Asianajaja Jean Boldt

Olen miettinyt paljon anarkismin, kapinahengen ja lain suhdetta. Anarkismi tavoittelee taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaata yhteiskuntaa. Se siis vastustaa mm. valtion pakkovaltaa ja kapitalismin luomia luokkaeroja. Anarkismi vastustaa esivaltaa, jolla tarkoitetaan julkisen vallan käyttöä. Julkinen valta käsitteenä viittaa etenkin yksilön velvollisuuteen noudattaa valtion säätämiä lakeja ja muita määräyksiä. Julkinen valta edustaa siis järjestysvaltaa käyttäviä instansseja kuten viranomaisia.

Julkisella vallalla on myös velvollisuuksia. Keskeisin velvoite on seuraava lainkohta: Suomen perustuslain 2 §:n 3 momentti: Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Jotta yhteiskunta toimisi hyvin, on oikeuksien ja velvollisuuksien oltava tasapainossa. Yksilöllä on tietenkin oltava velvollisuuksia, mutta niin on oltava esivallallakin. Esivalta voi käyttää alitusvaltaansa yksilöön. Vallankäytön tulee kuitenkin perustua tarkoin lakiin. Sen tulee olla sivistynyttä ja tarkaan säänneltyä. Siitä pitää huolen byrokratia ja viime kädessä vallan kolmijako-oppi.

Otsikkoon viitaten: Jean Boldt (1865-1920) oli asianajaja ja anarkisti. Lähteet: Kansallisbiografia ja wikipedia. Aivan. Asianajajakin voi olla anarkisti. En yhtään ihmettele sitä tässä esivaltaa kunniottavassa maassa. Jos tuntee oikeutensa liian hyvin voi saada lempinimen "ammattivalittaja".

Onhan Suomessa hyvin auktoriteettimyönteinen kansa. Sivistynytkin auktoriteettien kyseenalaistaminen on pahasta. Se onkin hyvä kysymys, että mistä tämä auktoriteettihuuma johtuu? Ehkäpä tsaarin vallan ajoilta tai porvarillisesta kotikasvatuksesta. Jean oli edistyksellinen ihminen. Lainoppineena hän vastusti oikeuden väärinkäyttöä. Sitä hän kutsui valtion pakkovallaksi ja piti oikeuslaitosta rikkaiden etujen ajajana. Olen useammilta ihmisiltä kuullut kuinka viranomaiset pitävät mm. kanteluiden ja valitusten tekemistä anarkismina vielä tällä vuosituhannella.

Anarkismi ei ole vain nuorten tai 2000-luvun pussikajoittelijoiden juttu. Sitä on ollut aina. Jopa sotienkin aikaan. Jeankin radikalisoitui vanhoilla päivillään vallankumoukselliseksi. Vuoden 1918 sisällissotaa edeltäneissä vuoden 1917 ns. kirkkomellakoissa hän tuli tunnetuksi vallankumousmessuistaan. Hän oli kristillinen sosialistianarkisti ja rauhan aatteen mies. Hän yritti myös koota omaa punakaartia. Lopulta hänet toimitettiin Niuvanniemen mielisairaalaan.

Palataanpa tälle vuosituhannelle. Suomessa viranomaiset eivät aina noudata lakia. Suomi ei siis ole oikeusvaltio. Tähän faktaan voi laajemmin tutustua lukemalla aiempia kirjoituksiani tai vielä laajemmin tutustumalla oikeuskäytäntöön.

Otetaanpa kuitenkin pari esimerkkiä. Poliisi ei aina ota tutkittavakseen kovin "vähäisiä rikoksia" resurssipulaan vedoten vaikka se on laitonta. Budjetti kun ei ole oikeusnormi. Sama pätee lastensuojeluun. Esim. sosiaalityöntekijät huostaanottavat lapsia, kun terveydenhuollon resussit ovat murentuneet. Tämä näkyy mm. riittämättöminä mielenterveyspalveluina ja erityisnuorten puuttellisena kuntoutuksena. Perutuslain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali - ja terveyspalveluihin. Terveydenhoitoa siis korvataan huostaanotoilla. Lastensuojelulain mukaiset huostaanottoperusteet eivät tällöin täyty. Myös kuntouttavassa työtoiminnassa on paljon laittomia käytäntöjä. Esim. sitä käytetään kuntatalouden tasapainoittamiseen vaikka se on yksilöllisesti arvoitava sosiaalipalvelu.

Kun talous murenee, niin murenee myös oikeusvaltio ja hyvinvointi. Kreikassa vasemmistoanarkistit pyörittävät omaa terveydenhoitotoimintaansa. Lue Voima-lehden juttu. Voima lehti on myös kirjoittanut suomalaisesta lastensuojelubisneksestä artikkelissa "Rahan löyhkä". Kun kerta lain turvaamat ihmisoikeudet eivät  toteudu, niin mitäpä jos kokeiltaisiin samaa Suomen lastensuojeluun. Esimerkiksi anarkistimartat voisivat tarjota niitä paljon puhuttuja kodinhoitopalveluita mistä on leikattu.

THL:n tutkimuksessa Vaarantunut suojeluvalta todetaan mm. seuraavaa:

"Demokraattisissa yhteiskunnissa lastensuojelun harjoittamat voimakkaat puuttumistoimet ihmisten yksityisyyteen voidaan katsoa oikeutetuiksi vain silloin, kun niillä on kansalaisten laaja hyväksyntä ja selvät rajat."

"Lastensuojelun vallankäyttö on vaarassa menettää sellaisen julkisen oikeutuksen, joka sillä tulee olla demokraattisessa yhteiskunnassa. Kyseessä on uhkakuva, joka perustuu tässä tutkimuksessa käytetyn pienehkön laadullisen aineiston analyysiin."

Julkiselta vallankäytöltä on siis lähtemässä oikeutus vallankäyttöön. Lue lisää. Tästä on todettu merkkejä ilmassa myös ko. tutkmuksessa. Valta on muuttumassa mielivallaksi. Demokratia ei enää toimi. Mitä ihmettä me äänestämme jotain edustajia säätämään lakeja, joita eivät viranomaiset noudata? Vallan kolmijako-oppi ei siis toteudu.