Se, että yksilönvapauden ja perusoikeuksien rajoitukset ovat riittävän tarkkarajaisia on demokraattisen oikeusvaltion keskeisimpiä piirteitä. Niiden tulee perustua lakiin, jota julkisen vallan on tarkkaan noudatettava. Lakien on oltava myös riittävän ihmisoikeusmyönteisiä.
Suomalainen yhteiskunta sisältää monia totalitaristisen hallinnon piirteitä. Natsi-Saksa on yksi ääriesimerkki totalitaarisesta hallinnosta. Sen hallinto sisälsi mm. fasismia. Fasismin piirteitä ovat mm. äärinationalismi, ihmisoikeusvastaisuus ja sokea auktoriteettimyönteisyys. Fasismi ei ole aikaan sidonnainen ilmiö. Sitä siis löytyy myös nykypäivän Suomesta. Olimme myös natsi-Saksan asevelikumppaneita. Totalitarismia ilmenee esimerkiksi lastensuojelussa. Otetaanpa esimerkiksi eräs lastensuojelulaitos. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin mukaan "laitos oli rajoittanut muun muassa sijoitettujen lasten oikeuksia tavata ja pitää yhteyttä heille läheisiin ihmisiin. Joissain tilanteissa oli rajoitettu myös lasten liikkumisvapautta. Laitoksen säännöissä lapsilta oli kielletty esimerkiksi näkyvissä olevat lävistykset, suukorut ja hiusten "räikeä" värjäys. Lisäksi tyttöjen pukeutumiselle oli omat sääntönsä." Lakia oli siis rikottu.
- Modernit demokratiat perustuvat ajatukselle, että viranomaisilla ei ole oikeutusta sekaantua kansalaisten yksityisyyteen ilman kestäviä ja julkisesti oikeutettuja perusteita. Millä tavoin voidaan sitten perustella, että viranomaiset puuttuvat siihen, miten ihmiset kasvattavat ja kohtelevat omia lapsiaan? Demokraattisen yhteiskunnan julkista toimintaa pohtineen John Deweyn mukaan kansalaisten asioista tulee julkisia silloin, kun niihin liittyy merkittäviä seurauksia toiminnan ulkopuolisille tahoille.
- Millaisista lähtökohdista käsin lastensuojelussa tapahtuvan vallankäytön nykytilaa on sitten mielekästä arvioida? Modernin demokratian alkulähteiltä löytyy tähän tarpeeseen yksi hyvin käyttökelpoinen julkista vallankäyttöä jäsentävä periaate, jonka valossa voidaan arvioida myös lastensuojeluvallan oikeutusta. (The Federalist 1788/2003: 23, 32) Periaatteen mukaan oikeutetun julkisen vallankäytön voidaan ajatella asettuvan kahden jännitteen väliin. Yhtäältä julkisella vallalla tulee olla tehokkaat keinot, jotta se voi toteuttaa sille asetetut päämäärät. Lastensuojelun kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että viranomaisilla täytyy olla käytössään sellaiset keinot, joilla he voivat tarvittaessa turvata lapsen edun erilaisissa vaativissakin tilanteissa. Toisaalta julkista valtaa on jatkuvasti valvottava, jotta se ei kehity mielivaltaiseksi ja käänny kansalaisten vapautta, oikeuksia ja etuja vastaan. Lastensuojelun valta siis vaarantuu tässä katsannossa joko silloin, kun siltä katoavat keinot toteuttaa tehtävänsä tai silloin, kun se alkaa ylittää oikeutettuja rajojaan.
- Vaikuttaa siltä, että olemme Suomessa tulleet tilanteeseen, jossa lastensuojelun vallankäyttöä uhkaavat samanaikaisesti molemmat vaarat. Lastensuojelun keinot auttaa vaikeisiin tilanteisiin joutuneita lapsia ovat heikentyneet. Samalla kaikkein voimakkaimpien keinojen, erityisesti kiireellisten sijoitusten, käyttö on kasvanut huolestuttavan paljon.
Samassa tutkimuksessa todetaan myös mm. seuraavaa:
Ihmisistä yritetään siis muokata tuottavia yksilöitä. Tämä on kilpailuyhteiskunnan fasismia. Julkisen vallan (johon myös lastensuojelu kuuluu) tulee olla puolueetonta (eli neutraalia). Tämä pätee myös eri ideologioihin. Lastensuojelu markkinoi siis tällä hetkellä kilpailuyhteiskunnan fasismia. Ihmisiä yritetään muokata vallitsevaan yhteiskuntaan, joka on menossa entistä enemmän ihmisten kontrolloinnin suuntaan.
Miksi kaiken pitäisi ylipäänsä olla tuottavaa? Mielestäni sivistynyt ja inhimillinen yhteiskunta tarvitsee myös epätuottavuutta. Humanismin saralla on saavutettu paljon. Siitä ei pitäisi luopua. Suomi on fasistisempi kuin muut pohjoismaat. Meillä on aina hallittu kansaa kurilla, pelolla ja kontrolloimalla. Jäänne tsaarin ajoista. Voidaan miettiä myös sitä, että olimme natsi-Saksan kanssa aseveljiä. Suomi on ihmisoikeusasioissa muista pohjoismaista jäljessä.
Hitlerin fasismin perustui siihen, että kaikki olivat tuottavia valtion hyödyksi. Kilpailuyhteiskunnan fasismi perustuu siihen, että kaikki ovat tuottavia elinkeinoelämälle. Elinkeinoelämän keskusliiton piiriin kuuluukin monia huostaanottobisneksen tekijöitä.
Alla on kuvakaappaus kirjasta Kolmannen valtakunnan kadotetut lapset. Se kertoo natsien lastenkodeista.
Myös Suomessa on lastensuojelussa yhtä kontrollinomaisia ja ahdasmielisiä käytänteitä. Ihmisiä luokitellaan ja leimataan erilaisilla tempuilla. Niitä ovat mm. lastensuojeluilmoitukset ja huostaanotot. Jos ihminen ei ole tuottava niin hänet luokitellaan. Suomi on vaihtanut tasa-arvoa tuottavan politiikan kontrollipolitiikkaan. Ihmisiä kohdellaan esineinä ja tuontatoeläiminä.
Yhteiskunnan palveluista (esim. mielenterveys – ja kuntoutuspalvelut mm. lapsille) on leikattu. Valviran mukaan meillä on lapsia, joita sijoitetaan kodin ulkopuolelle, koska palvelut eivät toimi. Heillä ei ole siis lastensuojelun tarvetta. Terveydenhuollon resurssipula ei ole huostaanoton syy. Lastensuojelu on päässyt myös luokkaeroista kertoviin tieteellisiin julkaisuihin.
Lisäksi mielenterveysongelmaisilta vanhemmilta huostaan otetaan lapsia hatarin perustein. Kirjoitin 2.11.2015 Lokakuun liikkeelle kauhustooria tästä (mielen)terveysfasismista. Lue tästä. Kirjoitan siinä mm. seuraavaa: Mielenterveyden keskusliitto on ottanut kantaa kuinka ”sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti