Sosiaaliturvan vastikkeellistaminen rikkoo ihmisoikeussopimuksia

Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan sosiaaliturvan vastikkeellistamista. Työttömän henkilön tulisi siis työskennellä sosiaaliturvan eteen työpajalla. Virkamiehet ovat keksineet kyseiselle uudistushankkeelle positiivisemmalta kuulostavan markkinointinimen ”osallistava sosiaaliturva”. Siis mielikuvamarkkinointia ja propagandaa.

Lisäksi puhutaan työllistämisestä, vaikka kyse on vain pakkotyöstä (ei siis ansiotyöstä). Uudistusta valmistellaan sitä varten perustetussa työryhmässä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok) johdolla. Sosiaaliturva on monien ihmisten kohdalla jo nyt vastikkeellinen, koska näitä tukityöllistämispajoja on jo olemassa sekä myös nykyinen laki mahdollistaa pakkotyön. Tukityöllistämispaja voi olla esimerkiksi jokin yhdistys / säätiö (tai kunnan omistama), joka ”tarjoaa” työtä työttömille 9 euron päivärahamaksulla (jonka Kela maksaa työttömälle).

Eihän siinä mitään, että halukkaille löytyy jotain tekemistä, mutta mielestäni tuon työpajatoiminnan pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Jos työtön kieltäytyy osallistumasta tähän niin sanottuun ”kuntouttavaan työtoimintaan” tai miksi sitä nyt halutaan kutsua, niin tukien leikkaaminen ei ole oikein.

Aivan. Luitte aivan oikein. Tukia voidaan tämän perusteella leikata. Tämän mahdollistava laki on ollut voimassa jo pitkään. Mikäli työnhakija kieltäytyy tästä kuntouttavasta pakkotyöstä, niin hän menettää työttömyysetuutensa (karenssi) ja joutuu toimeentulotuelle. Toimeentulotukea alennetaan kieltäytymisen takia 20%:a ja kieltäytymisen toistuessa 40%:a. Nyt ministeriö meinaa, että valtakunnalliseksi tavoitteeksi otettaisiin se, että jokaiselle työttömälle löytyisi tällainen ns. tukityöpaikka. Lisäksi ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat voidaan myös jatkossa mahdollisesti ottaa tämän pakkotyön piiriin.

Lisäksi on suunnitteilla, että myös yrityksille annettaisiin mahdollisuus käyttää näitä kuntoutujia työvoimanaan (ihan samoilla säännöillä kuin kunnat ja yhdistykset). Suomeen ollaan siis luomassa orjatyömarkkinoita ja orjatyövoimaa sekä julkiselle, että yksityiselle sektorille. Nykyhetkellä työssäkäyvät ihmiset voivat siis pelätä jatkossa työpaikkansa puolesta kun yritykselle tai kunnalle yms. on edullisempaa ottaa työttömiä kuntoutujia pakkotyöhön kuin käyttää normaalia palkkatyövoimaa. Työttömiä voidaan jo tälläkin hetkellä määrätä työkokeiluun johonkin yritykseen samalla yhdeksän euron korvauksella. Siellä hän tekee samaa työtä rinta rinnan sellaisen kanssa, jolle maksetaan vähintään työehtosopimuksen mukaista palkkaa (eli oikeaa palkkaa).

Mediassa käyty keskustelu sosiaaliturvan vastikkeellistamisesta on hyvin yksipuolista (ei siis ollenkaan objektiivista) ja puolueellista propagandaa. Mediassa on tuotu esiin vain kuntouttavan työtoiminnan autuutta ja ihanuutta. Arbeit macht frei. Työ vapauttaa. Suomalainen media ei ole uutisoinut esimerkiksi siitä, että sosiaaliturvan vastikkeellistaminen rikkoo kansainvälisiä ihmissoikeussopimuksia. Eihän eliittiä myötäilevä media halua nostaa esiin näitä asioita.

Pakollisen työn laiton käyttö kiellettiin jo vuonna 1930 ILO:n (eli kansainvälisen työjärjestön) yleissopimuksessa numero 29. Suomi ratifioi kyseisen sopimuksen jo vuonna 1935. Sopimuksessa pakollinen työ nähtiin tarkoittavan: ”kaikenlaista työtä tai palvelusta, joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut”. Lisäksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n ihmisoikeuslauselma kieltävät tällaisen toiminnan. Eli myös niissä on samanlainen periaate kuin ILO:n sopimuksessa. Näitä periaatteita kutsutaan orjuuden ja pakkotyön kielloksi.

