keskiviikko 3. elokuuta 2016

Murhamiehelläkin on ihmisoikeus OIKEAAN työsuhteeseen

Yhteiskunnan talouden romuttuessa myös sen kontrolli kovenee. Osa ihmisistä suorastaan rakastaa yhteiskunnan pakkokeinoja täysin sokeasti. Siis luottaen konservatiivisesti kurinomaiseen esivaltaan kuin pieni lapsi vanhempiinsa.

Ilta-Sanomien artikkeli kertoo filippiiniläisestä vankeinhoidosta, jonka osa nettikommentoijista haluaisi Suomeen. Otin asiaan somessa kantaa seuraavasti:

" 99 % näistä IS kommenteista on populistista paskaa, että "sama Suomeen". Tuo ihmistarhaus muistuttaa jo Auswitzhia. Meidänkin järjestelmässä on todettu epäkohtia myös tällä vuosituhannella (ainakin ihmisoikeustuomioistuimen ja oikeusasiamiehen toimesta). Kuitenkin edistystä on tapahtunut paljon maailman mittakaavalla kun muistelee vaikkapa natsien touhuun rinnastettavia punavankileirien ihmistarhoja. Pohjoismaissa on yksi maailman humaanimpia vankilajärjestelmiä. Vankiluvut ja uusintarikokset ovat meillä länsimaiden pienimpiä. Tunne ei saisi analyyttista ajattelua liikaa ohittaa joten suvaitsevaisuutta ihmiset. "

Jotkut muistanevat (entisen) poliisijohtaja Robin Lardotin ehdotuksen vuodelta 2012, jonka mukaan rikollisilta poistettaisiin oikeus sosiaaliturvaan.

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kiteyttää asian hyvin (em. linkki on hänen blogitekstiinsä):

" Se, että vuosien vankilatuomion päälle tuomittaisiin vaikkapa kolmen vuoden jakso, jolloin vankilasta vapautuneella ei olisi oikeutta sosiaaliturvaan, olisi tietenkin mahdotonta ja kriminaalipoliittisesti absurdia. "

Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä (yhdenvertaisuusperiaate). Lisäksi sosiaaliturva on perustuslain takaama oikeus. Se olisi täysin laitonta, että jokin ihmisryhmä asetetaan eriarvoiseen asemaan lain edessä saati viedään heiltä oikeus perustuslailliseen oikeuteen.

Vastiketyöläisten oikeuksia ajavan THT ry:n puheenjohtaja Kari Laurila kirjoittaa blogissaan sosiaalipolitiikasta 4.9.2012 otsikolla " Työttömyydestä seuraava rangaistus on kovempi kuin vangin ". Hän kirjoittaa yhdyskuntapalvelusta, joka on eräs vankeinhoidon muoto.

Rikosseuraamuslaitoksen eli RISEN mukaan: " Yh­dys­kun­ta­pal­ve­lu on ri­kos­la­kiin si­säl­ty­vä ylei­nen ran­gais­tus, jo­hon tie­tyin edel­ly­tyk­sin voi­daan tuo­mi­ta enin­tään 8 kuu­kau­den eh­dot­to­man van­keus­ran­gais­tuk­sen si­jas­ta (tai yli 8 kk tuomion lisärangaistuksena). " Lue myös toinen RISEN ohje.

Yh­dys­kun­ta­pal­ve­lus­sa tuo­mit­tu te­kee yleis­hyö­dyl­lis­tä työ­tä va­paa-ai­ka­naan. Yhdyskuntapalvelu on siis rikoslain mukainen rangaistus. Sen suorittajista voidaan puhua vankeina, koska kyseessä on rikosoikeudellisesti vapaudenmenetys, jonka aikana henkilö käyttää osan vapaa-ajastaan yleishyödyllisenä työntekona suoritettavaan rangaistukseen. Laurila tuo hyvin esiin kuinka nämä vangit pääsevät lyhyemmällä työajalla kuin "aktivoidut" työttömät. Vangit ja työttömät tekevät usein palkatonta työtä samassa työpaikassa.

Laurila tuo esiin mm. seuraavaa:

" Yhdyskuntapalvelussa korvataan vankeusrangaistusta suhteessa 1 tunti / 1 vankeusvuorokausi.

"Työskentely tapahtuu aikataulun mukaisesti siten, että työskentelyä on 3-4 tuntia kerrallaan. Palvelua on yleensä kaksi kertaa viikossa. Palvelun suorittamisesta aiheutuvat kohtuulliset matkakustannukset korvataan tuomitulle." (sitaatti rikosseuraamusviraston verkkosivuilta)

Työtön suorittaa palvelustaan usein viitenä arkipäivänä, 8 tuntia päivässä.  Työttömällekin korvataan ainoastaan kohtuulliset matkakulut (9,- / päivä), palkkaa hänelle ei makseta. "
(Lakimuutoksen vuoksi) nykyään raja kuntouttavassa työtoiminnassa on THL:n ohjeen mukaan korkeintaan 4 päivää.

