Pakkotyöstä

Pakkotyö on viime aikoina puhuttanut.

Muistutan lukijoita, että viimeisimmän kirjoitukseni aiheesta voit lukea täältä:
http://henriautero.blogspot.fi/2014/07/eliitti-ja-pakkotyo-seka-perustuslaki.html

Perustuslakia rikkovat poliitikot eivät pitäneet vuonna 1997 toimeentulotuen vastikkeellistamista perustuslain vastaisena. Tarkoitan heillä eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäseniä. Asiassa kuultu perustuslakiasiantuntija asettui heidän kanssaan eri kannalle.

Hänen mielestään laki olisi pitänyt käsitellä perustuslainsäätämisjärjestyksessä (eikä siis tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä).

Perustuslain muuttaminen ei nimittäin ole aivan yksinkertaista, josta siis lisää em. kirjoituksessa.

Epärehelliset poliitikot siis luultavasti tiesivät, että kyseinen laki ei olisi mennyt läpi perustuslainsäätämisjärjestyksessä (joten sitten junailtiin perustuslainvastainen ihmisoikeusrikos). Sosiaaliturvalla kun on ihmisten keskuudessa vankka kannatus. Lisäksi perustuslainsäätämisjärjestys olisi johtanut mitä ilmeisemmin siihen, että asiaa olisi pitänyt käsitellä ja kertoa kansalaisille avoimemmin ja rehellisemmin eli tuoda ne huonotkin puolet esiin kuten vaikkapa sen, että monet tavalliset duunarit tekevät työnsä nykyään sosiaaliturvalla erilaisilla työpajoilla tai yrityksissä. Työttömyysturva ja toimeentulotuki ovat siis nykyään jo hyvin pitkälti vastikkeellisia.

Kirjoitusta on täsmennetty siltä osin, että tuo vuoden 1997 asia koski nimenomaan toimeentulotukilakia (mukaan lukien toimeentulotuen vastikkeellisuus).

EDIT: Ilmaisu "rikolliset poliitikot siis tiesivät" on täsmennetty lievemmän ilmaisun muotoon "epärehelliset poliitikot siis luultavasti tiesivät". Täsmennys koskee tekstiä linkin takana sekä tässä linkissä.

Eliitti ja pakkotyö sekä perustuslaki

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä kuinka työttömiä järjestelmällisesti velvoitetaan pakkotyöhön kiristämällä työttömyysturvan menettämisellä (eli karenssilla) tai toimeentulotuen leikkaamisella. Tämä on niin laaja aihe, että siitä riittää sanottavaa aika paljon.

Aikaisemmat kirjoitukseni aiheesta (siis tähän mennessä) voit lukea seuraavista linkeistä (klikkaa siis päivämäärää) – ellet ole jo lukenut (jotka pyydän lukemaan ennen kuin jatkat tämän tekstin lukemista pidemmälle, jotta sisäistät asian):

2.4.2014

18.6.2014

Yllä olevista kirjoituksista selviää varsin hyvin se juridinen tosiasia, että sosiaaliturva ei voi perustuslain mukaan koskaan olla vastikkeellista. Ei missään tilanteessa. Työttömän sosiaaliturvaan liittyy siis sama perustuslaillinen oikeussuoja kuin vaikkapa vanhuksen tai työkyvyttömän saamaan eläkkeeseen.

Tällainen pakkotyö on myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista. Perustuslakiasiantuntijoiden mukaan tällaiset sopimukset ovat yhtä velvoittavia kuin perustuslaki. Suomella onkin enemmän ihmisoikeustuomioita kuin muilla pohjoismailla yhteensä.

Mutta mennäänpä itse asian herkullisempaan ytimeen. Kaivellaanpa hieman sitä eliitin rikollisuutta vaietuista arkistojen uumenista. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on nimittäin vuonna 1997 katsonut, että koko toimeentulotukilaki (mukaan lukien toimeentulotuen vastikkeellisuus) voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Tämä siis liittyy vastikkeelliseen sosiaaliturvaan siten, että myös toimeentulotuesta voidaan tehdä vastikkeellista sosiaaliviranomaisen päätöksillä siihen kohdistuvilla leikkauksilla (20-40 %) siis mikäli henkilö kieltäytyy palkattomasta työstä (esim. työpajatoiminta). Perustuslakivaliokunnan lausunnon voit lukea täältä. Mutta ei siinä suinkaan vielä kaikki. Asiassa kuultu perustuslakiasiantuntija asettui nimittäin päinvastaiselle kannalle. Hänen mielestään kyseinen laki olisi tullut käsitellä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Hän antoi asiasta kirjallisen lausunnon, jonka voit lukea täältä. Sekin on vuodelta 1997. Jokainen voi mielessään miettiä kumpaan luottaa enemmän perustuslakiasiantuntijaan (joka on ihan oikeasti lainoppinut ihminen ja pätevä laintuntija) vai yksittäisistä kansanedustajista koostuvaan perustuslakivaliokuntaan (siis politiikkoihin, jotka käyttävät tuomarinvaltaa). Ymmärsit aivan oikein. Siis poliitikot ovat ikään kuin tuomarin asemassa kun he tekevät päätöksen jonkin lain perustuslainmukaisuudesta.

Perustuslakia ei niin vaan muuteta. Perustuslaki on siis valtionsääntö. Perustuslain muuttaminen onnistuu seuraavalla tavalla:

Suomessa perustuslakia voidaan muuttaa kahdella eri menettelytavalla: joko

• eduskunta hyväksyy muutosesityksen jätettäväksi lepäämään, minkä jälkeen se seuraavien vaalien jälkeen valitussa eduskunnassa hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä, tai
• eduskunta julistaa ehdotuksen kiireelliseksi päätöksellä, jota kannattaa vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä, minkä jälkeen itse ehdotus hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä

Epärehelliset poliitikot siis luultavasti tiesivät, että kyseinen laki ei olisi mennyt läpi perustuslainsäätämisjärjestyksessä (joten sitten junailtiin perustuslainvastainen ihmisoikeusrikos). Sosiaaliturvalla kun on ihmisten keskuudessa vankka kannatus. Lisäksi perustuslainsäätämisjärjestys olisi johtanut mitä ilmeisemmin siihen, että asiaa olisi pitänyt käsitellä ja kertoa kansalaisille avoimemmin ja rehellisemmin eli tuoda ne huonotkin puolet esiin kuten vaikkapa sen, että monet tavalliset duunarit tekevät työnsä nykyään sosiaaliturvalla erilaisilla työpajoilla tai yrityksissä. Työttömyysturva ja toimeentulotuki ovat siis nykyään jo hyvin pitkälti vastikkeellisia.

Oikeusoppineet ovat viime aikoina vaatineet Suomeen perustuslakituomioistuinta, koska perustuslakivaliokunta ei herätä luottamusta ja se on selvästi puolueellinen eli väärinkäytökset ovat siis hyvinkin mahdollisia. Saas nähdä suostuuko eliitti sillä perustuslakituomioistuin nimittäin hillitsisi eliitin rikollisuutta sillä se olisi puolueista riippumaton vaihtoehto tulkita perustuslakia. Sinne voisivat siis myös vääryyksiä kokeneet kansalaiset tehdä valituksia mikäli kokevat valtiovallan loukanneen heidän perusoikeuksiaan (eli tällöin myös jälkikäteiskontrolli olisi mahdollinen) ja sitähän ei eliitti halua.

Se ei ole mitenkään harvinaista, että jokin laki on ristiriidassa perustuslain kanssa. Tätä on tapahtunut ihan sivistyksellisissäkin länsimaissa, että perustuslakituomioistuin tai muu korkein oikeusaste on kumonnut maan parlamentin säätämän lain perustuslain vastaisena. Suomessa tällainen ei ole siis mahdollista. Kun on kerran töpeksitty, niin perustuslain vastainen tilanne on ja pysyy.

Vastikkeellinen sosiaaliturva ei sitä paitsi ole enää nykyaikaa. Olen sitä mieltä, että tällaisia ns. ”kuntouttavia työtoimia” ja erilaisia kursseja on hyvä olla olemassa, mutta niihin osallistumisen tulee olla vapaaehtoista. Lisäksi ihmisoikeussopimukset (ja sitä kautta perustuslailliset oikeudet) velvoittavat siihen, että sosiaaliturvan tasossa on huomioitava kunkin maan voimavarat ja järjestelmä.

Siitä on puhuttu kovaäänisesti jo kauan, että palkat naisilla / naisvaltaisilla aloilla ovat keskimäärin kymmenen senttiä miehen euroa matalammat. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä, että Suomessa on yrityksiä ja työpajoja, joissa työskentelee ihmisiä työkavereina keskenään tehden samaan työtä (joista toinen siis saa palkkaa ja toinen ei). Missä tällaisessa tilanteessa on se paljon puhuttu tasa-arvo?

Kuten aikaansa seuraavat ihmiset tietävät niin paljon pienemmistäkin tasa-arvoasioista on noussut hyvin suurikin julkinen keskustelu. Lillukanvarsistakin tapellaan välillä, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan, että Suomessa laitetaan ihmisiä pakkotöihin ruokapalkalla.

Hyvä esimerkki näistä lillukanvarsista on suvivirsi-tapaus. Yksi kantelu sai aikaan siis suuren kohun. Perustuslakivaliokunta ja entinen apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen asettuivat suvivirren veisaamisesta kouluissa eri kannoille. Puumalaisen mielestä virrenveisuu loukkasi mm. demokraattisia / perustuslaillisia ihmisoikeuksia, uskonnonvapautta ja tasa-arvoa (yhdenvertaisuus) vaikka oppilailla olisi ollut mahdollisuus poistua kevätjuhlista. Perustuslakivaliokunta ei ollut samaa mieltä eli sen mielestä oppilaiden poistumismahdollisuus riitti. Ottamatta sen enempää kantaa tähän suvivirsi-tapaukseen niin miettikääpä jos Puumalaiselle tekisi kantelun vaikkapa perustuslainvastaisesta pakkotyöstä niin hänellä ei olisi mahdollisuuksia puuttua siihen vaikka olisikin samaa mieltä kantelijan kanssa. Hän vain toteaisi, että ei voi ottaa kantaa asiaan. Virrenveisaamiseen hän pystyi puuttumaan, koska siitä ei ollut mainittu lakipykälissä, mutta pakkotyöhön ei, koska siitä on mainittu ja eduskunta sekä sen perustuslakivaliokunta ovat sen perustuslainvastaisena hyväksyneet normaali lainsäätämisjärjestyksessä.

Mutta siis jos Suomessa olisi perustuslakituomioistuin ja siellä Puumalainen tuomarina yhdessä muiden oikeusoppineiden kanssa niin voipi olla, että vastikkeellinen sosiaaliturva olisi katsottu jo perustuslain vastaiseksi. Tämä kommentti oli osittain sarkasmia. Mutta siis ihan totta on se, että jos Suomessa olisi perustuslakituomioistuin niin myös sellaiset tasa-arvoasiat ja oikeusjutut menestyisivät, jotka eivät ole poliittiselle eliitille mieluisia ja salonkikelpoisia. Ihmiset voisivat siis paljon paremmin saada oikeutta myös muihinkin aisoihin kuin lillukanvarsiin. Poliitikot eivät siis enää voisi toimia tuomareina.

Ja näin lopuksi haluan vielä sanoa, että Risikko kylvää ”uuniin tai duuniin – asennetta” kansalaisten keskuuteen vaikka niitä töitä ei kaikille ole. Sekin unohtuu häneltä mainita, että työttömyysturva on jo pääosin vastikkeellista. Eli tämä on siis vähän samankaltaista ihmisvihan kylvämistä mitä natsit harrastivat.

Sekin unohtuu oikein mieluisasti Risikolla kertomatta, että tutkimusten mukaan kuntouttava työtoiminta ei paranna työllistymismahdollisuuksia juuri ollenkaan (lähde: aikaisemmat kirjoitukseni + niiden lähteet). Sekin unohtuu sopivasti, että erään tutkimuksen mukaan työttömien työhaluttomuus on hyvin pitkälti myytti. Hän on siis oikeistopropagandan ja oikeistolaisen ihmisvihan kylväjä.

Kapitalismi menee siis lain edelle. Voima-lehden teesi ”Raha ei lue lakia” osuu jälleen kerran oikeaan.

Tampereella järjestetään pe 25.7.2014 (eli tässä kuussa) työttömien marssi. Ei muuta kuin porukkaa paikalle! Moraalisena ja eettisenä pohdintana haluan loppuun sanoa, että mikä oikeuttaa perustuslain ja muiden lakien rikkomisen eliitiltä (mutta eliitin mukaan esim. kiakkojuhlijat eivät voi rikkoa vaikkapa järjestyslakia ja rikoslakia missä määritellään tarkemmin nämä kiakkokemut)? Ehkäpä Mansessa hieman muistutetaan eliittiä tästä asiasta... Sama tapahtuma on myös Oulussa (samana päivänä siis).

Tampereen tapahtuman tarkemmat tiedot facebookissa. Klikkaa tästä.

Oulun tapahtuman tarkemmat tiedot facebookissa. Klikkaa tästä.

Lue lisää molemmista tapahtumista tapahtumien nettisivuilta ja nettiblogista. Klikkaa tästä.

EDIT: Lue tämä: Pakkotyöstä

EDIT: Siivosin sälää

Lähteet:

Tässä kirjoituksessa mainitsemani aiemmat kirjoitukseni ja muut linkit

Googlaamalla löytyy suvivirsi-tapauksesta hyvin tietoa

Lisäksi seuraavat muut lähteet:

http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2014/06/Sivut/tyottomien-halu-tyollistya.aspx

http://www.tiedonantaja.fi/2013-23-8/laitetaanko-tyomies-polvilleen-

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Riitt%C3%A4v%C3%A4+sosiaaliturva+kuuluu+ihmisoikeuksiin/1135238010299

Espoon eliitti sai nuhteet

Kirjoitin aiemmin siitä kuinka Espoon Puolarmetsän terveyskeskus rikkoi lakia. Pyydän lukemaan blogikirjoitukseni aiheesta (joka sisältää asiasta tekemäni kantelun). Kyseisen kirjoitukseni voit lukea klikkaamalla tästä. Jonka pyydän tekemään ennen kuin luet tämän, jotta sisäistät asian paremmin.

Kyse oli lainvastaisesta ja ns. epävirallisesta käytännöstä Espoon kunnallisessa terveydenhoidossa.

Tein asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle 28.3.2013. Päätös tuli 28.5.2014. Asiasta on uutisoitu mediassa tällä viikolla (nyt on torstai 26.6.2014).

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on antanut moitteet Espoolle asiasta. Hän pyytää ohjaamaan terveyskeskukset lailliseen käytäntöön asiassa sekä pyytää ilmoittamaan Espoon toimenpiteet hänelle 31.8.2014 mennessä. Lisäksi hän on lähettänyt kantelupäätöksen Espoon kaupunginhallitukselle tiedoksi. Kantelupäätöksen voit lukea klikkaamalla tästä.

Espoon johtavan ylilääkärin selvityksen voit lukea klikkaamalla tästä.

Espoon viranomaisrikolliset ja kunnallispoliitikot saivat oikein kunnolla kuraa niskaansa. Tämä on jo toinen kerta kun kanteluni johtaa moitteisiin virkamiesten lisäksi myös politiikoille. Aiempi tällainen tapaus oli Suonenjoen juttu johon voit tutustua klikkaamalla tästä. Myös tämä Espoon tapaus päätynee oikeusasiamiehen vuoden 2014 vuosikirjaan (joka ilmestyy ensi vuonna 2015).

Espoon kunnallispoliitikot eivät ole huolehtinet siitä, että heidän politiikkansa on lainmukaista. Heidän  tekemänsä leikkaukset ovat johtaneet laittomaan viranomaistoimintaan. Jos halutaan oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, niin ensimmäinen asia minkä täytyy muuttua, on se, että poliitikot ja viranomaiset rupeavat noudattamaan lakia. Eliitin rikollisuus on siis torjuttava.

Voima lehden teesi ”Raha ei lue lakia” osuu jälleen kerran oikeaan.

 

Tapauksesta uutisoitiin oikein näyttävästi mediassa:

 

Länsiväylä kirjoittaa mm. seuraavaa verkkosivuillaan 25.6.2014. Lue uutinen klikkaamalla tästä.

-        Oikeusasiamies kehottaa Espoota korjaamaan lainvastaiset menettelyt ja raportoimaan muutoksista hänelle elokuuhun mennessä.

-        Tieto ratkaisusta on lähetetty myös Espoon kaupunginhallitukselle.

-        Oikeusasiamiehen ratkaisu on annettu Espoota koskien, mutta periaate pätee myös kaikissa muissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa.

-        Puolarmetsän terveyskeskus on kärsinyt Espoossa pahoista ruuhkista. Kaupunki ulkoisti terveysaseman palvelut yksityiselle toimijalle äskettäin.

-        Oikeusasiamies sai asiasta kantelun vuoden 2013 maalikuussa. Kantelussa kiinnitettiin huomiota siihen, että potilaat, joilla oli yksityinen sairasvakuutus, ohjattiin Puolarmetsästä yksityisiin palveluihin.

-        Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen toteaa, että kunnan on järjestettävä terveydenhuollon palvelut niin, että ne vastaavat asukkaiden hyvinvoinnin ja potilasturvallisuuden tarpeisiin riittävässä laajuudessa.

-        Palveluiden on lain mukaan oltava yhdenvertaisia, ja on kunnan tehtävä huolehtia, että tämä vaatimus toteutuu.

-        Espoon johtavan ylilääkärin vastineessa todetaan, että terveysasemien henkilöstö on koulutettu tarjoamaan kunnan palveluita asukkaille riippumatta näiden tulotasosta tai vakuutuksista. Potilaita on ylilääkärin mukaan neuvottu yksityisten palveluiden käyttämisestä, kun kaupungin palveluiden saatavuudessa on ollut ongelmia.

-        Ylilääkäri myöntää saaneensa asiasta yhteydenottoja asukkailta noin kerran vuodessa.

Metro uutisoi kuinka oikeusasiamies oikein jyrähti Espoolle. Lue uutinen klikkaamalla tästä.

Lue Taloussanomien (25.6.2014) uutinen klikkaamalla tästä.

YLE puolestaan uutisoi verkkosivuilla 25.6.2014 mm. seuraavaa. Lue uutinen klikkaamalla tästä.

-        Yle kertoi maaliskuussa tapauksesta, jossa espoolaisäiti haki tyttärensä korvatulehdukseen hoitoa Puolarmetsän terveysasemalta. Hänet oli kuitenkin ohjattu käyttämään yksityistä lääkäriä, sillä tyttärellä oli sairausvakuutus. Tapaus johti kanteluun oikeusasiamiehelle.

-        Espoon terveyskeskuksen johtava ylilääkäri toteaa oikeusasiamiehelle antamassaan selvityksessä, että terveysasemien henkilöstö koulutetaan tarjoamaan tarvittavat palvelut hoitoonhakeutuvan tulotasosta tai vakuutuksista riippumatta.

-        Ylilääkäri kuitenkin myöntää, että tilanteissa, joissa julkisten palveluiden saatavuus on ollut heikkoa, potilaita on toisinaan ohjattu käyttämään yksityisiä terveysasemia. Hänelle tällaisista tapauksista on tullut potilailta yhteydenottoja noin kerran vuodessa.

Lue lisää uutisia vaikka googlaamalla.

Onnistuin osumaan oikein kunnolla ampiaispesään. Sillä Espoossa on ollut hyvin pitkään sellainen mentaliteetti, että sosiaali – ja terveyspalveluita yksityistetään oikein urakalla. Tämä Espoon tapaus on siis hyvin tärkeä periaatteellinen kysymys.

Periaatteellinen ensinnäkin sen takia, että jokaisella on oikeus julkiseen terveydenhoitoon tulotasosta riippumatta ja sen takia, että jokaisella on valinnanvapaus käyttääkö hän julkista terveydenhoitoa vai ei (vaikka siis olisi vakuutus).

Periaatteellinen se on erityisesti noiden yksityistämisten vuoksi. Tämä on erittäin kiusallista kaikille sosiaali – ja terveysalan kapitalistiriistoyrityksille. Yksi tällainen yritys on Mehiläinen, joka hyötyy yksityistämisten lisäksi esimerkiksi siitä, että Suomessa otetaan lapsia turhaan huostaan. Mehiläinen on siis myös huostafirma. 1990-luvulla harjoitettu leikkauspolitiikka näkyy nyt siis esimerkiksi siinä, että kodinhoitoavun leikkaukset maksetaan moninkertaisesti lasten huostaanottojen lisääntymisenä. Tästä leikkauspolitiikasta on aiheutunut monelle ihmisille suuria inhimillisiä kärsimyksiä ja menetyksiä sekä tietysti valtiolle suurempia menoja. Lapsia voidaan siis myös ottaa huostaan pelkästään vanhempien ja perheen köyhyyden vuoksi vaikka sitä ei suoranaisesti myönnettäisikään. Näin pilataan lapsien tulevaisuus. Eliitti pilaa lapsien tulevaisuuden. Myös jotkut sosiaalialan ammattilaiset sanovat, että esimerkiksi kodinhoitajilla ja muilla ennalta ehkäisevillä tukitoimilla voitaisiin ehkäistä lasten huostaanottoja. Esimerkiksi eräs jo eläkkeellä oleva lastensuojelun sosiaalityöntekijä on sanonut, että lasten huostaanottobuumi on mennyt jo överiksi. Kapitalisti ja yksityistäjä näkee vain oman etunsa (ei muiden tai varsinkaan köyhien etua) sekä ajattelee asioista lyhytnäköisesti. Espoossa huostaanottoluvut ovat sitä paitsi korkeat.

Olisikohan Espoo hyvä paikka seuraaville kiakkokemuille!?

 

Muut lähteet:

http://www.hs.fi/kaupunki/a1384319827438

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/264431-espoo-aikoo-ulkoistaa-lisaa-terveysasemia

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tuke/lastensuojeluntilastoa

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/268178-raju-lista-julki-leikkauksia-vanhuspalveluihin-yksityislukioita-ja-tarhamaksut-ylos

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194897212153/artikkeli/martat+lapsiperheita+pitaa+alkaa+neuvoa+kodinhoidossa.html

Perustuslaillisen ja subjetiivisen oikeuden rikkojat meinasivat viedä köyhiltä ruoan suusta

Lue aikaisempi blogikirjoitukseni tästä aiheesta täältä (niin ymmärrät paremmin mistä on kyse):
http://henriautero.blogspot.fi/2014/03/suonenjoen-sosiaalilautakunta-teki.html

Kyse oli toimeentulotuen leikkauksesta, joka oli lainvastainen. Onneksi tieto kulki Suonenjoella nopeasti ja laiton leikkaus peruttiin ennen kuin viranomaisrikolliset kerkesivät tehdä viattomille ihmisille vahinkoa. Tein asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, koska halusin tutkituttaa asian myös niin sanottuna jälkipuintina. Päätös annettiin 7.5.2014. Tein siis kantelun asiasta saamieni lehtitietojen perusteella.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin antoi kyseisessä päätöksessään huomautuksen Suonenjoen kaupungin sosiaalitoimelle, sosiaalijohtajalle ja niille luottamushenkilöille, jotka äänestivät kyseisen leikkauksen puolesta. Lisäksi Sakslin kiinnitti sosiaalijohtajan huomiota liittyen virkamiehen esteellisyysvaatimuksiin.

Sakslinin ratkaisun voit lukea täältä:
https://docs.google.com/file/d/0B-pBvvvhxaHLYnVUcXVoTTB3YjQ

Apulaisoikeusasiamies totesi kanteluuni antamassaan ratkaisussaan tiivistettynä muun muassa seuraavaa:
- Sosiaalilautakunnan päätös oli perustuslaillisen oikeuden (viimesijainen toimeentulo) ja erityisesti toimeentulotukilain vastainen. Laintulkinta on valtakunnallista ja tuen tarve tulee arvioida yksilöllisesti sekä perustuslain mukaan jokaisen vähimmäistoimeentulo on turvattava. Toimeentulotuki on (vähimmäistoimeentulon takaava) subjektiivinen oikeus eikä kunnan päätettävissä. Leikkausta ei siis voida perustella määrärahasyillä.
- Apulaisoikeusasiamies piti menettelyä erittäin vakavana ja moitittavana.
- Apulaisoikeusasiamies piti lainvastaisena sitä, että sosiaalijohtaja antoi asiassa selvityksen sosiaalilautakunnan puolesta ja sen hyväksymänä, koska kanteluni kohdistui myös sosiaalijohtajaan eli tällöin hän oli esteellinen antamaan selvityksen apulaisoikeusasiamiehelle.
- Apulaisoikeusasiamies antoi kanteluni johdosta huomautuksen Suonenjoen sosiaalitoimelle, sosiaalijohtajalle ja sosiaalilautakunnan niille jäsenille, jotka äänestivät lainvastaisen leikkauksen puolesta.
--------------
Eipä tähän oikein muuta voi sanoa, että todella törkeää viranomaisten ja politiikkojen mielivaltaa. Tämä on ensimmäinen kerta kun myös poliitikot saavat huomautuksen kanteluni johdosta (aivan sosiaalilautakunnan jäsenet ovat siis kunnallispolitiikkoja). Aiemmin ovat siis ”vain” virkamiehet saaneet moitteet.

Voima-lehden teesi ”Raha ei lue lakia” kuvaa tätä Suonenjoen tapausta oikein hyvin.
Mitäpä jos pidettäisiin seuraavat kiakkokemut Suonenjoella? Mitäpä sitä rahvas rikos – ja järjestyslaistakaan kun ei virkamiehet ja poliitikot perustuslaistakaan… Tää oli sitten vitsi, joten löytynee parempiakin kiakkokemukaupunkeja, esimerkiksi Helsinki, Tampere ja Turku.

EDIT: Pedanttina persoonana tarkensin otsikkoa, että kyse on nimenomaan perustuslaillisesta (ja subjektiivisesta) oikeudesta (eli toimeentulotuesta), eikä niinkään perustuslaista lakiterminä. Lisäsin ja tarkensin nämä seikat myös tekstiin. Kaupunginhallitus käytti asiassa onneksi otto-oikeuttaan ja palautti asian sosiaalilautakuntaan uudelleen käsiteltäväksi.

Pakkotyö ja perustuslaki

Aiempi blogikirjoitukseni käsitteli sosiaali – ja terveysministeriön suunnitelmia lisätä vastikkeellista sosiaaliturvaa (ns. kuntouttava työtoimintaa).

Tässä blogikirjoituksessani käsittelen samaa aihepiiriä. Voit lukea sen täältä, ellet ole jo lukenut (jonka pyydän lukemaan ennen kuin jatkat tämän tekstin lukemista pidemmälle, jotta sisäistät asian).

Viittaan yllä mainittuun blogikirjoitukseeni, jossa mainitaan mm. kuinka tämä kuntouttava pakkotyö on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaista.

Ja katsotaanpa hieman tarkemmin mitä se perustuslaki sanoo tästä pakkotyöstä:

19 § 1 mom: Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

= Ei kykene, koska ei ole töitä.

19 § 2 mom: Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

= Niinpä. Eli taataan oikeus perustoimeentuloon esimerkiksi työttömyyden johdosta. Tätä turvaa ei voi riistää vaikka henkilö kieltäytyisi tanttojen työpajoista. Muu työ kuin palkallinen työ on siis pakkotyötä. Tämä on verrattavissa siihen jos työkyvytön tai vanhus joutuisi tekemään pakkotöitä.

18 § 1 mom: Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.

= Hmm. Eli eipä onnistu työpajoilla puurtaminen ilman lainmukaista palkkaa.

Kuntouttavasta työtoiminnasta löytyy myös mielenkiintoinen korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ennakkopäätös (eli vuosikirjaratkaisu), jonka voit lukea täältä.

Kyseisessä tapauksessa viranomaiset olivat soveltaneet lakia väärin ties kuinka kauan ennen kuin KHO vihelsi pelin poikki. Asia koskee työvoiman palvelukeskuksia.

Eräs mielenkiintoinen seikka on se, että tällainen pakkotyö muistuttaa erittäin suuresti Suomen sotien jälkeisiä hätäaputöitä. Lue lisää hätäaputöistä täältä. Eli siis noissa hätäaputöissä sai välttämättömän toimeentulon ja ylöspidon. Aika lailla sama idea siis kuin ministeri Paula Risikonkin mallissa. Ruokapalkalla töihin tai muuten työttömyysturvaan tulee karenssi (tai toimeentulotukeen 20–40 prosentin leikkaus). Näiltä kuntouttavan pakkotyön mainosmannekiineilta on kuitenkin unohtunut se tosiseikka, että sotien jälkeisistä ajoista on jo hieman vierähtänyt aikaa.

Risikon karhukoplaan kuuluvat Risikon lisäksi mm. Rauman kaupungin sosiaali – ja terveysjohtaja Antti Parpo, TVY:n puheenjohtaja ja työpaikkakiusaaja Lea Karjalainen ja VATT:in ylijohtaja Juhana Vartiainen.

Risikon karhukoplaan kuuluu aika mielenkiintoinen ja ailahteleva ihminen, nimittäin työttömien valtakunnallisen yhdistyksen TVY:n puheenjohtaja Lea Karjalainen, joka on saanut tuomion työpaikkakiusaamisesta Helsingin käräjäoikeudessa. Helsingin hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkeimpaan oikeuteen ei haettu valituslupaa eli osapuolet tyytyivät hovioikeuden ratkaisuun.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio ja Helsingin hovioikeuden tuomio ovat julkista tietoa (julkisuusperiaate), jotka sain pyytämällä tuomioistuimilta.

Nuo tuomiot siis kertovat työttömien valtakunnallisen yhdistyksen TVY:n puheenjohtajan Lea Karjalaisen harrastamasta työpaikkakiusaamisesta. Tuo TVY on Karjalaisen johdolla siis mukana organisoimassa mm. tuota osallistavaa sosiaaliturvaa (ns. kuntouttavaa työtoimintaa). Siinäpä meillä on oikein esimerkillinen ihminen puhumaan kuntouttavan työtoiminnan ja pakkotyön autuudesta ja ihanuudesta.

Karjalainen siis kiusasi työkaveriaan niin, että hänestä tuli työkyvytön. Sekö kuntouttaa?

Epäjohdonmukaisuudesta kertoo mm. lisäksi se, että kuinka Karjalainen vielä muutama vuosi sitten puhui oikein kauniisti työttömien syrjintää ja työttömyysturvan heikentämistä vastaan sekä kritisoi sosiaaliturvan vastikkeellistamista. Nyt kauniit puheet ovat vaihtuneet keppiin: työttömille hän tarjoaa osallistavaa aktivointia ja työpajatyöhön patistamista (kun palkkatöitä ei löydy, niin sitten pakkotöihin). Karjalaisella on siis takki kääntynyt, kun hän on päässyt mukaan eliitin työryhmään.

Sen lisäksi, että kuntouttava työtoiminta vastikkeellisen sosiaaliturvan muotona rikkoo esim. kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja perustuslakia, se rikkoo tasa-arvoon liittyvää lainsäädäntöä. Tämä ilmenee esimerkiksi siitä, että samasta työstä on maksettava JOKAISELLE sama palkka. Tätä vaativat ainakin työsopimuslaki ja työehtosopimukset sekä epäsuoremmin yhdenvertaisuusperiaate (perustuslain syrjintäkielto). Kaikki työ, josta ei makseta lakien (esim. työehtosopimukset) mukaista palkkaa on laitonta (= pakkotyö). Pakkotyöllä tarkoitan tässä yhteydessä työtä, joka tehdään vastoin tahtoa. Tahdonvastaisuudeksi lasketaan esim. ihmisoikeusjuridiikassa myös jonkin pakotteen / seuraamukseen uhalla tehty työ. Tällainen voi olla myös hallinnollinen pakote / seuraamus, esimerkiksi karenssi tai alennettu toimeentulotuki.

