perjantai 17. huhtikuuta 2015

Orjatyö ei kuulu 2000-luvulle

Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa). 
Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti. 
Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia.
Lähetin alla olevan kirjoituksen tulevaan Kansan äänen vappunumeroon (2b/2015).

Ihmisoikeudet ovat vaarantuneet

Tarkoitan orjatyöllä esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa. Se pakollisena rikkoo Suomen perustuslakia ja ihmisoikeussopimuksia. Sivistysvaltiossa työstä pitää nimittäin maksaa oikea palkka. Kansan ääneen viime joulukuussa kirjoittamastani jutusta koskien tätä aihepiiriä voit lukea kuinka lainsäätämisessä tehtiin perustuslakirikos vuonna 1997. Perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Tuo oikeus vaarantuu jos ihmistä rangaistaan karenssilla. Perustuslain mukaan myös lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Lisäksi orjuuden ja pakkotyön kielto on mainittu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Pakkotyöksi lasketaan siis myös pakon (eli karenssin) uhalla tehty työ.
Pohja fasismissa
Suomen natsimenneisyys on vaiettu asia. Kuntouttavassa työtoiminnassa onkin rippeitä fasismista. Suomen sosiaalihuolto luokittelee ihmisiä. Suomen sosiaalihuolto muistuttaa natsien mustaa kolmiota, josta kuva ohessa. Se luokitteli keskitysleireillä ns. ”epäsosiaaliset” henkilöt (romanit, kehitysvammaiset, prostituoidut, lesbot, alkoholistit, narkomaanit, pasifistit, asunnottomat ja kerjäläiset sekä ne, jotka kieltäytyivät työnteosta). Myös Suomi luokittelee ihmisiä samankaltaisesti. Suomessa monissa tapauksissa esimerkiksi alkoholistit ja kehitysvammaiset eivät saa työstään oikeaa palkkaa vaan he ovat sosiaalihuollon asiakkaita. Kaikki tietänevät natsien kuuluisat keskitysleirit. Myös Suomella on rankka menneisyys orjatöissä. Natsit pitivät Suomessa vankityöleirejä vuosina 1941-45. Natsi-Saksan hirmutekojen jälkeen nousi suuri tarve ihmisoikeustakeille. Sen jälkeen ihmisoikeusjuridiikka onkin kehittynyt huomattavasti. Ja toivottavasti kehittyy vielä entisestään. Suomen yhteiskunnassa ja viranomaiskoneistossa elää silti edelleen fasismi. Mitä muuta voisi kuitenkaan entiseltä natsien liittolaiselta odottaa? Suomella onkin pohjoismaista eniten ihmisoikeustuomioita. Itse olen kitkenyt fasismia Suomesta ja puolustanut ihmisoikeuksia tehtailemalla erilaisia kanteluita ja valituksia.

Kohti tulevaisuutta
Vasemmistoradikalismi on saanut Suomessa uudestaan jalansijaa. Tästä kertoo esimerkiksi lisääntyvä mellakointi. Punakaartin sotureiden ja taistolaisten ansiosta saamme nauttia Suomesta edes jonkinlaisista ihmisoikeuksista. He ovat taistelleet oikeistofasismia pois Suomesta. Taisteltavaa on vielä jäljellä. Suomessa on ollut sterilointilaki voimassa vuodesta 1935 vuoteen 1970. Laki on koskenut mm. kehitysvammaisia ja mielenterveysongelmaisia. Nykyään heille ei monestikaan makseta oikeaa palkkaa tekemästään työstä. Elettiin taistolaisuuden alkua kun tuo sterilointilaki poistettiin. Voisiko kirotuilla kiakkovierasjuhlijoilla olla yhtenä tavoitteena se, että noille työelämäkuntoutujille maksettaisiin oikea palkka?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti