Sosiaalihygieniaa kansankodissa

Kolmen tohtorin tutkimus Suomalaiset fasistit on tuore yhteiskunnallinen puheenaihe. Lue lisää. Toinen hyvä kirja fasismista on kulttuuriantropologi Tapio Tammisen tuotos Kansankodin pimeämpi puoli. Se kertoo ruotsalaisesta kansankodista. Myös Suomessa esiintyi kansankotiajattelua. Kansankodilla tarkoitetaan nationalistista käsitettä ”kansan yhtenäisyys”. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sosiaalipolitiikkaa ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävää sosiaalidemokratiaa. Tässä artikkelissa muutama esimerkki ”kansankodista”.

Kansankotiajattelu on perinteisesti aika sosiaalidemokraattista höystettynä nationalistisilla elementeillä. Siinä on sekä hyvää, että huonoa. Huonoksi se kääntyy siinä kohtaa kun homma menee luokittelevan nationalismin puolelle.

Esimerkiksi natseilla oli luokittelevaa nationalismia. Alla on kuva natsien keskitysleiritunnuksista.

Wikipedian mukaan musta kolmio tarkoittaa ”epäsosiaalisia” henkilöitä, joita ovat romanit, kehitysvammaiset, prostituoidut, lesbot, alkoholistit, narkomaanit, pasifistit, asunnottomat ja kerjäläiset sekä ne, jotka kieltäytyivät työnteosta.

Toisaalta ei-luokitteleva nationalismi eli jonkinlainen ”me-talkoohenki” voi pitää yhteiskuntarauhaa yllä ja mahdollistaa jopa humanistista sosiaalipolitiikkaa. Luokittelevaa nationalismia voi olla esimerkiksi se jos kaikilla kansalaisilla ei ole samoja työehtoja. Suomessa on joitakin erityisryhmiä, jotka eivät ole oikeassa työsuhteessa eli eivät saa työstään palkkaa ja eläkekertymää. Heitä ovat mm. mustan kolmion mukaiset henkilöt.

Otetaan esimerkiksi kuntouttava työtoiminta. Siihen voidaan lain mukaan pakottaa ihminen, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä. Sivistyneessä valtiossa pitäisi ajatella, että ihminen on lain edessä joko työkykyinen tai työkyvytön ilman tällaista luokittelua. Luokittelevasta nationalismista tulee mieleen, että entinen sosiaaliministeri Paula Risikko on hehkuttanut mediassa kansallispuvussa kuinka Suomessa ”vastikkeettomasta sosiaaliturvasta” olisi hyvä päästä eroon. Nyt myös turvapaikanhakijoille suunnitellaan ”aktivoitia” nimikkeellä kotouttava työtoiminta. Idean äiti on Päivi Räsänen. Lue lisää.

Toinen hyvä esimerkki on lastensuojelu ja laajemmin ajateltuna syrjäytymisen torjuntapolitiikka. Ihmisiä luokitellaan tiettyihin kasteihin antaen hyvästä elämästä hyvin suppea kuva. Riskiryhmään kuuluvaksi nuoreksi tai vanhemmaksi voidaan katsoa henkilö, joka on esim. työtön, köyhä tai mielenterveysongelmainen. Jonkin verran lastensuojelussa on säilynyt sen luokkaluonne vaikka se on epäkorrektia sanoa ääneen. Alunperin järjestelmä rakennettiin eheyttämään Suomi sisällissodan jälkeen eheäksi ”kansankodiksi”.

Alaluokkaan on kohdistunut historiassamme kontrollipolitiikkaa. Klassisia esimerkkejä ovat punaorpojen huostaanotot ”paremman aineksen koteihin”, erilaiset työlaitokset ja jatkosodan aikaiset ihmisluovutukset Gestapolle.

Ennen vanhaan tosiaan voitiin esimerkiksi alkoholisteja ja irtolaisia huostaanottaa työlaitoksiin. Nykyään heitä voidaan korkeintaan aktivoida työttöminä. Mielivalta ei ole siis kokonaan loppunut. Suomalainen sosiaalipoliittinen klassikko on ilman muuta kirja nimeltään ”Pakkoauttajat” vuodelta 1967. Erityisen hyvin siitä on jäänyt mieleen Vappu ja Ilkka Taipaleen työlaitoshuoltoa kritisoinut kappale ”Työ tekee vapaaksi”.

Asevelimaassamme Saksassa perustuslakituomioistuin on katsonut ”heikompaan ainekseen” kohdistuvat huostaanotot laittomiksi. Se on siis todennut viranomaistoiminnan loukkaavan ihmisoikeuksia. Lue Lokakuun liikkeen uutinen tästä. Tuomioistuin on todennut mm. seuraavaa: ”Valtiolla ei ole oikeutta järjestää vanhempien tahdon vastaisesti lapselle tämän kyvyille parasta mahdollista tukea eikä asettaa omaa käsitystään sopivasta lasten kasvatuksesta vanhempien käsitysten tilalle. Vanhemmat ja heidän sosioekonominen tilanteensa kuuluvat lapsen kohtaloon ja ovat riski hänen elämässään.”