Korkein oikeus on myös linjannut, että hallinnollinen seuraamus on rinnastettavissa rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kun kerta ihmistä ei voi pakottaa työhön (säätämällä siitä rikoslaissa) esimerkiksi vankilan tai jonkin muun rikosoikeudellisen seuraamuksen uhalla
(=rikosoikeudellinen seuraamus), jollei hän ole syyllistynyt rikoslainmukaiseen tekoon (eli pois luetaan yhdyskuntapalvelus), joten ihmistä ei voi myöskään pakottaa tekemään työtä, josta hän ei saa lainmukaista palkkaa esimerkiksi hallintopäätöksen (esim. karenssi tai alennettu toimeentulotuki) uhalla (= hallinnollinen seuraamus). Lisää tästä KKO:n linjauksesta voi lukea aiemmasta blogikirjoituksestani (linkki tämän kirjoituksen alussa).

On aivan eri asia, jos se työkkärin virkailija tarjoaa töitä, joista saa OIKEAA PALKKAA ja työnhakija näistä kieltäytyy. Mutta jos tarjolla ei ole töitä, joista saa SITÄ OIKEAA PALKAA, niin tällöin yhteiskunta on velvollinen maksamaan työttömyyskorvauksen. Sellaista työtä ei siis määritellä laittomaksi, josta SAA OIKEAA PALKKAA. Lisää juridisia perusteluja esimerkiksi tähän asiaan voit lukea aiemmasta blogikirjoituksestani (linkki tämän kirjoituksen alussa). Hyvin yksinkertaista juridiikkaa mielestäni. Ja sehän sen työttömyyskorvauksen alkuperäinen idea onkin.

Kuten aikaansa seuraavat ihmiset tietävät, niin paljon pienemmistäkin tasa-arvoasioista on noussut hyvin suurikin julkinen keskustelu. Lillukanvarsistakin tapellaan välillä, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan, että Suomessa laitetaan ihmisiä pakkotöihin ruokapalkalla. Kuntouttavana työtoiminta tehdään töitä laidasta laitaan: On esimerkiksi toimistohommia, tekstiilitöitä, puutöitä ja tietokonehommia. On tehty mölkkypelejäkin ja matkahuoltoakin pyöritetään osallistavalla sosiaaliturvalla. Lisäksi jossain päin Suomea on jopa tiiliseinää purettu ruokapalkalla.

Se, että jokin laki on ristiriidassa, esimerkiksi perustuslain kanssa, ei ole mitenkään erityisen harvinaista. Suomesta puuttuu riippumaton perustuslakituomioistuin. Tällä hetkellä sitä, ettei säädetä perustuslainvastaisia lakeja, valvoo yksittäisistä kansanedustajista koostuva perustuslakivaliokunta. Monet oikeusoppineet pitävät nykyistä mallia puolueellisena ja epäluottamusta herättävänä. Lisäksi jälkikäteiskontrolli puuttuu täysin eli esimerkiksi kukaan yksittäinen vääryyttä kokenut kansalainen ei voi tehdä valitusta perustuslakituomioistuimeen, koska sellaista ei ole. Esimerkiksi Saksassa on käytössä perustuslakituomioistuin. Saksassa on mahdollista myös esimerkiksi se, että tietty määrä kansalaisia (joukkokanne) voi tehdä perustuslakituomioistuimelle aloitteen siitä, että tuomioistuin tutkii, onko jokin laki ristiriidassa perustuslain kanssa. Mikäli perustuslakituomioistuin havaitsee, että jokin laki on ristiriidassa perustuslain kanssa, se voi määrätä kyseisen lain lakkautettavaksi.

Paula Risikko on huomannut, että termi ”vastikkeellinen sosiaaliturva” ei pure kansalaisiin, minkä johdosta hän on alkanut puhua ”osallistavasta sosiaaliturvasta”. Siis nimi vain vaihdetaan, jotta ihmisoikeusrikos voisi onnistua. Siis paskaa puhutaan ja asioita peitellään. Tämänkaltaista työleirejä ihannoivaa propagandaa harrasti myös eräs saksalainen ministeri nimeltään Joseph Goebbels aikoinaan 1930- ja 40-luvuilla.

Työttömät kuulevat välillä juttuja sosiaali- ja työvoimavirkailijoiden suusta, kuinka ihanan kuntouttavaa ja mahtavaa sekä arkielämänhallintaa parantavaa se kuntouttava työtoiminta on. Liiallinen työn ihannointi ei ole mielestäni hyvä asia.

Ja nyt faktat oikeasti pöytään.

Tutkimukset osoittavat, että kuntouttava pakkotyö parantaa työttömän työllistymismahdollisuuksia vain harvoissa tapauksissa. Itseasiassa vain noin viidessä prosentissa tapauksista. Tätä ei Risikko ole halunnut kertoa julkisuuteen. Joidenkin yhteinen hokema näyttää siis olevan, että kuntouttava pakkotyö vapauttaa. Arbeit macht frei. Kuntouttavassa pakkotyössä on siis samoja piirteitä kuin fasismissa ja natsismissa.

Niille, jotka menettävät työttömyysetuutensa suosittelen seuraavaa toimintatapaa:

1. Valitus työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle
2. Valitus vakuutusoikeuteen
3. Valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen
4. Jos ja kun valitus otetaan tutkittavaksi ja olet mahdollisesti saanut maksuttoman oikeusavun niin sitten asianajajaksi vaikka Täti Tomera ajamaan innokkaasti tätäkin tasa-arvoasiaa.
5. Pakkotyö loppuu, koska se on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista.

Toimeentulotukiasioissa sama juttu (mutta hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden kautta).

EDIT: Tekstiä tarkennettu

Muut lähteet:

http://www4.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=23954?&print=true

http://www.istv.fi/kotimaa/vid-1288615656246.html

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ennakkopaatokset/precedent/1387455557275.html

http://www.tiedonantaja.fi/2013-12-3/orjatyota-vai-tulevaisuuden-tyollistamista-

http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslakituomioistuin

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_perustuslakituomioistuin

http://www.suomenmaa.fi/etusivu/puumala_ehdottaa_riippumatonta_perustuslakituomioistuinta_6406937.html

http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Suomeen+tarvitaan+perustuslakituomioistuin/a1356149876129

http://yle.fi/uutiset/heinaluoma_perustuslakituomioistuimelle_perusteita/7071527

http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2014/numero-3/tyottomien-virallinen-aanitorvi

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012040415411888_uu.shtml

Sosiaaliturvan vastikkeellistaminen rikkoo ihmisoikeussopimuksia

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan sosiaaliturvan vastikkeellistamista. Työttömän henkilön tulisi siis työskennellä sosiaaliturvan eteen työpajalla. Virkamiehet ovat keksineet kyseiselle uudistushankkeelle positiivisemmalta kuulostavan markkinointinimen ”osallistava sosiaaliturva”. Siis mielikuvamarkkinointia ja propagandaa.

Lisäksi puhutaan työllistämisestä, vaikka kyse on vain pakkotyöstä (ei siis ansiotyöstä). Uudistusta valmistellaan sitä varten perustetussa työryhmässä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) johdolla. Sosiaaliturva on monien ihmisten kohdalla jo nyt vastikkeellinen, koska näitä tukityöllistämispajoja on jo olemassa sekä myös nykyinen laki mahdollistaa pakkotyön. Tukityöllistämispaja voi olla esimerkiksi jokin yhdistys / säätiö (tai kunnan omistama), joka ”tarjoaa” työtä työttömille 9 euron päivärahamaksulla (jonka Kela maksaa työttömälle).