Yhdyskuntapalveluun tuomittu voi siis säilyttää työttömyyskorvauksensa ja asumistukensa. Hän saa siis saman elintason kuin työtön, joka ei ole syyllistynyt rikokseen. Saman elintason mahdollisesti jopa pidemmällä vapaa-ajalla.

Siitä huolimatta, että tässä on moraalinen ristiriita, niin mielestäni myös rikollinen on ihmisoikeutensa ansainnut. Yhdyskuntapalvelun tarpeellisuuden ymmärrän oikein hyvin. Kari Laurila on nostanut esiin epäkohtia työttömien "aktivoinnissa". Kun murhamies vapautuu vankilan muurien sisältä, niin hänellä on taas oikeus työttömyysturvaan. Mielestäni niin sen pitää mennäkin, että kaikilla ihmisryhmillä, jotka työttömän kriteerit täyttävät on siihen yhdenvertainen oikeus.

Vapautuneena häntä tulee kohdella kuten ketä tahansa työtöntä. Ja kaikki tietänevät mitä mieltä olen kuntouttavasta työtoiminnasta. On törkeää, että "aktivoidulle" työttömälle ei kerry ilmaistöistä eläkettä, eikä hän saa palkkaa tai muitakaan työsuhteen etuja, koska kyseessä ei ole työsopimuslain mukainen työsuhde.

Laurila vertailee työttömän ja vangin oikeuksia sekä nostaa esiin hyvän moraalikysymyksen. Hän ehkä jopa hiljaisesti hyväksyy vapautuneen vangin yhdenvertaisuuden muihin työttömiin nähden. Ja niinhän sen pitää mennäkin, että rangaistus kärsitään vain kerran, jonka jälkeen yhteiskunnallinen asema normalisoituu. 

Itse nostan esille vielä radikaalimman pointin kuin Kari. Tarkoitan normaalisuusperiaatetta, johon vankilassa tehtävä työ vangin integroitumiseksi perustuu. Tuon periaatteen mukaan vapautuvien vankien olot on järjestettävä, niin pitkälle kuin mahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Tämän vuoksi myös laitosolot tulee järjestää siten, että ne vastaavat yleisesti yhteiskunnassa noudatettavia periaatteita ja käytäntöjä. Suomessa on myös olemassa erikseen oikeudellinen käsite "laitosvallan kielto".

Vangille vapauden menetys on jo itsessään rangaistus. Normaalisuusperiaatteen mukaan jokaiselle ihmiselle on mahdollistettava sellaiset olosuhteet laitoksissakin, että ne vastaavat yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Voidaan kysyä, että kuinka hyvin normaalisuusperiaatetta ja laitosvallan kieltoa palvelee vankien työtoiminta, joka ei ole oikea työsuhde. Siitä ei siis kerry eläkettä eikä siitä saa muitakaan työsuhteen etuja kuten työttömyysturvan työssäoloehtoa. Mielestäni myös vankien työtoiminta voisi olla oikea työsuhde. Ajattelin sen verran radikaali humanisti olla, että tämmöisen idean esitän tässä tekstissäni. Tämän tekstini otsikoin radikaalisti ja humanistisen ironisesti sekä tarkoituksellisen provokatiivisesti.

RISEN mukaan: " Van­ki­loi­den työ­toi­min­nan pe­riaat­tee­na on nor­maa­liu­den pe­riaa­te: van­ki­työn tu­li­si vas­ta­ta ylei­ses­ti yh­teis­kun­nas­sa teh­tä­vää työ­tä. Val­men­ta­vas­sa työs­sä tu­li­si li­säk­si seu­ra­ta am­ma­til­li­ses­sa kun­tou­tuk­ses­sa ylei­ses­ti nou­da­tet­ta­via me­ne­tel­miä. Van­ki­työs­sä on mah­dol­lis­ta suo­rit­taa op­pi­so­pi­muk­sel­la näyt­tö­tut­kin­to­ja tai tut­kin­non osia. "

Kun kerta pelkästään jo työttömienkin valittamista pidetään moraalittomana, niin saa nähdä miten tämä tekstini ja erityisesti sen otsikko otetaan vastaan (ironista pohdintaa). Kysymys kuuluu, että miksi normaaliuden periaatteeseen ei kuulu työsopimuslain mukainen työsuhde? Edustanen tällä kysymykselläni "aivan toista ääripäätä" kuin poliisijohtaja ja nettikommentoijat sekä kuolemantuomiota sympatisoiva oikeus - ja työministerimme. Voinen olla jopa Kariakin radikaalimpi humanisti, ken tietää...

1 kommentti: