Kuvan lähde: Lehden nettisivu (klikkaa). Kansan ääni on Suomen työväenpuolueen lehti. Kyseisellä puolueella ei ole kansanedustajia. |
Irti tavarasta - kirja mm. neuvoo antimaterialistien elämäntavan valinnassa. |
Kapitalistinen yhteiskunta korostaa liikaa materialismia ja kilpailua. Totta kai ihmisten välillä on aina jotain kilpailua. Se kuitenkin pilaa ihmisen henkisen hyvinvoinnin jos elämän ainut tarkoitus on kilpailu, materialismi ja omistaminen sekä itsekeskeinen yksilönvastuuta korostava elämänasenne. Mietitäänpä ihmisen perustarpeita. Näistä kertoo esimerkiksi Maslow’n tarvehierarkia. Ihminen on tyytyväinen loppujen lopuksi aika vähään. Riittävästi ruokaa ja lepoa sekä katto pään päällä. Siihen vielä lisäisin, että mielekäs työ ja jotain ihan tavallisen ihmisen harrastuksia. Tämän tyydyttämiseen riittää tasa-arvoisempi tulonjako.
Nuoret ja ihan aikuisetkin väsyvät tällaiseen minäkeskeiseen business-mentaliteettiin. Oikeistolaisen kultalusikka takapuolessa syntyneen elämällä elostelijan on monesti vaikea ymmärtää mitä hienoa ja rakentavaa voi olla vaikkapa humanismia, sosiologiaa, psykologiaa ja inhimillisiä arvoja korostavissa elämänasenteissa. Harvemminhan sen ymmärtää jos elämässä ei ole ollut mitään rikkirepiviä kokemuksia vaan aina on ollut vain siististi coolia. Sitä voi olla vaikea ymmärtää vaikkapa uudella maasturilla kaasuttelevan oikeistolaisen viisikymppisen pikkupojan. Kun kaiken materialismin riisuu niin mitä jää jäljelle? Tulisi vaikkapa vararikko. Jäljelle jää edelleen pikkupoika. Tosin rahaton sellainen. Sellainen, jonka ensimmäinen ajatus on ”äiti osta mulle uus auto”. Tosin oikeat maasturit ovat hieman kalliimpia kuin ne äidin ostamat hiekkalaatikon lelumaasturit. Ihmisen ajatusmaailmaa, muistoja ja käsityksiä elämänmenosta ei kukaan voi kuitenkaan viedä vaikka tulisikin vararikko. Se erottaa tuon oikeistolaisen pikkupojan ja vaikkapa vasemmistolaisen humanistin. Ikään kuin hengen voitto materiasta.
Ja sitten
siihen kulttuuripuoleen. Siitä kertovat esimerkiksi erilaiset muoti-ilmiöt ja
tietynlainen agitatiivinen käyttäytyminen, jotka siis ovat viime aikoina
lisääntyneet. Yksi muoti-ilmiö on nettiaktivismi. Yksi nettiaktivismin muoto on
kansainvälinen Anonymous-liike, jolla on Suomessakin toimijoita. Facebookissa
toimii myös Anonymous Finland – liike. Tähän liittyy läheisesti myös guy fawkes
– (karnevaali)naamari. On tullut erilaisia mielenosoituksia järjestäviä
yhteisöllisiä kansalaisliikkeitä. Yksi näistä on NSR (Nyt Saa Riittää).
Sosiaalista mediaa käytetään näihin organisoinnin välineenä. Lisäksi erilaiset
agitaattorit ovat nousseet oikein kunnon some-ilmiöiksi. Yksi kulttuuri-ilmiö
on kantaa ottava musiikki. Tällaisia ovat esimerkiksi vasemmistoräppärit.
Vasemmistoräppiä voi olla esimerkiksi syrjäytymisen kuvaaminen. Miltä kuulostaa
esimerkiksi räppirepliikit ”ota snaagut pikku pirih**ra” tai ”omaisuus on
varkautta”? Aika uhmakkaalta. Eikös vain? Jopa niinkin uhmakkaalta, että
porvari saattaa sanoa tällaisia räppäreitä ”huonon kotikasvatuksen saaneiksi
kakaroiksi”. Voisivatko esimerkiksi tahallaan rikki revityt farkut tai
lökäpöksyt olla mielenilmaus liian hienoa bisnesimagoa vastaan? Eikös se kravatti ja
valkoinen kaulus ole vähän niin kuin kapitalismin hirttonyöri? Mikä saa
porvarin hermostumaan tällaisista viattomista karnevaaliasuista ja nuorekkaan
uhmakkaista räppäreistä? Lisäisikö pökköä pesään se, että vasemmistoräppäreitä
on esiintynyt myöskin mielenosoitusten yhteydessä. Viimeksi eräs oli luokkavierasjuhlissa.
Joillakin nuorilla tuntuu olevan jonkinasteinen viha elvisteleviä räppäreitä
kohtaan, jotka leveilevät esimerkiksi hienoilla autoilla ja kiiltävillä
koruilla. Olkoon tällaiset vaikka oikeistoräppäreitä.
Eräs
mielenkiintoinen ja kapinallinen ilmiö on downshittaaminen eli elämän
leppoistaminen. Se voi ilmetä esimerkiksi elämänhallinnan harjoitteluna niin,
että sosiaalituillakin pärjää. Tai vaikkapa leppoisan ammatin valintana ja
vapaa-ajan merkityksen korostamisena. Ihan vaan myöskin ostarilla notkuminen ja
pussikaljoittelu voi olla yltiömukavaa! Pääpointti on siinä, että hyvään
elämään ei tarvitsekaan niin paljoa materiaa. Toisaalta nykynuoria syytetään
liiallisesta materian ihannoinnista, mutta sitten inhimillisiä arvoja
korostavia nuoria sanotaankin sosiaalipummeiksi. Laitan tämän kirjoitukseni
oheen kuvan kirpputorilta ostamastani Irti tavarasta – kirjasta, jossa on
viisaita elämänohjeita. Siinä on kerrottu esimerkiksi ihmisen perustarpeista ja
psykologista näkökulmaa asioihin. Siinä on kerrottu myös mm. sairaalloisen
neuroottisista ilmiöistä kuten ostosriippuvuudesta, jota markkinoinnin saralla
työskentelevät ihmiset käyttävät häikäilemättä hyväksi. Vaikka tällainen
kapinallinen rähinävaihe koettaisiin liian uhmakkaaksi ja lapselliseksi niin
silläkin on oma tarkoituksensa. Kapinointi lisää keskustelua eriarvoisuudesta
ja luokkatietoisuus lisääntyy. Ilman luokkatietoisuutta ei voi syntyä mitään
vallankumouksellista liikettä.
Päätän tämän kirjoitukseni seuraavaan biisiin, jonka voit kuunnella (ja katsoa) youtubesta:
Steen1 - Pikku Pirihuora:
https://www.youtube.com/watch?v=Py57W-hkwVo
Lisää tällaisesta kulttuurista:
http://yle.fi/uutiset/agit_hop_jatkaa_luokkataistoa__rapparien_uho_korvasi_solidaarisuuden/7215129
http://yle.fi/uutiset/hip_hop_on_jokaiseen_suuhun_sopiva_aanitorvi/7533100