Aktivointipopulismi

Työttömiä syyllistävä aktivointilinja on ollut Suomessa vallitsevana ajattelutapana 20 vuotta. Työttömien aktivointi alkoi Suomessa vuonna 1995 oikeistodemari Paavo Lipposen hallituksen johdolla. Alun perin oppi on Yhdysvalloista lähtöisin. Siellä työttömien aktivointia on kehitelty konservatiivisissa ajatushautomoissa.

Aktivointi on ideologia, jota ei sovi kyseenalaistaa. Se on tämän hetken megatrendi. Ratkaisua työttömyyteen se ei tosin tarjoa. Se on siis talouspopulismia. Kansan uutiset kertoo 20.3.2011 kuinka työttömien aktivointi tuli Suomeen Yhdysvalloista.

Kyseessä on siis uusliberalistinen ja konservatiivinen sekä yksilökeskeinen ajattelutapa. Korostetaan yksilön omaa vastuuta yhteiskunnan vastuun sijaan. Syyllistetään siis yksilöä yhteiskunnan eriarvoistaista rakenteista. Konservatiivisuus ilmenee mm. siten, että korostetaan yksilön velvollisuuksia (pakkotyö) oikeuksien (esim. sosiaaliturva) sijaan.

Myös muualla kuin jenkeissä on kokeiltu työttömien aktivointia. Esim. Saksassa on kokeiltu Hartz-reformia. Mietitäänpä seuraavaksi mihin tämä maailmanlaajuinen aktivointivillitys on johtanut. Se on johtanut kaikkialla kasvavaan eriarvoisuuteen. Tämä on tapahtunut mm. Saksassa. Porvarit hehkuttavat maan olevan talousmahti. Siellä onkin BKT korkealla tasolla. BKT ei kuitenkaan kerro kaikkea. Varallisuuden ja tulojen jakaantuminen on mielestäni tärkeämpi mittari.

Työttömien aktivointi on moraalista paheksuntaa ja ohjailua työttömiä kohtaan. Se on siis populismia. Yksi merkki populismista on se, että kannatetaan sellaisia asioita mitä suuret massat yleensä kannattavat. Ahkeruus ja työnteko ovat suomalaisia hyveitä. Se vetoaa suuriin massoihin. Aktivointipolitiikassa yksilö nähdään nimenomaan laiskana, jota on ”aktivoitava”. Mitään todisteita työttömiä laiskoiksi syyttävillä ei tietenkään ole esittää. Pelkkä työttömänä olo riittää perusteeksi.

Aktivointitrendi on osa hyvinvointivaltion tuhoamisprojektia. Työtön nähdään vain laiskana elämäntapaluuserina, jota ei työnteko kiinnosta. Aktivointi johtaa vain harvoin oikeaan työsuhteeseen. Nykyajan kielenkäytössä orjatöiden lisääntyminen nähdään ”uudistumisena” vaikka tosiasiassa kyseessä on konservatiivinen ajattelutapa.

Todellisuudessa kyse on palaamisesta vanhaan luokkaerojen yhteiskuntaan. Ennen sentään sanottiin suoraan ihmisiä työvelvollisiksi palkattomaan työhön. Nykyään puhutaan kaunokielellä työttömien ”aktivoinnista”. Retoriikka on vain muuttunut ja luokkajako siihen tyyliin, että esim. korkeakoulututkinto ei enää takaakaan työllisyyttä yhtä hyvin kuin ennen. Ennen oma luokka siis tiedettiin varmemmin kuin nykyään.

Se kuka tätä uudistusta vastustaa ja haikailee talousasioissa paluuta vanhaan, on kokoomuksen mainostoimiston kielenkäytössä juntti, nurkkakuntainen ja epätrendikäs. Arvostan paljon myös nykyaikaa, mutta sen verran epätrendikäs olen etten halua MAAORJA 2.0 – yhteiskuntaa. Kyse on siis konservatiivisesta taaksepäin menosta, ei uudistumisesta.

Nuorisotakuu-sivut kertovat seuraavaa: ”Nuorisotakuu tarkoittaa sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.”

Nuorisotakuu on epäonnistunut floppi. Työpaikkoja se ei lisää. Se tarjoaa ”työ-, työkokeilu- opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikan” eli työpaikka on vain yksi vaihtoehto monesta. Kaikki on muu on pääsääntöisesti retoriikkaa tai populismia mikä ei huomio luokkaerokysymystä. Työttömyys on nimenomaan rakenteellinen ongelma. Ei yksilön vika. Se on yhteiskunnan vika. Ongelma on epätasa-arvossa.

Työllisyys ei lisäänny vaikka me kuinka aktivoitaisiin työttömiä, puhuttaisiin työkkärin tätien kanssa aktivoinnin ihanuudesta tai vaikkapa kuunneltaisiin huumorimies ja sahuri Teuvo Hakkaraisen tarinoita siitä kuinka työ leivässä pitää eli ”Nuoret vaikka orjatöihin”. Niin kauan kuin me ei mennä luokkaerokysymykseen niin keskustelu ei ole olennaista.

Lue työttömyystilastojen vääristelystä: Lumetyöllistämistä

Lue lisää aktivoinnin tuloksista: Sosiaaliturva ei tee laiskuria

Siitähän tässä on viime kädessä kysymys, että vain työ on pääomaa. Tämän on Karl Marx todennut. Ongelma ei ole työmoraalissa vaan luokkaeroissa. Alla pari esimerkkiä luokkaeroista.

- Gini-kerroin määrittelee kuinka tasaisesti tulot jakaantuvat. Arvo 0 % tarkoittaa täysin tasaista tulonjakoa ja arvo 100 % on ”kaikki riistäjälle” eli täysin eriarvoistavaa. Kerroin oli kiakkojuhlien vuonna 2013 28 %. Samaa luokkaa se oli 1960-luvulla. Lähteet: Tilastokeskus ja eräs aiempi kirjoitukseni.

- Työläisen osuus (eli palkansaajakorvaukset) yritysten arvonlisäyksestä on pienentynyt. Kapitalistien osuus (toimintaylijäämä) on taas noussut. Tämä selviää alla olevasta taulukosta. Tätä kutsutaan funktionaaliseksi tulonjaoksi. Se ilmaisee työläisen ja kapitalistin osuudet yrityksen arvonlisäyksestä. Arvonlisäyksellä tarkoitetaan sitä paljonko yritys tuottaa voittoa ennen tiettyjä menoja. Nämä menot koostuvat pääasiassa työntekijöiden palkoista, henkilöstösivukuluista ja poistoista. Kun nämä menot vähennetään arvonlisästä niin syntyy toimintaylijäämä. Ei ihme, että

monet työnantajat ruikuttavat mm. palkan sivukuluista, jotka ovat hyvin kilpailukykyisiä kun vertaa muihin EU-maihin. Kaikki perustuu toimintaylijäämän maksimointiin. Alla tilasto funktionaalisesta tulonjaosta.