Natsi-Saksa oli oikeistodiktatuuri. Suomikin on joillekin sen kansalaisille diktatuuri. THL:n tutkimus ”Vaarantunut suojeluvalta” on todennut, että suomalainen lastensuojelu ei täytä demokraattisen valtion kriteereitä. Vallankäyttöä ei tule ikinä pitää itsestäänselvyytenä.

Myös nykyään lastensuojelussa korostuu todella vahvasti ajattelu, jonka mukaan ihmisen on oltava tuottava yksilö yhteiskunnalle. Tämäkin selviää THL:n em. tutkimuksesta. Asiakkaita pyritään esineistämään. Lastensuojelu on myös iso business. Karl Marxin tavarafetismi eli ihmisen esineellistäminen näkyy voimakkaana lastensuojelussa.

Sosiologi Anna Kontulan feministinen analyysi Tamperelaisesta lastensuojelusta puhuu karua kieltään. Kirjoituksessaan ”Lastensuojelun huolenaiheet” hän on todennut kuinka huostaanottoperusteissa seksuaalinen käyttäytyminen oli yleinen lähinnä äideillä ja tyttärillä. Miespuolisilta se ”puuttui”. Hän toteaa osuvasti: ”Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista”. 

Työttömän oikeusturva heikko

Juristi Saku Timonen kirjoitti viime vuonna kuinka tulevaisuudessa eri erityisryhmien (kuten pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset, mielenterveyskuntoutujat ja vammaiset) palkatonta ei-työsuhteista työtä koskevat lait yhdistyvät yhdeksi laiksi. Sen nimi on laki heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden sosiaalisesta kuntoutuksesta. Hän totesi kyseessä olevan loppuraportti lakiesityksineen

Jatkossa myös yritykset voisivat tietyin edellytyksin käyttää kuntoutujia työvoimanaan. Työ ei saisi korvata oikeaa työvoimaa tai vääristää kilpailua ja sillä pitäisi olla kuntoutuksellinen luonne. Se on sitten toinen juttu toteutuuko nämä ylevät kriteerit kun jo nyt rikotaan lakia kuntouttavan työtoiminnan kohdalla.

Tähän asti yritykset eivät ole saaneet käyttää työvoimanaan kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita. Laitetaan esimerkkinä Verte Oy, joka toimii mm. Pitkäniemen psykiatrisen sairaalan alueella. Oikeusturva siis murenee.

Kirjoitin joulukuussa (lue tästä) kuinka eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi ratkaisussa kanteluuni mm. seuraavaa:

 

Vielä viime vuonna minulla oli niin hyvä usko työttömän oikeusturvaan, että ajattelin erään KHO:n päätöksen pätevän työvoiman palvelukeskuksissa. Kirjoitin asiasta 13.7.2015. Lue tästä.

Ainut vaan, että työvoiman palvelukeskuksia ei enää ole. 1.1.2015 alkaen ne muuttuivat monialaista yhteistyöpalvelua tarjoaviksi palvelupisteiksi. Lue lähde.

Olen kuvaillut KHO:n päätöstä alla. Työvoiman palvelukeskukset eivät olleet lakisääteisiä. Nykyiset palvelupisteet ovat. Tältä osin minulla oli vanhettunutta tietoa, kun tätä ennakkopäätöstä innoissani hehkutin. Kun palvelu ei ollut lakisääteistä eli kyseessä ei ollut viranomaistaho, niin tällöin velvollisuutta luopua tietosuojasta ei ollut. Ainakaan KHO:n viranomaistaho-huomio ei enää päde. Työttömän oikeusturva on siis tältäkin osin heikko.

Kirjoitin KHO:n päätöksestä seuraavaa (blogitekstini lopussa):

" Kuitenkin silloin tällöin myös Suomessa oikeuslaitos antaa mielenkiintoisia ennakkotapauksia, jotka parantavat ihmisoikeuksia. Yksi esimerkki tästä on Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös 6.6.2013. Vuosikirjanro ja linkki: KHO:2013:103. Tapauksessa toimeentulotuen saaja oli kieltäytynyt Työvoiman palvelukeskuksen asiakkuudesta. Hän oli siis kieltäytynyt allekirjoittamasta viranomaisten tietojen vaihtoon oikeuttavaa sopimusta. Palvelukeskus on siis eräänlainen viranomaisten välinen yhteistyötaho. Tämän johdosta sosiaaliviranomainen alensi hänen toimeentulotukea. KHO katsoi menettelyn lainvastaiseksi. Työvoiman palvelukeskus ei ole viranomainen eikä juridinen henkilö. Siitä ei ole myöskään säädetty lailla. Ilman lain tukea valittajalla ei ollut velvollisuutta luopua tietosuojastaan. Perustuslain mukaan viranomaistoiminnan on perustuttava tarkoin lakiin. Palvelukeskuksen toimintaan osallistuminen on vapaaehtoista. Valittaja oli siis työvoimatoimiston asiakkaana, mutta käytännön esteeksi osallistua työttömien aktivointiin muodostui tämän sitoumuksen allekirjoittamatta jättäminen. Valittaja oli siis vain tarkka tietosuojastaan, mutta ei ollut kirjaimellisesti kieltäytynyt aktivoinnista. Muun muassa näillä perusteilla KHO katsoi, ettei valittaja ollut kieltäytynyt työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Tässä on siis hyvä ennnakkotapaus mihin voi vedota vastaavassa mahdollisessa tilanteessa. Eivät voi viranomaiset ainakaan tällöin keskustella asiakkaan selän takana ”verkostopalavereissaan” ainakaan yhtä helposti. "

