten ”protestipuolue” Podemos kovassa huudossa.

Suomi ajetaan alas. Jossain alempien työvoimakustannusten maissa ei ole samanlaista hyvinvointivaltiota kuin täällä. Valittamisessa on kysymys myös saavutetuista eduista kiinni pitämisestä. Kun ihmisten ostovoima pienenee niin sitä kautta myös työttömyys lisääntyy. Kun ihmisillä ei ole varaa kuluttaa niin sitä kautta myös työpaikat häviävät. Mistä hemmetistä niitä työpaikkoja tulee kun ihmisiltä viedään rahat? Tämä kaikki tapahtuu ulkomaisen ja kapitalistisen sekä uusliberalistisen rahan vallan ansiosta.

Pahinta mitä voi tehdä on syyttää tilanteesta työttömiä. Aivottominta työllisyysasioista mitä olen kuullut on väite siitä, että Suomessa on liian hyvä sosiaaliturva. Se kuulemma kannustaa jäämään kotiin. Meillä ei kuulemma ole varaa vastikkeettomaan sosiaaliturvaan. Todellisuudessa tällaiset puheet ovat vain keskiluokkaisten ja köyhille katkerien äärioikeistolaisen työmoraalin omaavien Sari Sairaanhoitajien ja Petri Poliisien fasistista populismia ja ihmisten eriarvoistavaa luokittelua. He luulevat olevansa jotenkin ”kotona makaavia” parempia. Todellisuudessa tämä ”aktivoiva” sosiaaliturva vääristää markkinoita. Se ei myöskään työllistä, mutta mitäpä siitä. Työttömien vihaaminen on niin ihqua ja muodikasta. Kyökkipsykologi-Sareilla ja luolamies-Petreillä ei ole tunnetusti maailman parhaat insinöörin aivot kun he väittävät kyykyttämisen lisäävän työllisyyttä. Nyt ollaankin menossa lakkoon kun kyykyttäminen osuu omaan nilkkaan. Sille solidariaa!