Kolmen tohtorin tutkimus Suomalaiset fasistit on tuore
yhteiskunnallinen puheenaihe. Lue lisää.
Toinen hyvä kirja fasismista on kulttuuriantropologi Tapio
Tammisen tuotos Kansankodin pimeämpi puoli. Se kertoo
ruotsalaisesta kansankodista. Myös Suomessa esiintyi
kansankotiajattelua. Kansankodilla tarkoitetaan nationalistista
käsitettä ”kansan yhtenäisyys”. Se voi tarkoittaa esimerkiksi
sosiaalipolitiikkaa ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävää
sosiaalidemokratiaa. Tässä artikkelissa muutama esimerkki
”kansankodista”.
Kansankotiajattelu on perinteisesti aika sosiaalidemokraattista
höystettynä nationalistisilla elementeillä. Siinä on sekä hyvää,
että huonoa. Huonoksi se kääntyy siinä kohtaa kun homma menee
luokittelevan nationalismin puolelle.
Esimerkiksi natseilla oli luokittelevaa nationalismia. Alla on kuva
natsien keskitysleiritunnuksista.
Wikipedian mukaan musta kolmio tarkoittaa ”epäsosiaalisia” henkilöitä, joita ovat romanit, kehitysvammaiset, prostituoidut, lesbot, alkoholistit, narkomaanit, pasifistit, asunnottomat ja kerjäläiset sekä ne, jotka kieltäytyivät työnteosta.
Toisaalta
ei-luokitteleva nationalismi eli jonkinlainen ”me-talkoohenki”
voi pitää yhteiskuntarauhaa yllä ja mahdollistaa jopa humanistista
sosiaalipolitiikkaa. Luokittelevaa nationalismia voi olla esimerkiksi
se jos kaikilla kansalaisilla ei ole samoja työehtoja. Suomessa on
joitakin erityisryhmiä, jotka eivät ole oikeassa työsuhteessa eli
eivät saa työstään palkkaa ja eläkekertymää. Heitä ovat mm.
mustan kolmion mukaiset henkilöt.
Otetaan esimerkiksi
kuntouttava työtoiminta. Siihen voidaan lain mukaan pakottaa
ihminen, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä. Sivistyneessä
valtiossa pitäisi ajatella, että ihminen on lain edessä joko
työkykyinen tai työkyvytön ilman tällaista luokittelua.
Luokittelevasta nationalismista tulee mieleen, että entinen
sosiaaliministeri Paula Risikko on
hehkuttanut mediassa
kansallispuvussa kuinka Suomessa ”vastikkeettomasta
sosiaaliturvasta” olisi hyvä päästä eroon. Nyt
myös turvapaikanhakijoille suunnitellaan ”aktivoitia”
nimikkeellä kotouttava työtoiminta. Idean äiti on Päivi
Räsänen. Lue lisää.
Toinen
hyvä esimerkki on lastensuojelu ja laajemmin ajateltuna
syrjäytymisen torjuntapolitiikka. Ihmisiä
luokitellaan tiettyihin kasteihin antaen hyvästä elämästä hyvin
suppea kuva. Riskiryhmään kuuluvaksi nuoreksi tai vanhemmaksi
voidaan katsoa henkilö, joka on esim. työtön, köyhä tai
mielenterveysongelmainen. Jonkin verran lastensuojelussa on säilynyt
sen luokkaluonne vaikka se on epäkorrektia sanoa ääneen. Alunperin
järjestelmä rakennettiin eheyttämään Suomi sisällissodan
jälkeen eheäksi ”kansankodiksi”.
Alaluokkaan
on kohdistunut historiassamme kontrollipolitiikkaa. Klassisia
esimerkkejä ovat punaorpojen huostaanotot ”paremman aineksen
koteihin”, erilaiset työlaitokset ja jatkosodan aikaiset
ihmisluovutukset
Gestapolle.
Ennen
vanhaan tosiaan voitiin esimerkiksi alkoholisteja ja irtolaisia
huostaanottaa työlaitoksiin. Nykyään
heitä voidaan korkeintaan aktivoida työttöminä. Mielivalta ei ole
siis kokonaan loppunut. Suomalainen sosiaalipoliittinen klassikko on
ilman muuta kirja nimeltään ”Pakkoauttajat” vuodelta
1967. Erityisen
hyvin siitä on jäänyt mieleen Vappu ja Ilkka Taipaleen
työlaitoshuoltoa kritisoinut
kappale ”Työ tekee vapaaksi”.
Asevelimaassamme
Saksassa perustuslakituomioistuin on katsonut ”heikompaan
ainekseen” kohdistuvat huostaanotot laittomiksi. Se on siis
todennut viranomaistoiminnan loukkaavan ihmisoikeuksia. Lue Lokakuun
liikkeen uutinen tästä.
Tuomioistuin on todennut mm. seuraavaa: ”Valtiolla ei ole oikeutta
järjestää vanhempien tahdon vastaisesti lapselle tämän kyvyille
parasta mahdollista tukea eikä asettaa omaa käsitystään sopivasta
lasten kasvatuksesta vanhempien käsitysten tilalle. Vanhemmat ja
heidän sosioekonominen tilanteensa kuuluvat lapsen kohtaloon ja ovat
riski hänen elämässään.”
Natsi-Saksa
oli oikeistodiktatuuri. Suomikin on joillekin sen kansalaisille
diktatuuri. THL:n
tutkimus ”Vaarantunut
suojeluvalta” on todennut, että suomalainen lastensuojelu ei
täytä demokraattisen valtion kriteereitä. Vallankäyttöä
ei tule ikinä pitää itsestäänselvyytenä.
Myös nykyään lastensuojelussa korostuu todella vahvasti ajattelu, jonka mukaan ihmisen on oltava tuottava yksilö yhteiskunnalle. Tämäkin selviää THL:n em. tutkimuksesta. Asiakkaita pyritään esineistämään. Lastensuojelu on myös iso business. Karl Marxin tavarafetismi eli ihmisen esineellistäminen näkyy voimakkaana lastensuojelussa.
Myös nykyään lastensuojelussa korostuu todella vahvasti ajattelu, jonka mukaan ihmisen on oltava tuottava yksilö yhteiskunnalle. Tämäkin selviää THL:n em. tutkimuksesta. Asiakkaita pyritään esineistämään. Lastensuojelu on myös iso business. Karl Marxin tavarafetismi eli ihmisen esineellistäminen näkyy voimakkaana lastensuojelussa.
Sosiologi
Anna Kontulan feministinen
analyysi Tamperelaisesta lastensuojelusta puhuu karua kieltään.
Kirjoituksessaan ”Lastensuojelun
huolenaiheet” hän on todennut kuinka huostaanottoperusteissa
seksuaalinen käyttäytyminen oli yleinen lähinnä äideillä ja
tyttärillä. Miespuolisilta
se ”puuttui”. Hän
toteaa osuvasti: ”Joko
Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on
sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti