Lastensuojelun autoritäärisyys

Se, että yksilönvapauden ja perusoikeuksien rajoitukset ovat riittävän tarkkarajaisia on demokraattisen oikeusvaltion keskeisimpiä piirteitä. Niiden tulee perustua lakiin, jota julkisen vallan on tarkkaan noudatettava. Lakien on oltava myös riittävän ihmisoikeusmyönteisiä. 

Suomalainen yhteiskunta sisältää monia totalitaristisen hallinnon piirteitä. Natsi-Saksa on yksi ääriesimerkki totalitaarisesta hallinnosta. Sen hallinto sisälsi mm. fasismia. Fasismin piirteitä ovat mm. äärinationalismi, ihmisoikeusvastaisuus ja sokea auktoriteettimyönteisyys. Fasismi ei ole aikaan sidonnainen ilmiö. Sitä siis löytyy myös nykypäivän Suomesta. Olimme myös natsi-Saksan asevelikumppaneita. Totalitarismia ilmenee esimerkiksi lastensuojelussa. Otetaanpa esimerkiksi eräs lastensuojelulaitos. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin mukaan "laitos oli rajoittanut muun muassa sijoitettujen lasten oikeuksia tavata ja pitää yhteyttä heille läheisiin ihmisiin. Joissain tilanteissa oli rajoitettu myös lasten liikkumisvapautta. Laitoksen säännöissä lapsilta oli kielletty esimerkiksi näkyvissä olevat lävistykset, suukorut ja hiusten "räikeä" värjäys. Lisäksi tyttöjen pukeutumiselle oli omat sääntönsä." Lakia oli siis rikottu. 

THL:n tutkimuksessa Vaarantunut suojeluvalta todetaan mm. seuraavaa: 

- Modernit demokratiat perustuvat ajatukselle, että viranomaisilla ei ole oikeutusta sekaantua kansalaisten yksityisyyteen ilman kestäviä ja julkisesti oikeutettuja perusteita. Millä tavoin voidaan sitten perustella, että viranomaiset puuttuvat siihen, miten ihmiset kasvattavat ja kohtelevat omia lapsiaan? Demokraattisen yhteiskunnan julkista toimintaa pohtineen John Deweyn mukaan kansalaisten asioista tulee julkisia silloin, kun niihin liittyy merkittäviä seurauksia toiminnan ulkopuolisille tahoille. 

- Millaisista lähtökohdista käsin lastensuojelussa tapahtuvan vallankäytön nykytilaa on sitten mielekästä arvioida? Modernin demokratian alkulähteiltä löytyy tähän tarpeeseen yksi hyvin käyttökelpoinen julkista vallankäyttöä jäsentävä periaate, jonka valossa voidaan arvioida myös lastensuojeluvallan oikeutusta. (The Federalist 1788/2003: 23, 32) Periaatteen mukaan oikeutetun julkisen vallankäytön voidaan ajatella asettuvan kahden jännitteen väliin. Yhtäältä julkisella vallalla tulee olla tehokkaat keinot, jotta se voi toteuttaa sille asetetut päämäärät. Lastensuojelun kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että viranomaisilla täytyy olla käytössään sellaiset keinot, joilla he voivat tarvittaessa turvata lapsen edun erilaisissa vaativissakin tilanteissa. Toisaalta julkista valtaa on jatkuvasti valvottava, jotta se ei kehity mielivaltaiseksi ja käänny kansalaisten vapautta, oikeuksia ja etuja vastaan. Lastensuojelun valta siis vaarantuu tässä katsannossa joko silloin, kun siltä katoavat keinot toteuttaa tehtävänsä tai silloin, kun se alkaa ylittää oikeutettuja rajojaan. 

- Vaikuttaa siltä, että olemme Suomessa tulleet tilanteeseen, jossa lastensuojelun vallankäyttöä uhkaavat samanaikaisesti molemmat vaarat. Lastensuojelun keinot auttaa vaikeisiin tilanteisiin joutuneita lapsia ovat heikentyneet. Samalla kaikkein voimakkaimpien keinojen, erityisesti kiireellisten sijoitusten, käyttö on kasvanut huolestuttavan paljon. 

Samassa tutkimuksessa todetaan myös mm. seuraavaa:

Ihmisistä yritetään siis muokata tuottavia yksilöitä. Tämä on kilpailuyhteiskunnan fasismia. Julkisen vallan (johon myös lastensuojelu kuuluu) tulee olla puolueetonta (eli neutraalia). Tämä pätee myös eri ideologioihin. Lastensuojelu markkinoi siis tällä hetkellä kilpailuyhteiskunnan fasismia. Ihmisiä yritetään muokata vallitsevaan yhteiskuntaan, joka on menossa entistä enemmän ihmisten kontrolloinnin suuntaan. 

Miksi kaiken pitäisi ylipäänsä olla tuottavaa? Mielestäni sivistynyt ja inhimillinen yhteiskunta tarvitsee myös epätuottavuutta. Humanismin saralla on saavutettu paljon. Siitä ei pitäisi luopua. Suomi on fasistisempi kuin muut pohjoismaat. Meillä on aina hallittu kansaa kurilla, pelolla ja kontrolloimalla. Jäänne tsaarin ajoista. Voidaan miettiä myös sitä, että olimme natsi-Saksan kanssa aseveljiä. Suomi on ihmisoikeusasioissa muista pohjoismaista jäljessä. 

Hitlerin fasismin perustui siihen, että kaikki olivat tuottavia valtion hyödyksi. Kilpailuyhteiskunnan fasismi perustuu siihen, että kaikki ovat tuottavia elinkeinoelämälle. Elinkeinoelämän keskusliiton piiriin kuuluukin monia huostaanottobisneksen tekijöitä. 

Alla on kuvakaappaus kirjasta Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset. Se kertoo natsien lastenkodeista.

Myös Suomessa on lastensuojelussa yhtä kontrollinomaisia ja ahdasmielisiä käytänteitä. Ihmisiä luokitellaan ja leimataan erilaisilla tempuilla. Niitä ovat mm. lastensuojeluilmoitukset ja huostaanotot. Jos ihminen ei ole tuottava niin hänet luokitellaan. Suomi on vaihtanut tasa-arvoa tuottavan politiikan kontrollipolitiikkaan. Ihmisiä kohdellaan esineinä ja tuontatoeläiminä.

Yhteiskunnan palveluista (esim. mielenterveys – ja kuntoutuspalvelut mm. lapsille) on leikattu. Valviran mukaan meillä on lapsia, joita sijoitetaan kodin ulkopuolelle, koska palvelut eivät toimi. Heillä ei ole siis lastensuojelun tarvetta. Terveydenhuollon resurssipula ei ole huostaanoton syy. Lastensuojelu on päässyt myös luokkaeroista kertoviin tieteellisiin julkaisuihin. 

Lisäksi mielenterveysongelmaisilta vanhemmilta huostaan otetaan lapsia hatarin perustein. Kirjoitin 2.11.2015 Lokakuun liikkeelle kauhustooria tästä (mielen)terveysfasismista. Lue tästä. Kirjoitan siinä mm. seuraavaa: Mielenterveyden keskusliitto on ottanut kantaa kuinka ”sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan”.

Aktivointipopulismi

Työttömiä syyllistävä aktivointilinja on ollut Suomessa vallitsevana ajattelutapana 20 vuotta. Työttömien aktivointi alkoi Suomessa vuonna 1995 oikeistodemari Paavo Lipposen hallituksen johdolla. Alun perin oppi on Yhdysvalloista lähtöisin. Siellä työttömien aktivointia on kehitelty konservatiivisissa ajatushautomoissa.

Aktivointi on ideologia, jota ei sovi kyseenalaistaa. Se on tämän hetken megatrendi. Ratkaisua työttömyyteen se ei tosin tarjoa. Se on siis talouspopulismia. Kansan uutiset kertoo 20.3.2011 kuinka työttömien aktivointi tuli Suomeen Yhdysvalloista.

Kyseessä on siis uusliberalistinen ja konservatiivinen sekä yksilökeskeinen ajattelutapa. Korostetaan yksilön omaa vastuuta yhteiskunnan vastuun sijaan. Syyllistetään siis yksilöä yhteiskunnan eriarvoistaista rakenteista. Konservatiivisuus ilmenee mm. siten, että korostetaan yksilön velvollisuuksia (pakkotyö) oikeuksien (esim. sosiaaliturva) sijaan.

Myös muualla kuin jenkeissä on kokeiltu työttömien aktivointia. Esim. Saksassa on kokeiltu Hartz-reformia. Mietitäänpä seuraavaksi mihin tämä maailmanlaajuinen aktivointivillitys on johtanut. Se on johtanut kaikkialla kasvavaan eriarvoisuuteen. Tämä on tapahtunut mm. Saksassa. Porvarit hehkuttavat maan olevan talousmahti. Siellä onkin BKT korkealla tasolla. BKT ei kuitenkaan kerro kaikkea. Varallisuuden ja tulojen jakaantuminen on mielestäni tärkeämpi mittari.

Työttömien aktivointi on moraalista paheksuntaa ja ohjailua työttömiä kohtaan. Se on siis populismia. Yksi merkki populismista on se, että kannatetaan sellaisia asioita mitä suuret massat yleensä kannattavat. Ahkeruus ja työnteko ovat suomalaisia hyveitä. Se vetoaa suuriin massoihin. Aktivointipolitiikassa yksilö nähdään nimenomaan laiskana, jota on ”aktivoitava”. Mitään todisteita työttömiä laiskoiksi syyttävillä ei tietenkään ole esittää. Pelkkä työttömänä olo riittää perusteeksi.

Aktivointitrendi on osa hyvinvointivaltion tuhoamisprojektia. Työtön nähdään vain laiskana elämäntapaluuserina, jota ei työnteko kiinnosta. Aktivointi johtaa vain harvoin oikeaan työsuhteeseen. Nykyajan kielenkäytössä orjatöiden lisääntyminen nähdään ”uudistumisena” vaikka tosiasiassa kyseessä on konservatiivinen ajattelutapa.

Todellisuudessa kyse on palaamisesta vanhaan luokkaerojen yhteiskuntaan. Ennen sentään sanottiin suoraan ihmisiä työvelvollisiksi palkattomaan työhön. Nykyään puhutaan kaunokielellä työttömien ”aktivoinnista”. Retoriikka on vain muuttunut ja luokkajako siihen tyyliin, että esim. korkeakoulututkinto ei enää takaakaan työllisyyttä yhtä hyvin kuin ennen. Ennen oma luokka siis tiedettiin varmemmin kuin nykyään.

Se kuka tätä uudistusta vastustaa ja haikailee talousasioissa paluuta vanhaan, on kokoomuksen mainostoimiston kielenkäytössä juntti, nurkkakuntainen ja epätrendikäs. Arvostan paljon myös nykyaikaa, mutta sen verran epätrendikäs olen etten halua MAAORJA 2.0 – yhteiskuntaa. Kyse on siis konservatiivisesta taaksepäin menosta, ei uudistumisesta.

Nuorisotakuu-sivut kertovat seuraavaa: ”Nuorisotakuu tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.”

Nuorisotakuu on epäonnistunut floppi. Työpaikkoja se ei lisää. Se tarjoaa ”työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikan” eli työpaikka on vain yksi vaihtoehto monesta. Kaikki on muu on pääsääntöisesti retoriikkaa tai populismia mikä ei huomio luokkaerokysymystä. Työttömyys on nimenomaan rakenteellinen ongelma. Ei yksilön vika. Se on yhteiskunnan vika. Ongelma on epätasa-arvossa.

Työllisyys ei lisäänny vaikka me kuinka aktivoitaisiin työttömiä, puhuttaisiin työkkärin tätien kanssa aktivoinnin ihanuudesta tai vaikkapa kuunneltaisiin huumorimies ja sahuri Teuvo Hakkaraisen tarinoita siitä kuinka työ leivässä pitää eli ”Nuoret vaikka orjatöihin”. Niin kauan kuin me ei mennä luokkaerokysymykseen niin keskustelu ei ole olennaista.

Lue työttömyystilastojen vääristelystä: Lumetyöllistämistä

Lue lisää aktivoinnin tuloksista: Sosiaaliturva ei tee laiskuria

Siitähän tässä on viime kädessä kysymys, että vain työ on pääomaa. Tämän on Karl Marx todennut. Ongelma ei ole työmoraalissa vaan luokkaeroissa. Alla pari esimerkkiä luokkaeroista.

- Gini-kerroin määrittelee kuinka tasaisesti tulot jakaantuvat. Arvo 0 % tarkoittaa täysin tasaista tulonjakoa ja arvo 100 % on ”kaikki riistäjälle” eli täysin eriarvoistavaa. Kerroin oli kiakkojuhlien vuonna 2013 28 %. Samaa luokkaa se oli 1960-luvulla. Lähteet: Tilastokeskus ja eräs aiempi kirjoitukseni.

- Työläisen osuus (eli palkansaajakorvaukset) yritysten arvonlisäyksestä on pienentynyt. Kapitalistien osuus (toimintaylijäämä) on taas noussut. Tämä selviää alla olevasta taulukosta. Tätä kutsutaan funktionaaliseksi tulonjaoksi. Se ilmaisee työläisen ja kapitalistin osuudet yrityksen arvonlisäyksestä. Arvonlisäyksellä tarkoitetaan sitä paljonko yritys tuottaa voittoa ennen tiettyjä menoja. Nämä menot koostuvat pääasiassa työntekijöiden palkoista, henkilöstösivukuluista ja poistoista. Kun nämä menot vähennetään arvonlisästä niin syntyy toimintaylijäämä. Ei ihme, että

monet työnantajat ruikuttavat mm. palkan sivukuluista, jotka ovat hyvin kilpailukykyisiä kun vertaa muihin EU-maihin. Kaikki perustuu toimintaylijäämän maksimointiin. Alla tilasto funktionaalisesta tulonjaosta.