Eihän siinä mitään, että halukkaille löytyy jotain tekemistä, mutta mielestäni tuon työpajatoiminnan pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Jos työtön kieltäytyy osallistumasta tähän niin sanottuun ”kuntouttavaan työtoimintaan” tai miksi sitä nyt halutaan kutsua, niin tukien leikkaaminen ei ole oikein.

Aivan. Luitte aivan oikein. Tukia voidaan tämän perusteella leikata. Tämän mahdollistava laki on ollut voimassa jo pitkään. Mikäli työnhakija kieltäytyy tästä kuntouttavasta pakkotyöstä, niin hän menettää työttömyysetuutensa (karenssi) ja joutuu toimeentulotuelle. Toimeentulotukea alennetaan kieltäytymisen takia 20%:a ja kieltäytymisen toistuessa 40%:a. Nyt ministeriö meinaa, että valtakunnalliseksi tavoitteeksi otettaisiin se, että jokaiselle työttömälle löytyisi tällainen ns. tukityöpaikka. Lisäksi ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat voidaan myös jatkossa mahdollisesti ottaa tämän pakkotyön piiriin.

Lisäksi on suunnitteilla, että myös yrityksille annettaisiin mahdollisuus käyttää näitä kuntoutujia työvoimanaan (ihan samoilla säännöillä kuin kunnat ja yhdistykset). Suomeen ollaan siis luomassa orjatyömarkkinoita ja orjatyövoimaa sekä julkiselle, että yksityiselle sektorille. Nykyhetkellä työssäkäyvät ihmiset voivat siis pelätä jatkossa työpaikkansa puolesta kun yritykselle tai kunnalle yms. on edullisempaa ottaa työttömiä kuntoutujia pakkotyöhön kuin käyttää normaalia palkkatyövoimaa. Työttömiä voidaan jo tälläkin hetkellä määrätä työkokeiluun johonkin yritykseen samalla yhdeksän euron korvauksella. Siellä hän tekee samaa työtä rinta rinnan sellaisen kanssa, jolle maksetaan vähintään työehtosopimuksen mukaista palkkaa (eli oikeaa palkkaa).

Mediassa käyty keskustelu sosiaaliturvan vastikkeellistamisesta on hyvin yksipuolista (ei siis ollenkaan objektiivista) ja puolueellista propagandaa. Mediassa on tuotu esiin vain kuntouttavan työtoiminnan autuutta ja ihanuutta. Arbeit macht frei. Työ vapauttaa. Suomalainen media ei ole uutisoinut esimerkiksi siitä, että sosiaaliturvan vastikkeellistaminen rikkoo kansainvälisiä ihmissoikeussopimuksia. Eihän eliittiä myötäilevä media halua nostaa esiin näitä asioita.

Pakollisen työn laiton käyttö kiellettiin jo vuonna 1930 ILO:n (eli kansainvälisen työjärjestön) yleissopimuksessa numero 29. Suomi ratifioi kyseisen sopimuksen jo vuonna 1935. Sopimuksessa pakollinen työ nähtiin tarkoittavan: ”kaikenlaista työtä tai palvelusta, joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut”. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n ihmisoikeuslauselma kieltävät tällaisen toiminnan. Eli myös niissä on samanlainen periaate kuin ILO:n sopimuksessa. Näitä periaatteita kutsutaan orjuuden ja pakkotyön kielloksi.

Saamani tiedon mukaan Metalliliitossa ollaan pöyristyneitä tällaisesta pakkotyövoiman käytöstä. Ja niin sietää ollakin. Suomen hallituksen asettama tavoite oli taannoin, että Suomeen saadaan valtakunnallisesti 100 000 uutta työpaikkaa. Samaan aikaan jätetään kuitenkin tukematta STX:n telakan rakentamista, jolla oltaisiin saatu 25 000 uutta työpaikkaa. Tuolla oltaisiin tehty 25 000 ihmistä onnelliseksi (varmasti moni nuorikin joukossa), mutta ilmeisesti nuo 25 000 tavallista ihmistä ei ole Suomen hallitukselle tarpeeksi tärkeitä, jotta hallitus olisi jaksanut vaivautua tekemään mitään asian hyväksi. Ja olisihan tuo ollut 25%:a (neljäsosa) valtakunnallisesta tavoitteesta. Samaan aikaan päättäjät (kunnat ja valtio) satsaavat erityisesti Rauman alueelle (ns. pilottimalli) monia kuntouttavia tukityöpaikkoja, kun sieltä on irtisanottu telakkatyöntekijöitä (koska valtio ei ole halunnut antaa STX:lle tukea). Ja unohtamatta siihen päälle vielä kreikkalaisten pankkien tukipaketteja ja muita hölmöyksiä. Raumaa voidaan siis pitää malliesimerkkinä kuntouttavasta työtoiminnasta. Suomenmaan 25.2.2014 päivätyssä lehtiartikkelissa oli maininta, että Rauman alueelle satsataan kuntouttavaa työtoimintaa suurella syyllä sen vuoksi, koska valtio ei halunnut tukea STX:n telakkaa (ironista kyllä, että kreikkalaiset pankitkin nähtiin parempana ja tuottavampana kohteena) kuin nämä 25 000 uutta työpaikkaa.

Iltalehti uutisoi 1.2.2014, että Helsingin kaupunki vie näiltä ns. kuntouttavan työn tekijöiltä ruokaedun, mikä tarkoittaa sitä, että tuo 9 euron päivärahamaksu menee siis käytännössä työpaikkaruokailuun. Vastaava käytäntö on myös monilla muilla työpajoilla eri puolella Suomea. Maksutonta ruokailua ei ole siis kaikilla työpajoilla Suomessa. Nämä ns. kuntoutujat tekevät siis työtä käytännössä ruokapalkalla.

Ministeri Paula Risikon toiminta on mielestäni tietyiltä osin verrattavissa erään saksalaisen arkkitehdin nimeltä Albert Speer toimintaan. Speer käytti orjatyövoimaa rakennuttaessaan natsi-Saksaa isoine rakennushankkeineen. Myös Suomessa on tehty raskaita rakennustöitä ruokapalkkaa vastaan (siis kuntouttavana työtoimintana). Jossain päin Suomea on jopa purettu tiilitaloja tms. Jokainen osaa varmaan kuvitella miten kävi jos tästä kieltäytyi (luultavasti joutui kaasukammioon). Speerin ja kumppaneiden osallistava lääke oli siis tuo kaasukammio. Risikon osallistava lääke on sosiaaliturvan menettäminen tai leikkaaminen. Kummallakin on siis pohjimmiltaan kuitenkin sama tavoite (saada halpatyövoimaa). Speer tuomittiin Nunbergissa 20 vuoden vankeusrangaistukseen orjatyövoiman käytöstä. Ainut palkka oli ruokapalkka (täytyyhän sitä hengissä ja terveenä pysyä, jotta voi rakennustöitä tehdä). Mutta eipä tuossa Risikonkaan mallissa käytännössä muuta palkkaa työstä saa kuin ruokapalkan ja välttämättömän perusturvan.

Mielenkiinnolla odotan, milloin Suomen valtio tuomitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa sopimusrikkomuksista. Se edellyttäisi tosin, että joku jo orjatyön uhri vaivautuu viemään asiaan ihmisoikeustuomioistuimeen sekä käymään ensiksi tietysti läpi kotimaisen valitusprosessin. Tulisi Suomelle taas yksi ihmisoikeustuomio lisää (jälleen kerran). Suomella on pohjoismaista eniten ihmisoikeustuomioita (ja lisää ropisee tällä nykymenolla). Eräällä tuttavallani on tällainen probleema, että työttömyysturvaan on tulossa karenssi (mikäli hän kieltäytyy kuntouttavasta työtoiminnasta). Sanoin hänelle, että kulkee nyt ihmeessä kotimaisen valitustien loppuun (mikä on ihmisoikeusvalituksen edellytyksenä), jonka jälkeen tekee valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kerroin myös hänelle, että samalla hän voisi vaikuttaa Suomen ihmisoikeustilanteeseen (ja jopa parantaa sitä) – siis sen johdosta, että valittaisi ihmisoikeustuomioistuimeen. Eihän tämä voi oikeasti jatkua näin, että ihmisoikeuksille viitataan kintaalla.

Speerin eduksi mainittakoon, että hän katui myöhemmin toimintaansa. Risikko ei osoita minkäänlaista katumusta. Risikko vie hanketta tukka putkella eteenpäin vaikka se on selvästi eri ihmisoikeussopimusten (eli Suomen allekirjoittamien ja ratifioimien sitoumusten) vastainen. Lisäksi toiminta rikkoo myös Suomen perustuslakia. Lisäksi perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus sosiaaliturvaan ja välttämättömään huolenpitoon. Siis joka ei kykene (ei kykene, koska ei ole töitä). Tämä oikeus vaarantuu kun henkilö pakotetaan rangaistuksen uhalla palkattomaan työhön.

Pakkotyön kieltävissä ihmisoikeussopimuksissa pakkotyöllä tarkoitetaan siis kaikenlaista työtä tai palvelusta, joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä, ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Pakkotyöhön osallistumista ei voida edellyttää rangaistuksen uhalla eikä siihen voida tietenkään muutenkaan pakottaa. Pois luetaan tietysti yhdyskuntapalvelus (rikoksen johdosta) ja kansalaispalvelus (armeija ja siviilipalvelus). Tukien leikkaaminen tai evääminen (eli menettäminen) pakkotyöstä kieltäytymisen johdosta on hallinnollinen seuraamus.

Ihmisoikeussopimusten näkökulmasta hallinnollinen seuraamus ei voi pakottaa ihmistä tekemään työtä, josta ei saa palkkaa. Väännetäänpä rautalangasta: hallinnollinen virkamies (esim. sosiaaliviraston tai työkkärin täti - tai setä) ei voi pakottaa työtöntä ihmistä tekemään työtä, josta ei saa palkkaa (ei edes epäsuorasti minkään velvoitteen kuten sosiaaliturvan leikkaamisen tai menettämisen uhalla). Sosiaaliturvan leikkaaminen tai menettäminen on rangaistus (hallinnollinen seuraamus), jolla ei voida velvoittaa tekemään pakkotyötä (eli toisin sanoen vaatia rangaistuksen uhalla työtöntä ihmistä tekemään työtä, josta ei saa palkkaa). Joku saattaa kysyä, että miksi tämä pakkotyötä koskeva kielto ei koske ansiotyöstä (eli sellaisesta työstä, josta saa OIKEAA PALKKAA) kieltäytymistä (siis on täysin mahdollista leikata tukia myös OIKEASTA palkkatyöstä kieltäytymisen perusteella – siis työstä josta saa OIKEAA PALKKAA). No ehkä siksi, että siinä ei synny velvoitetta tehdä työtä, JOSTA EI SAA PALKKAA. Se vaan nyt kuuluu valtion (Kela), kuntien (sosiaalivirastot) ja työttömyyskassojen tehtäviin huolehtia siitä, että niille, joille ei löydy OIKEAA PALKKATYÖTÄ, maksetaan asiamukainen sosiaaliturva ilman leikkauksia.

Korkein oikeus (KKO) on katsonut ennakkopäätöksessään (KKO:2013:92, Dnro: R2012/447, Taltionro 2660, pvm 18.12.2013), että hallinnollisessa järjestyksessä määrätty seuraamus on rinnastettavissa rikoksesta annettavaan rangaistukseen. KKO:n linjausta soveltaen kyseessä on rikoksesta annettavaan rangaistukseen rinnastettava seuraamus. Ratkaisu koski veroasioita, mutta on rinnastettavissa myös muihin hallinnollisiin seuraamuksiin. Kertaan vielä, että ILO:n pakkotyötä koskevan yleissopimuksen mukaan pakkotyö on kaikenlaista työtä tai palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltain henkilöltä ja johon henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Lisää mm. tästä KKO-tapauksesta seuraavassa lihavoidussa kohdassa tätä tekstiä.

Pakkotyön määritelmä syntyy siis siitä, että työtön tekee työtä ILMAN PALKKAA. Tällöin syntyy velvoite hallinnollisessa menettelyssä annetun rangaistuksen (eli tukien leikkaamisen tai menettämisen) uhalla tehdä työtä, josta EI SAA PALKKAA. Tällaisen velvoitteen syntyminen ei siis ole lainmukaista. Ihmistä ei voida siis velvoittaa tekemään työtä, joka ei ole kansallisten lakien (mukaan lukien kansallisten velvoitteiden esim. juuri nämä ihmisoikeussopimukset) mukaista. Kansalliseen lakiin (eli Suomen lakiin) perustuvia lakisääteisiä ja pakollisia oikeuksia ovat esim. työehtosopimukset (mm. palkkaus ja työajat), työeläkevakuutus (eli se, että tehdystä työstä kertyy myös eläkettä), työttömyysvakuutus (eli ansiosidonnainen työttömyysturva), työtapaturmavakuutus ja työterveyshuolto. Työ, jossa ei noudateta näitä tai muita lakeja, on laitonta. Nämä ns. kuntoutujat eivät ole lakiteknisesti ottaen edes työsuhteessa. Sen lisäksi, että he eivät saa palkkaa, niin heille ei kerry tehdystä työstä eläkettä eikä ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Työterveyshuoltoa heillä ei ole (he ovat siis vain julkisen terveydenhuollon piirissä – eli kunnallisen terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon).

Joillakin työpajoilla käteen ei oikeasti edes jää tuota 9 euroa (Kelan päivärahamaksu työttömälle per / ns. kuntouttava työpäivä), koska se menee työpaikkaruokailuun (joka ei ole jokaisella työpajalla maksutonta). Eli käytännössä he tekevät työtä ruokapalkalla. Työtapaturmavakuutuksen sentään kunta on velvollinen järjestämään.

Ainoa tällaista kuntoutusta mahdollisesti puoltava seikka on siis joidenkin sosiaali-ihmisten olettamus siitä, että tällainen työ kuntouttaa. Okei, voihan siitä olla joillekin apua (hyvä, että heille löytyy työpajoja), mutta täytyy ottaa myös sellaisten ihmisten ihmisoikeudet huomioon, jotka eivät koe tällaista työtoimintaa  kuntouttavana. Siis mielestäni laista pitäisi poistaa tuo kohta, jonka mukaan on mahdollista alentaa tai lakkauttaa sosiaalitukia, jos henkilö ei suostu palkattomaan työhön (eli kuntouttavaan työtoimintaan). Lakiteknisesti ottaen nämä ns. kuntoutujat ovat asiakkaita, jotka saavat kuntoutusta – eivät siis työntekijöitä. Jos vaikka Erkki Esimerkille tulee flunssa, niin kukaan ei pakota häntä menemään lääkärin.

Tällainen työllistäminen on pakkoauttamista ikään kuin aikuisen ihmisen huostaanottaminen päiväkerhoon sosiaaliturvan leikkaamisen tai menettämisen uhalla.

Voidaan myös perustellusti kysyä onko kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää pakkotyövelvoite ne bis in idem - kiellon vastaista? Ne bis in idem -kiellolla tarkoitetaan kieltoa rangaista kahdesti. Eli voidaanko hallinnollista seuraamusta (eli tukien leikkaamista) langettaa uudelleen, uudelleen ja yhä uudelleen kun OIKEAA TYÖTÄ ei vain yksinkertaisesti löydy? Ja siihen vielä päälle mahdolliset petostuomiot. Ei sekään välttämättä ole ihan lain – tai ihmisoikeussopimusten – mukaista. Korkein oikeus on siis edellä mainitsemassani ratkaisussaan tiivistettynä todennut, että ne bis in idem - kielto koskee myös hallinnollisia seuraamuksia (eikä siis vain rikosoikeudellisia).

