Luokkataistelun ja vastakkainasettelun aika on nyt

Itsenäisyyspäivänä 2014 lensi pyöräteline koruliikkeen ikkunan läpi ja muutakin energistä rähinöintiä oli näytillä. Sitä edellisen vuoden itsenäisyyspäivänä Tampereella näytettiin punaisen Tampereen voima nousemalla pröystäilevää eliittiä vastaan. Myös muuta kivaa riehaa on ollut tarjolla. Esimerkiksi anarkistien vappurieha. Nämä mellakat edustivat luokkataistelua.

Loppujen lopuksi on olemassa vain kaksi olennaista leiriä. Työväenluokka ja kapitalistiluokka. Kaikkien muiden välinen vastakkainasettelu on lähtökohtaisesti populismia. Vaihtoehtoa ei siis tarjoa köyhien ja tavisten välinen kinastelu. Se ei ole järkevää. Paitsi ylimielisen ja konservatiivisen

keskiluokan kanssa on välillä tietysti kiva sanailla ja puolustaa kaikista pienituloisimpia. Se kun saatetaan kokea ”turhana valittamisena ja maailman parantamisena”.

Porvarismi eikä myöskään fasistinen nationalismi tarjoa oikeaa ratkaisua. Porvareita ja natseja vastaan tulee taistella. Porvarit ovat luokkavihollisia. Vihollisia ovat myös natsit, koska heidänkin ideologiansa on työväenluokan vastaista. Elämä on luokkataistelua. Täällä Suomessa se ei ole vielä näkynyt nykyään niin hyvin kuin jossain muualla. Siksi sitä ei välttämättä heti hoksaa. Eriarvoisuus on kuitenkin lisääntynyt paljon. Tällä menolla on taas veljeä vastassa veli kuten 1918.

Alla olevasta tilastosta selviää myöskin hyvin luokkaerojen kärjistyminen. Meillä on luokkaerot 1970-luvun tasolla vaikka 2000-lukua elämmekin. Gini-kerroin kuvaa sitä kuinka tasaisesti tulot jakaantuvat. Arvo 0 (0 %) tarkoittaa täysin tasaista. Arvo 1 (100 %) tarkoittaa, että kaikki riistäjän taskuun. Muut lukemat taas näiden kahden väliltä. Gini-kerroin oli vuonna 1972 suunnilleen samalla tasolla kuin vuonna 2008 kun talouskriisi alkoi. Vuonna 1975 se oli jo pienempi. 1980-luvulle tultaessa se pieneni taas. Kun koitti markkinaliberalsimin aika eli pääomien vapauttaminen niin kerroin lähti taas nousuun. Neuvostojohtaja Vladimir Lenin on määritellyt imperialismin kapitalismin viimeiseksi vaiheeksi. Vapaakauppa siis kuvastaa kapitalismin suurvaltapyrkimyksiä.

                                                                                                                                                    






Tilastosta (yllä) selviää myös se, että 1. tulokymmenyksen (köyhimmät) tulot ovat pienentyneet kun taas rikkaimpien (10. tulokymmenyksen) nousseet radikaalisti. Kyseessä on siis köyhimpien ja rikkaimpien 10 prosentin kärki (1 ja 10).

Vapaakauppaa on perusteltu talouskasvulla ja investoinneilla tuotantoon. Vapaakaupalla tarkoitan pääomamarkkinoiden vapauttamista. Otan muutamia faktoja Kansan äänestä 5/2014 s. 11. Lue tästä.

Pelkät sijoitukset (eli vapaakauppa) Suomeen eivät kerro yhteiskunnan ihanuudesta. Vienti ja tuonti on kyllä kasvanut, mutta investoinnit tuotantoon eivät olennaisesti, koska pääomien sijoittajat pelkäävät sijoittaa Suomeen. Täällä on työväenluokalla liian säällinen asema. Työvoimakustannukset ovat siis korkealla globalismiin nähden. Se nostaa hintoja mikä haittaa vapaakauppaa. Globaali kapitalismi tuhoaa hyvinvointivaltion. Vapaakauppa on hyödyttänyt vain rikkaita.

EDIT: Suhteellisen pedanttina tyyppinä selvennän tähän tekstiini seuraavaa: Työnantajien sivukuluja on "modernin globaalin kilpailukyvyn" nimissä väitetty paljon suuremmiksi kuin ne todellisuudessa ovat (lue kirjoitukseni: Mukasuuret työvoimakustannukset, 16.9.2015). Aiemmassa tekstin kohdassa olin itsekin hieman tässä uskossa, että kulut ovat kapitalistiselle vapaakaupalle isot. Toki ne ovat maapalloon nähden isot, mutta pitää suhteuttaa viiteryhmä kehittyneisiin maihin. Ei kai me sentään kehitysmaiden kanssa voida kilpailla.

Porvaristo haluaa vapaakauppaa maksimoidakseen työn tuottaman lisäarvon ja polkeakseen työväenluokan asemaa. Vapaakauppa tuottaa hyvinvointia rikkaiden taskuun unohtaen köyhät. Kun puhutaan talouskasvusta niin kannattaa huomioida, että talouskasvu ei vielä itsessään kerro hyvinvoinnista. Hyvinvointiin vaikuttaa myös se miten tulot jakaantuvat. Kokonaistuotannon mitta eli BKT kertoo talouskasvusta, mutta ei huomioi luokkaeroja. On muitakin mittareita kuin BKT. Esimerkiksi tuo mainitsemani gini-kerroin. Lisäksi hyviä mittareita ovat funktionaalinen tulonjako ja lisäarvon nousu sekä rikkaiden maksamat verot.

Kapitalistit ovat päässeet uusliberalismin seurauksena voitolle noin parikymmentä vuotta (ks. työvoiman riiston tuottama lisäarvo alla). Milloin on työläisten aika ottaa valta? Proletariaatin yhteen liittymisen aika on nyt.

Lisää luokkaeroista:

Työttömien syyllistäminen ja luokkaerojen vähättely ovat älyllistä laiskuutta

Rikkaiden rehtiys on harha

Retoriikka tehoaa. Tosiasiat ei.