Kantelupäätös mm. Jupiterin asiaan

Kirjoitin 12.8.2015 blogitekstin "Orjatyön kataluus paljastui ministeriölle kantelun myötä". Kyse oli mm. työpaja Jupiterin asiasta. Lue teksti tästä.

Sosiaali - ja terveysministeriö siis totesi viime kesänä, että lakia on rikottu tämän tapauksen johdosta. Kyse oli eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdystä kantelusta johon ministeriö antoi lausunnon.

Lakia on tulkittava tarkkarajaisesti. Jupiterin kohdalla tämä on näkynyt vähättelynä koskien tarkkarajaista laintulkintaa. Esim. Jäteyhtiön kanssa tehty yhteistyö on yritystoimintaa. Jäteyhtiö on siis hyötynyt kuntoutujien työpanoksesta lain tarkoittamalla tavalla, vaikka työpanos olisikin ollut vähäistä.

Lue oikeusasiamiehen päätös klikkaamalla tästä.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi mm. seuraavaa:

Virheellinen tolkullisuus

Tamperelainen lähti taas MV:n linjoille tekstissään "Sääliksi käy tolkun ihmisiä".

Siinä todetaan mm. seuraavaa: " Suomalainen sosiaaliturva perustuu siihen, että jokainen auttaa itseään viimeiseen euroon saakka. Vasta sen jälkeen saa apua yhteiskunnalta.
Toimeentuloluukulla tarkastetaan kantasuomalaisen tulot, pankkitalletukset, käteisvarat ja muu omaisuus. Jos tuenhakija on pimittänyt varojaan esimerkiksi ulkomaiselle pankkitilille, tuet peritään takaisin. "

Tähän periaatteeseen toimeentulotuki nimenomaan perustuu. Kolumnissa todetaan, että "maassa maan tavalla ja kaikille sama sosiaaliturva ja työmarkkinat". Sosiaaliturva on jo kaikille sama.

Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annetun lain 20 § lopussa todetaan seuraavaa:

" Vastaanottorahaa hakevan ja hänen perheensä tulot ja varat otetaan huomioon vastaanottorahaa myönnettäessä toimeentulotuesta annetussa laissa säädetyllä tavalla. "

Lain 20 § todetaan myös seuraavaa:

" Vastaanottorahan määrä on vastaanottorahan perusosalla katettavien menojen ja vähäistä suurempien terveydenhuoltomenojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus.

Vastaanottorahan perusosa kuukautta kohti on:

1) yksin asuvalla ja yksinhuoltajalla 290 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 85 euroa;

2) muulla kuin 1 kohdassa tarkoitetulla 18 vuotta täyttäneellä 245 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 70 euroa;

3) perheensä kanssa asuvalla lapsella 185 euroa, ateriapalvelut tarjoavassa vastaanottokeskuksessa 55 euroa. "

Summa vastaa siis toimeentulotuen tasoa jo. Sekä määrältään, että siltä osin, että muu varallisuus on käytettävä ensiksi. Joko kolumni on tarkoitushakuinen tai sen kirjoittaja ei tiedä mistä hän puhuu. Se voi olla tarkoitushakuisen populistinen. Tällaisten tarinoiden avulla oikeutetaan sosiaaliturvan alasajo aivan kaikilta. Sekä suomalaisilta, että ulkomaalaisilta.

Enemmistö suomalaisista lienee sen verran fiksuja, että heihin ei uppoa radikaali ihmisviha kuten polttopullojen heittely vastaanottokeskuksiin. Rasismi täytyy siis esittää jotenkin tolkullisemmin ikään kuin maltillisen, kasvatuksellisen ja kohtuullisen vaatimuksen hengessä. Esitetään ikään kuin ongelma, jota ei ole. Kai tämä on sitä "tolkullisuutta" mitä presidenttiä myöten hehkutetaan.

Työmarkkinat taas eivät ole kaikille samat. Aivan samalla tavalla kuin suomalaisten pitkäaikaistyöttömien "aktivointia" ja kuntouttavaa työtoimintaa puolustellaan populistisilla tarinoilla "sohvalla makaajista ja ostarinotkujista", niin sama pätee myös turvapaikanhakijoihin. Päivi Räsänen onkin ehdottanut jo kotouttavaa työtoiminta. "Kuntoutettavia" ja "kotoutettavia" työläisiä ei tule asettaa vastakkain. Suomen ei pidä olla sellainen maa, jossa mikään ihmisryhmä joutuu tekemään töitä ilman palkkaa.