Kyse oli siitä, että veronkorotus ja petostuomio katsottiin tuplarangaistukseksi. Sosiaalituille lienevät kuitenkin käytännössä eri säännöt, koska tuen takaisin perintää ei määrätä korotettuna. Alla tulkintaohjeita.

https://www.minilex.fi/c/veropetos-ja-veronkorous-kko201359

http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Henkiloasiakkaan_tuloverotus/Verotuksen_toimittaminen_ja_muuttaminen/Ne_bis_in_idem_periaate_ja_verotus_samas(30337)

Sen sijaan, että ruvettaisiin kaikkia työttömiä pistämään ”palkattomaan ja ns. kuntouttavaan työhön”, pitäisi mielestäni perustaa sosiaalisia yrityksiä ja mahdollisesti jopa yhdistyksiä, jotka palkkaisivat normaaliin ansiotyöhön perustuvaan työsuhteeseen myös ns. vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä, sekä noudattaisivat työehtosopimuksia ja muuta lainsäädäntöä sekä tietysti hoitaisivat muutkin lakisääteiset tehtävät (esim. sosiaalivakuutukset: työeläkevakuutus, työttömyysvakuutus ja työtapaturmavakuutus, sekä tietysti työterveyshuolto mukaan lukien). Näin nämä ns. kuntoutujat saisivat työtä, josta saa OIKEAA PALKKAA ja joka kerryttää eläkettä sekä ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Miksei näistä sosiaalisistakin yrityksistä voisi tulla hittiä? Olihan eräs palkatonta työvoimaa käyttävä ns. kuntouttava työpaja onnistunut saamaan mölkkypelin ulkomaan myyntiin asti (josta oli tullut ihan miljoonabisnes). Ainut vaan, että eikö niistä miljoonista heruisi työntekijöille yhtään (siis mielestäni vähintään työehtosopimusten ja lakien mukaisesti)?

Sen puolesta, että kuntouttava työtoiminta olisi oikeasti työllisyyden kannalta kuntouttavaa, ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Eräs THL:n tutkimus osoittaa, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet pitkäaikaistyöttömät työllistyvät harvoin uudestaan. Säännöllistä elämänrytmiä ylläpitäviä positiivisia vaikutuksia ko. tutkimuksessa toki havaittiin.

Mutta siis jospa luotettaisiin aikuisiin ihmisiin edes sen verran, että he osaavat itsenäisesti arvioida tarvitsevatko he tällaista kuntoutusta vai eivät. Kannatan siis valinnanvapautta tässä asiassa. Mahdollisuus työtoimintaan säilyisi, mutta pakkoa ei olisi. Pelkoa sosiaaliturvan menettämisestä ei sen takia siis olisi, että kieltäytyy työstä, josta ei saa palkkaa.

Tätä pakkotyötä on perusteltu myös mm. sillä, että valtion menoja on vähennettävä. Valtion menot eivät tällaisella työtoiminnalla vähene vaan lisääntyvät, koska valtion a) täytyy maksaa työttömälle 9 euron päivärahamaksu b) sekä työtoiminnan järjestäjälle (kunnalle) 10,09 euron päivärahamaksu. Ne siis lisääntyvät monta sataa euroa kuukaudessa työtöntä kohden (noin 600 euroa siis). Lisäksi kuntouttava työtoiminta työllistää virkamiehiä joiden palkka maksetaan myös verorahoista (eli samoista varoista kuin Kelan työttömyyskorvaus). Valtion menojen vähentyminen edellyttäisi tässä yhteydessä sitä tosiseikkaa, että tällaisen työtoiminnan tulisi oikeasti kuntouttaa eli edesauttaa työelämään siirtymistä (mikä ei siis ainakaan pitkäaikaistyöttömien kohdalla näytä toteutuvan). Lisäksi mukaan tulee muitakin riskejä (esim. se, että syntyy halpatyömarkkinat, mikä taas vähentää verotuloja).

Otetaanpa esimerkki tämän pakkotyön järjettömyydestä: Vaikka tehdastyöläinen (ammattimies tai nainen) on saanut potkut tehtaalta säästötoimien vuoksi. Sitten hänet pakotetaan kuntouttavaan työtoimintaan (työttömyyskorvauksen menettämisen tai toimeentulotuen leikkaamisen uhalla). Ja sitten joku sosiaalitäti sanoo, että kyseisen ihmisen pitäisi harjoitella työntekoa ja kuntoutua pakkotyössä ruokapalkalla. Siis työelämäkuntoutusta.

Naurettavaa paskaa. Kukaan työnantaja ei oikeasti katso työnhakutilanteessa sitä, onko työntekijä ollut kuntouttavassa työtoiminnassa vai ei (sehän on kuntoutusta – ei palkkatyötä). Siinä ei auta, vaikka kuinka topakkana joku virkamiestäti saarnaa kuntouttavan työtoiminnan ihanuudesta ja autuudesta. Siis ihan yhdentekevää. Monet ihmiset ovat vaan niin hemmetin yksinkertaisia, että he uskovat näitä politiikkojen sanahelinöitä osallistamisista ja työtoiminnoista yms. Jotkut jopa luulevat, että tällaiset puheet tarkoittavat oikean palkkatyön lisääntymistä. Seuraavan kerran, kun joku poliitikko puhuu työllisyyden lisääntymisestä, kysykää, tarkoittaako hän pakkotyötä vai normaalia ansiotyötä. Jos vastaukseksi tulee kiertelyä ja kaartelua niin tiedätte, että hän kannattaa pakkotyötä ja piste.

Kuntouttava työtoiminta vastikkeellisena sosiaaliturvan muotona on ihmiskauppaa ja orjatyötä. Saas nähdä milloin kapitalistit hoksaavat tämänkin houkutuksen. Ja onhan se muutenkin jo iso bisnes, koska se työllistää virkamiehiä ja kaikenlaisia koordinaattoreita (sekä julkisella puolella, että yksityisillä työpajoilla). Sen lisäksi työpajoilla on töissä henkilöitä (esim. työnohjaajia ja työpajan johtoon kuuluvia työntekijöitä sekä mukaan lukien nämä mainitsemani koordinaattorit), jotka ovat ihan oikeassa työsuhteessa ja SAAVAT OIKEAA PALKKAA. Siis ikään kuin alempi ja ylempi luokka samassa työpaikassa, joista toiset oikeassa työsuhteessa ja toiset ”pakkotyösuhteessa”. Ja siis joista toiset hyötyvät toisiin nähden.

Risikko ja hallituskumppanit virkamiehineen ovat viemässä hanketta läpi siitä huolimatta, että 16.9.2011 (siis vaalien jälkeen) kansanedustaja Jyrki Yrttiaho (vr) teki asiasta toimenpidealoitteen, jossa hän pyytää siis selvittämään sosiaaliturvan vastikkeellistamisen lainmukaisuuden sekä Suomen lakien, että ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. Risikko & kumppanit ovat viitanneet näille laillisuuskysymyksille täysin kintaalla (ainakin sen perusteella, että sama meno jatkuu tänä keväänä 2014 siitä huolimatta, että tällainen aloite on tehty jo 16.9.2011). He eivät siis välitä ollenkaan vaikka rikkoisivat eri lakeja (ml. jopa perustuslakia) ja eri ihmisoikeussopimuksia, joita Suomi on sitoutunut lainsäädännössään ja kaikessa viranomaistoiminnassaan noudattamaan.

Kyseinen toimenpidealoite (TPA 8/2011 vp, 16.9.2011): Klikkaa tästä.

Tuosta näkee ko. aloitteen etenemisen (HUOM: Asia yhdistetty toiseen asiaan, huomioi siis tämä, jos haluat lukea kaikki asiaan liittyvät käsittelytiedot): Klikkaa tästä.

EDIT: Lihavoituja kohtia on tarkennettu ja hienosäädetty

Lähteet:

http://www.suomenmaa.fi/etusivu/osallistava_ty%C3%B6tt%C3%B6myysturva_tuo_apuvoimia_vanhusty%C3%B6h%C3%B6n_6795470.html

http://www.tem.fi/files/25956/ilo_yleissopimukset.pdf

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020117992868_uu.shtml

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063

http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/kuntoutus/kuntouttava_tyotoiminta

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=67680&contentlan=1&culture=fi-FI

http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=orjuuden-ja-pakkotyon-kielto

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=23954

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/kuntouttavan-tyotoiminnan-kasikirja

Lakimies Sakari Timosen blogi

Googlen hakukone yms.