Työttömän oikeusturva heikko

Juristi Saku Timonen kirjoitti viime vuonna kuinka tulevaisuudessa eri erityisryhmien (kuten pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset, mielenterveyskuntoutujat ja vammaiset) palkatonta ei-työsuhteista työtä koskevat lait yhdistyvät yhdeksi laiksi. Sen nimi on laki heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden sosiaalisesta kuntoutuksesta. Hän totesi kyseessä olevan loppuraportti lakiesityksineen

Jatkossa myös yritykset voisivat tietyin edellytyksin käyttää kuntoutujia työvoimanaan. Työ ei saisi korvata oikeaa työvoimaa tai vääristää kilpailua ja sillä pitäisi olla kuntoutuksellinen luonne. Se on sitten toinen juttu toteutuuko nämä ylevät kriteerit kun jo nyt rikotaan lakia kuntouttavan työtoiminnan kohdalla.

Tähän asti yritykset eivät ole saaneet käyttää työvoimanaan kuntouttavan työtoiminnan asiakkaita. Laitetaan esimerkkinä Verte Oy, joka toimii mm. Pitkäniemen psykiatrisen sairaalan alueella. Oikeusturva siis murenee.

Kirjoitin joulukuussa (lue tästä) kuinka eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi ratkaisussa kanteluuni mm. seuraavaa:

 

Vielä viime vuonna minulla oli niin hyvä usko työttömän oikeusturvaan, että ajattelin erään KHO:n päätöksen pätevän työvoiman palvelukeskuksissa. Kirjoitin asiasta 13.7.2015. Lue tästä.

Ainut vaan, että työvoiman palvelukeskuksia ei enää ole. 1.1.2015 alkaen ne muuttuivat monialaista yhteistyöpalvelua tarjoaviksi palvelupisteiksi. Lue lähde.

Olen kuvaillut KHO:n päätöstä alla. Työvoiman palvelukeskukset eivät olleet lakisääteisiä. Nykyiset palvelupisteet ovat. Tältä osin minulla oli vanhettunutta tietoa, kun tätä ennakkopäätöstä innoissani hehkutin. Kun palvelu ei ollut lakisääteistä eli kyseessä ei ollut viranomaistaho, niin tällöin velvollisuutta luopua tietosuojasta ei ollut. Ainakaan KHO:n viranomaistaho-huomio ei enää päde. Työttömän oikeusturva on siis tältäkin osin heikko.

Kirjoitin KHO:n päätöksestä seuraavaa (blogitekstini lopussa):

" Kuitenkin silloin tällöin myös Suomessa oikeuslaitos antaa mielenkiintoisia ennakkotapauksia, jotka parantavat ihmisoikeuksia. Yksi esimerkki tästä on Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) päätös 6.6.2013. Vuosikirjanro ja linkki: KHO:2013:103. Tapauksessa toimeentulotuen saaja oli kieltäytynyt Työvoiman palvelukeskuksen asiakkuudesta. Hän oli siis kieltäytynyt allekirjoittamasta viranomaisten tietojen vaihtoon oikeuttavaa sopimusta. Palvelukeskus on siis eräänlainen viranomaisten välinen yhteistyötaho. Tämän johdosta sosiaaliviranomainen alensi hänen toimeentulotukea. KHO katsoi menettelyn lainvastaiseksi. Työvoiman palvelukeskus ei ole viranomainen eikä juridinen henkilö. Siitä ei ole myöskään säädetty lailla. Ilman lain tukea valittajalla ei ollut velvollisuutta luopua tietosuojastaan. Perustuslain mukaan viranomaistoiminnan on perustuttava tarkoin lakiin. Palvelukeskuksen toimintaan osallistuminen on vapaaehtoista. Valittaja oli siis työvoimatoimiston asiakkaana, mutta käytännön esteeksi osallistua työttömien aktivointiin muodostui tämän sitoumuksen allekirjoittamatta jättäminen. Valittaja oli siis vain tarkka tietosuojastaan, mutta ei ollut kirjaimellisesti kieltäytynyt aktivoinnista. Muun muassa näillä perusteilla KHO katsoi, ettei valittaja ollut kieltäytynyt työvoimapoliittisesta toimenpiteestä. Tässä on siis hyvä ennnakkotapaus mihin voi vedota vastaavassa mahdollisessa tilanteessa. Eivät voi viranomaiset ainakaan tällöin keskustella asiakkaan selän takana ”verkostopalavereissaan” ainakaan yhtä helposti. "