Saamani tiedon mukaan Metalliliitossa ollaan pöyristyneitä tällaisesta pakkotyövoiman käytöstä. Ja niin sietää ollakin. Suomen hallituksen asettama tavoite oli taannoin, että Suomeen saadaan valtakunnallisesti 100 000 uutta työpaikkaa. Samaan aikaan jätetään kuitenkin tukematta STX:n telakan rakentamista, jolla oltaisiin saatu 25 000 uutta työpaikkaa. Tuolla oltaisiin tehty 25 000 ihmistä onnelliseksi (varmasti moni nuorikin joukossa), mutta ilmeisesti nuo 25 000 tavallista ihmistä ei ole Suomen hallitukselle tarpeeksi tärkeitä, jotta hallitus olisi jaksanut vaivautua tekemään mitään asian hyväksi. Ja olisihan tuo ollut 25%:a (neljäsosa) valtakunnallisesta tavoitteesta. Samaan aikaan päättäjät (kunnat ja valtio) satsaavat erityisesti Rauman alueelle (ns. pilottimalli) monia kuntouttavia tukityöpaikkoja, kun sieltä on irtisanottu telakkatyöntekijöitä (koska valtio ei ole halunnut antaa STX:lle tukea). Ja unohtamatta siihen päälle vielä kreikkalaisten pankkien tukipaketteja ja muita hölmöyksiä. Raumaa voidaan siis pitää malliesimerkkinä kuntouttavasta työtoiminnasta. Suomenmaan 25.2.2014 päivätyssä lehtiartikkelissa oli maininta, että Rauman alueelle satsataan kuntouttavaa työtoimintaa suurella syyllä sen vuoksi, koska valtio ei halunnut tukea STX:n telakkaa (ironista kyllä, että kreikkalaiset pankitkin nähtiin parempana ja tuottavampana kohteena) kuin nämä 25 000 uutta työpaikkaa.

Iltalehti uutisoi 1.2.2014, että Helsingin kaupunki vie näiltä ns. kuntouttavan työn tekijöiltä ruokaedun, mikä tarkoittaa sitä, että tuo 9 euron päivärahamaksu menee siis käytännössä työpaikkaruokailuun. Vastaava käytäntö on myös monilla muilla työpajoilla eri puolella Suomea. Maksutonta ruokailua ei ole siis kaikilla työpajoilla Suomessa. Nämä ns. kuntoutujat tekevät siis työtä käytännössä ruokapalkalla.

Ministeri Paula Risikon toiminta on mielestäni tietyiltä osin verrattavissa erään saksalaisen arkkitehdin nimeltä Albert Speer toimintaan. Speer käytti orjatyövoimaa rakennuttaessaan natsi-Saksaa isoine rakennushankkeineen. Myös Suomessa on tehty raskaita rakennustöitä ruokapalkkaa vastaan (siis kuntouttavana työtoimintana). Jossain päin Suomea on jopa purettu tiilitaloja tms. Jokainen osaa varmaan kuvitella miten kävi jos tästä kieltäytyi (luultavasti joutui kaasukammioon). Speerin ja kumppaneiden osallistava lääke oli siis tuo kaasukammio. Risikon osallistava lääke on sosiaaliturvan menettäminen tai leikkaaminen. Kummallakin on siis pohjimmiltaan kuitenkin sama tavoite (saada halpatyövoimaa). Speer tuomittiin Nunbergissa 20 vuoden vankeusrangaistukseen orjatyövoiman käytöstä. Ainut palkka oli ruokapalkka (täytyyhän sitä hengissä ja terveenä pysyä, jotta voi rakennustöitä tehdä). Mutta eipä tuossa Risikonkaan mallissa käytännössä muuta palkkaa työstä saa kuin ruokapalkan ja välttämättömän perusturvan.

Mielenkiinnolla odotan, milloin Suomen valtio tuomitaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa sopimusrikkomuksista. Se edellyttäisi tosin, että joku jo orjatyön uhri vaivautuu viemään asiaan ihmisoikeustuomioistuimeen sekä käymään ensiksi tietysti läpi kotimaisen valitusprosessin. Tulisi Suomelle taas yksi ihmisoikeustuomio lisää (jälleen kerran). Suomella on pohjoismaista eniten ihmisoikeustuomioita (ja lisää ropisee tällä nykymenolla). Eräällä tuttavallani on tällainen probleema, että työttömyysturvaan on tulossa karenssi (mikäli hän kieltäytyy kuntouttavasta työtoiminnasta). Sanoin hänelle, että kulkee nyt ihmeessä kotimaisen valitustien loppuun (mikä on ihmisoikeusvalituksen edellytyksenä), jonka jälkeen tekee valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Kerroin myös hänelle, että samalla hän voisi vaikuttaa Suomen ihmisoikeustilanteeseen (ja jopa parantaa sitä) – siis sen johdosta, että valittaisi ihmisoikeustuomioistuimeen. Eihän tämä voi oikeasti jatkua näin, että ihmisoikeuksille viitataan kintaalla.

Speerin eduksi mainittakoon, että hän katui myöhemmin toimintaansa. Risikko ei osoita minkäänlaista katumusta. Risikko vie hanketta tukka putkella eteenpäin vaikka se on selvästi eri ihmisoikeussopimusten (eli Suomen allekirjoittamien ja ratifioimien sitoumusten) vastainen. Lisäksi toiminta rikkoo myös Suomen perustuslakia. Lisäksi perustuslain mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus sosiaaliturvaan ja välttämättömään huolenpitoon. Siis joka ei kykene (ei kykene, koska ei ole töitä). Tämä oikeus vaarantuu kun henkilö pakotetaan rangaistuksen uhalla palkattomaan työhön.

Pakkotyön kieltävissä ihmisoikeussopimuksissa pakkotyöllä tarkoitetaan siis kaikenlaista työtä tai palvelusta, joka jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltakin henkilöltä, ja johon mainittu henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Pakkotyöhön osallistumista ei voida edellyttää rangaistuksen uhalla eikä siihen voida tietenkään muutenkaan pakottaa. Pois luetaan tietysti yhdyskuntapalvelus (rikoksen johdosta) ja kansalaispalvelus (armeija ja siviilipalvelus). Tukien leikkaaminen tai evääminen (eli menettäminen) pakkotyöstä kieltäytymisen johdosta on hallinnollinen seuraamus.

Ihmisoikeussopimusten näkökulmasta hallinnollinen seuraamus ei voi pakottaa ihmistä tekemään työtä, josta ei saa palkkaa. Väännetäänpä rautalangasta: hallinnollinen virkamies (esim. sosiaaliviraston tai työkkärin täti - tai setä) ei voi pakottaa työtöntä ihmistä tekemään työtä, josta ei saa palkkaa (ei edes epäsuorasti minkään velvoitteen kuten sosiaaliturvan leikkaamisen tai menettämisen uhalla). Sosiaaliturvan leikkaaminen tai menettäminen on rangaistus (hallinnollinen seuraamus), jolla ei voida velvoittaa tekemään pakkotyötä (eli toisin sanoen vaatia rangaistuksen uhalla työtöntä ihmistä tekemään työtä, josta ei saa palkkaa). Joku saattaa kysyä, että miksi tämä pakkotyötä koskeva kielto ei koske ansiotyöstä (eli sellaisesta työstä, josta saa OIKEAA PALKKAA) kieltäytymistä (siis on täysin mahdollista leikata tukia myös OIKEASTA palkkatyöstä kieltäytymisen perusteella – siis työstä josta saa OIKEAA PALKKAA). No ehkä siksi, että siinä ei synny velvoitetta tehdä työtä, JOSTA EI SAA PALKKAA. Se vaan nyt kuuluu valtion (Kela), kuntien (sosiaalivirastot) ja työttömyyskassojen tehtäviin huolehtia siitä, että niille, joille ei löydy OIKEAA PALKKATYÖTÄ, maksetaan asiamukainen sosiaaliturva ilman leikkauksia.

Korkein oikeus (KKO) on katsonut ennakkopäätöksessään (KKO:2013:92, Dnro: R2012/447, Taltionro 2660, pvm 18.12.2013), että hallinnollisessa järjestyksessä määrätty seuraamus on rinnastettavissa rikoksesta annettavaan rangaistukseen. KKO:n linjausta soveltaen kyseessä on rikoksesta annettavaan rangaistukseen rinnastettava seuraamus. Ratkaisu koski veroasioita, mutta on rinnastettavissa myös muihin hallinnollisiin seuraamuksiin. Kertaan vielä, että ILO:n pakkotyötä koskevan yleissopimuksen mukaan pakkotyö on kaikenlaista työtä tai palvelusta, jota jonkin rangaistuksen uhalla vaaditaan joltain henkilöltä ja johon henkilö ei ole vapaaehtoisesti tarjoutunut. Lisää mm. tästä KKO-tapauksesta seuraavassa lihavoidussa kohdassa tätä tekstiä.

Pakkotyön määritelmä syntyy siis siitä, että työtön tekee työtä ILMAN PALKKAA. Tällöin syntyy velvoite hallinnollisessa menettelyssä annetun rangaistuksen (eli tukien leikkaamisen tai menettämisen) uhalla tehdä työtä, josta EI SAA PALKKAA. Tällaisen velvoitteen syntyminen ei siis ole lainmukaista. Ihmistä ei voida siis velvoittaa tekemään työtä, joka ei ole kansallisten lakien (mukaan lukien kansallisten velvoitteiden esim. juuri nämä ihmisoikeussopimukset) mukaista. Kansalliseen lakiin (eli Suomen lakiin) perustuvia lakisääteisiä ja pakollisia oikeuksia ovat esim. työehtosopimukset (mm. palkkaus ja työajat), työeläkevakuutus (eli se, että tehdystä työstä kertyy myös eläkettä), työttömyysvakuutus (eli ansiosidonnainen työttömyysturva), työtapaturmavakuutus ja työterveyshuolto. Työ, jossa ei noudateta näitä tai muita lakeja, on laitonta. Nämä ns. kuntoutujat eivät ole lakiteknisesti ottaen edes työsuhteessa. Sen lisäksi, että he eivät saa palkkaa, niin heille ei kerry tehdystä työstä eläkettä eikä ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Työterveyshuoltoa heillä ei ole (he ovat siis vain julkisen terveydenhuollon piirissä – eli kunnallisen terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon).

Joillakin työpajoilla käteen ei oikeasti edes jää tuota 9 euroa (Kelan päivärahamaksu työttömälle per / ns. kuntouttava työpäivä), koska se menee työpaikkaruokailuun (joka ei ole jokaisella työpajalla maksutonta). Eli käytännössä he tekevät työtä ruokapalkalla. Työtapaturmavakuutuksen sentään kunta on velvollinen järjestämään.

Ainoa tällaista kuntoutusta mahdollisesti puoltava seikka on siis joidenkin sosiaali-ihmisten olettamus siitä, että tällainen työ kuntouttaa. Okei, voihan siitä olla joillekin apua (hyvä, että heille löytyy työpajoja), mutta täytyy ottaa myös sellaisten ihmisten ihmisoikeudet huomioon, jotka eivät koe tällaista työtoimintaa  kuntouttavana. Siis mielestäni laista pitäisi poistaa tuo kohta, jonka mukaan on mahdollista alentaa tai lakkauttaa sosiaalitukia, jos henkilö ei suostu palkattomaan työhön (eli kuntouttavaan työtoimintaan). Lakiteknisesti ottaen nämä ns. kuntoutujat ovat asiakkaita, jotka saavat kuntoutusta – eivät siis työntekijöitä. Jos vaikka Erkki Esimerkille tulee flunssa, niin kukaan ei pakota häntä menemään lääkärin.

Tällainen työllistäminen on pakkoauttamista ikään kuin aikuisen ihmisen huostaanottaminen päiväkerhoon sosiaaliturvan leikkaamisen tai menettämisen uhalla.

Voidaan myös perustellusti kysyä onko kuntouttavaan työtoimintaan liittyvää pakkotyövelvoite ne bis in idem - kiellon vastaista? Ne bis in idem -kiellolla tarkoitetaan kieltoa rangaista kahdesti. Eli voidaanko hallinnollista seuraamusta (eli tukien leikkaamista) langettaa uudelleen, uudelleen ja yhä uudelleen kun OIKEAA TYÖTÄ ei vain yksinkertaisesti löydy? Ja siihen vielä päälle mahdolliset petostuomiot. Ei sekään välttämättä ole ihan lain – tai ihmisoikeussopimusten – mukaista. Korkein oikeus on siis edellä mainitsemassani ratkaisussaan tiivistettynä todennut, että ne bis in idem - kielto koskee myös hallinnollisia seuraamuksia (eikä siis vain rikosoikeudellisia).

Kyse oli siitä, että veronkorotus ja petostuomio katsottiin tuplarangaistukseksi. Sosiaalituille lienevät kuitenkin käytännössä eri säännöt, koska tuen takaisin perintää ei määrätä korotettuna. Alla tulkintaohjeita.

https://www.minilex.fi/c/veropetos-ja-veronkorous-kko201359

http://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Henkiloasiakkaan_tuloverotus/Verotuksen_toimittaminen_ja_muuttaminen/Ne_bis_in_idem_periaate_ja_verotus_samas(30337)

Sen sijaan, että ruvettaisiin kaikkia työttömiä pistämään ”palkattomaan ja ns. kuntouttavaan työhön”, pitäisi mielestäni perustaa sosiaalisia yrityksiä ja mahdollisesti jopa yhdistyksiä, jotka palkkaisivat normaaliin ansiotyöhön perustuvaan työsuhteeseen myös ns. vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä, sekä noudattaisivat työehtosopimuksia ja muuta lainsäädäntöä sekä tietysti hoitaisivat muutkin lakisääteiset tehtävät (esim. sosiaalivakuutukset: työeläkevakuutus, työttömyysvakuutus ja työtapaturmavakuutus, sekä tietysti työterveyshuolto mukaan lukien). Näin nämä ns. kuntoutujat saisivat työtä, josta saa OIKEAA PALKKAA ja joka kerryttää eläkettä sekä ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

Miksei näistä sosiaalisistakin yrityksistä voisi tulla hittiä? Olihan eräs palkatonta työvoimaa käyttävä ns. kuntouttava työpaja onnistunut saamaan mölkkypelin ulkomaan myyntiin asti (josta oli tullut ihan miljoonabisnes). Ainut vaan, että eikö niistä miljoonista heruisi työntekijöille yhtään (siis mielestäni vähintään työehtosopimusten ja lakien mukaisesti)?

Sen puolesta, että kuntouttava työtoiminta olisi oikeasti työllisyyden kannalta kuntouttavaa, ei ole mitään tieteellistä näyttöä. Eräs THL:n tutkimus osoittaa, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneet pitkäaikaistyöttömät työllistyvät harvoin uudestaan. Säännöllistä elämänrytmiä ylläpitäviä positiivisia vaikutuksia ko. tutkimuksessa toki havaittiin.

Mutta siis jospa luotettaisiin aikuisiin ihmisiin edes sen verran, että he osaavat itsenäisesti arvioida tarvitsevatko he tällaista kuntoutusta vai eivät. Kannatan siis valinnanvapautta tässä asiassa. Mahdollisuus työtoimintaan säilyisi, mutta pakkoa ei olisi. Pelkoa sosiaaliturvan menettämisestä ei sen takia siis olisi, että kieltäytyy työstä, josta ei saa palkkaa.

Tätä pakkotyötä on perusteltu myös mm. sillä, että valtion menoja on vähennettävä. Valtion menot eivät tällaisella työtoiminnalla vähene vaan lisääntyvät, koska valtion a) täytyy maksaa työttömälle 9 euron päivärahamaksu b) sekä työtoiminnan järjestäjälle (kunnalle) 10,09 euron päivärahamaksu. Ne siis lisääntyvät monta sataa euroa kuukaudessa työtöntä kohden (noin 600 euroa siis). Lisäksi kuntouttava työtoiminta työllistää virkamiehiä joiden palkka maksetaan myös verorahoista (eli samoista varoista kuin Kelan työttömyyskorvaus). Valtion menojen vähentyminen edellyttäisi tässä yhteydessä sitä tosiseikkaa, että tällaisen työtoiminnan tulisi oikeasti kuntouttaa eli edesauttaa työelämään siirtymistä (mikä ei siis ainakaan pitkäaikaistyöttömien kohdalla näytä toteutuvan). Lisäksi mukaan tulee muitakin riskejä (esim. se, että syntyy halpatyömarkkinat, mikä taas vähentää verotuloja).

Otetaanpa esimerkki tämän pakkotyön järjettömyydestä: Vaikka tehdastyöläinen (ammattimies tai nainen) on saanut potkut tehtaalta säästötoimien vuoksi. Sitten hänet pakotetaan kuntouttavaan työtoimintaan (työttömyyskorvauksen menettämisen tai toimeentulotuen leikkaamisen uhalla). Ja sitten joku sosiaalitäti sanoo, että kyseisen ihmisen pitäisi harjoitella työntekoa ja kuntoutua pakkotyössä ruokapalkalla. Siis työelämäkuntoutusta.

Naurettavaa paskaa. Kukaan työnantaja ei oikeasti katso työnhakutilanteessa sitä, onko työntekijä ollut kuntouttavassa työtoiminnassa vai ei (sehän on kuntoutusta – ei palkkatyötä). Siinä ei auta, vaikka kuinka topakkana joku virkamiestäti saarnaa kuntouttavan työtoiminnan ihanuudesta ja autuudesta. Siis ihan yhdentekevää. Monet ihmiset ovat vaan niin hemmetin yksinkertaisia, että he uskovat näitä politiikkojen sanahelinöitä osallistamisista ja työtoiminnoista yms. Jotkut jopa luulevat, että tällaiset puheet tarkoittavat oikean palkkatyön lisääntymistä. Seuraavan kerran, kun joku poliitikko puhuu työllisyyden lisääntymisestä, kysykää, tarkoittaako hän pakkotyötä vai normaalia ansiotyötä. Jos vastaukseksi tulee kiertelyä ja kaartelua niin tiedätte, että hän kannattaa pakkotyötä ja piste.

Kuntouttava työtoiminta vastikkeellisena sosiaaliturvan muotona on ihmiskauppaa ja orjatyötä. Saas nähdä milloin kapitalistit hoksaavat tämänkin houkutuksen. Ja onhan se muutenkin jo iso bisnes, koska se työllistää virkamiehiä ja kaikenlaisia koordinaattoreita (sekä julkisella puolella, että yksityisillä työpajoilla). Sen lisäksi työpajoilla on töissä henkilöitä (esim. työnohjaajia ja työpajan johtoon kuuluvia työntekijöitä sekä mukaan lukien nämä mainitsemani koordinaattorit), jotka ovat ihan oikeassa työsuhteessa ja SAAVAT OIKEAA PALKKAA. Siis ikään kuin alempi ja ylempi luokka samassa työpaikassa, joista toiset oikeassa työsuhteessa ja toiset ”pakkotyösuhteessa”. Ja siis joista toiset hyötyvät toisiin nähden.

Risikko ja hallituskumppanit virkamiehineen ovat viemässä hanketta läpi siitä huolimatta, että 16.9.2011 (siis vaalien jälkeen) kansanedustaja Jyrki Yrttiaho (vr) teki asiasta toimenpidealoitteen, jossa hän pyytää siis selvittämään sosiaaliturvan vastikkeellistamisen lainmukaisuuden sekä Suomen lakien, että ihmisoikeussopimusten näkökulmasta. Risikko & kumppanit ovat viitanneet näille laillisuuskysymyksille täysin kintaalla (ainakin sen perusteella, että sama meno jatkuu tänä keväänä 2014 siitä huolimatta, että tällainen aloite on tehty jo 16.9.2011). He eivät siis välitä ollenkaan vaikka rikkoisivat eri lakeja (ml. jopa perustuslakia) ja eri ihmisoikeussopimuksia, joita Suomi on sitoutunut lainsäädännössään ja kaikessa viranomaistoiminnassaan noudattamaan.

Kyseinen toimenpidealoite (TPA 8/2011 vp, 16.9.2011): Klikkaa tästä.

Tuosta näkee ko. aloitteen etenemisen (HUOM: Asia yhdistetty toiseen asiaan, huomioi siis tämä, jos haluat lukea kaikki asiaan liittyvät käsittelytiedot): Klikkaa tästä.

EDIT: Lihavoituja kohtia on tarkennettu ja hienosäädetty

Lähteet:

http://www.suomenmaa.fi/etusivu/osallistava_ty%C3%B6tt%C3%B6myysturva_tuo_apuvoimia_vanhusty%C3%B6h%C3%B6n_6795470.html

http://www.tem.fi/files/25956/ilo_yleissopimukset.pdf

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014020117992868_uu.shtml

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1999/19990063

http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/kuntoutus/kuntouttava_tyotoiminta

http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=67680&contentlan=1&culture=fi-FI

http://www.ihmisoikeudet.net/index.php?page=orjuuden-ja-pakkotyon-kielto

http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=23954

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/kuntouttavan-tyotoiminnan-kasikirja

Lakimies Sakari Timosen blogi

Googlen hakukone yms.