Tuosta aiemmasta blogitekstistäni voit bongata THL:n
tilastokäyrän, jonka mukaan lasten ja nuorten huostaanotot ovat 20 vuodessa
kaksinkertaistuneet. Nykyään nuorilla on paljon myös erilaisia mielenterveysongelmia.
Myös perheet väsyvät. Monesti työttömyyden johdosta ja sen, että perheiden
palveluista kuten kotiapu on leikattu. Ja esimerkiksi myös sen takia, että
monesti vanhemmille ei jää välttämättä aikaa olla lasten kanssa loputtoman
ylisuorittamisen vuoksi.
Onko se mikään ihmekään, että nuoret (ja aikuiset) väsyvät kun
heille tyrkytetään jotain höttöä kilpailu – ja businesskasvatusta joka
paikassa. Siinähän ihminen väsyy kun aina pitäisi olla skarppina ja menestyä niin
kuin se liikemiehen näköinen tyyppi siinä Berocan mainoksessa. Enää ei normaali
ja terve järki työelämässä riitä vaan pitää olla ylisuorittaja. Suomi on mennyt
siihen, että tavallista ja ns. oikeaa työtä ei enää arvosteta. Ei ihme, että jotkut nuoret ihannoivat jotain bb-taloja kun pelkkä tavallisuus ei enää riitä.
Ehkäpä tämän vuoksi on olemassa sellainenkin ilmiö kuin
downshittaaminen eli elämän leppoistaminen.
”Hei relaa nyt!”. ”Älä stressaa!”. ”Elä päivä kerrallaan!”. ”Kasva
ihmisenä!”.
”Hidasta vauhtia!”. ”Nauti elämästä ja ota lungisti!”. ”Vapauta
sisäinen lapsesi!”.
Siinä muutama aiheeseen liittyvä teesi.
Kuvan lähde: Googlen hakusana "Hidasta elämää" |
Joskus pikkupoikana pidin tällaisia juttuja naisten hömppänä. Myöhemmällä iällä olen miettinyt, että näissä voisi olla aika paljon viisauttakin. Raha ja materia kun eivät ole ainoita arvoja ihmisen elämässä. Jos edes arvoja ollenkaan. Ei kai me niin pinnallisia olla? Ja hei. Mitä tulee sisäiseen lapseen niin voihan sitä fiksu ja aikuinen ihminenkin välillä irroitella. Esimerkiksi sekin voi olla ihan hauskaa, että pussikaljoittelee mielenosoituksissa ns. ”anarkistien ja äärivasemmiston” kanssa ja samalla juttelee heidän kanssaan elämänmenosta. Pienetkin asiat voivat tuntua yllättävän hyviltä kun huomaa, että kapitalismin voi tunkea hanuriin.
Kun lapsena vinkuu TV:ssä mainostettua materiaa kaupasta,
niin siitä torutaan. Kun nuorena aikuisena downshittaa ja miettii elämän
tarkoitusta vaikka kotona, kylillä tai ostarilla notkuen tullen siihen
lopputulokseen, että kai sitä on muutakin elämässä kuin materia ja
amerikansonta. Niin sittenpä sanotaankin sossupummiksi kun hiffaa, että
kapitalismi sairastuttaa ihmisen henkisesti. Itse tiedän esimerkiksi nuoria,
jotka kilpailuyhteiskunta on sairastuttanut henkisesti. Näitä ovat esimerkiksi
ne monet huostanuoret. Kapitalistit pitäisi laittaa teoistaan vastuuseen.
|
Satiirikuva |
Tässä pari esimerkkiä sosiaaliturvalla tehtävästä työstä
(joka joskus muinoin on ollut normaalia palkkatyötä):
- Risusavotat ja lehtien lakaisu yms. Joskus ovat
olleet ihan oikeassakin työsuhteessa kunnalla.
- Forssalainen Minna tekee raskasta työtä
maatilalla saamatta palkkaa. Hän saa vain yhdeksän euron kulukorvauksen. Katso
satiirikuva aiheesta tästä jutusta. Lue myös Minnan tarina klikkaamalla tästä.
- On olemassa kahdenlaisia saman alan työpaikkoja,
joissa toisissa saa oikeaa palkkaa ja toisissa ei. Esimerkkinä vaikkapa puuverstaat,
kierrätyspajat, tietokonehuolto, tekstiilipajat ja metallipajat.
Tämä sosiaaliturvatyön vastustaminen on siis tasa-arvokysymys.
Eihän siinä ole mitään järkeä, että kaksi samaa työtä tekevää ihmistä asetetaan
eriarvoiseen asemaan. Toinen on osallinen yhteiskuntaan. Toinen taas on ns. b-luokan
kansalainen. Eli sosiaaliturvatyöläinen. Esimerkiksi miksi toiselle
hikipajalaiselle kertyy eläkettä ja toiselle ei? Onko se oikein?
Mielestäni on äärimmäisen röyhkeää olettaa, että se on
oikein, että jossain päin Suomea raavaat ukot tekevät risusavottahommia tai
jotain muuta raskasta työtä sosiaaliturvan vastineeksi. Sitten samaan aikaan
jotkut kravattiherrat istuvat toimistoissaan tuijotellen pörssikäyriä ”neiti
näpsinä” ja leikkien raskaan työn raatajaa.
Kuten olen maininnut jo aiemmin, niin maailma ei elä
pörssikäyrillä ja Angry Birdsillä. Sitä ei pidä hyväksyä, että oikeista töistä
tehdään sosiaaliturvatöitä ja palkkaa saavat vain jotkut jotka leikkivät
työntekoa, mutta eivät tee fyysistä ja oikeasti tuottavaa työtä.
Työnteosta puhutaan paljon. On esimerkiksi kursseja siitä
miten töitä haetaan. Miksei vaan mentäisi töihin ja lopetettaisi sitä paskan
jauhamista? Pääomat kiinni (antiglobaaleiksi) niin sitten ruvetaan tuottavan
työn tekijää arvostamaan. Eli paluu talousasioissa 1980-luvulle. Se edellyttää eroa EU:sta.
Kannatan siis suljettua sosialismia. Saa sanoa vaikka ns. ”äärivasemmistolaiseksi
ja haihattelijaksi”, mutta tätä mieltä minä olen. Ja inhimillisiä arvoja todellakin kannatan!
Näissä sosiaaliturvatöissä työläinen on orja virkamiehille,
mutta joissain tapauksissa myös kapitalisteille, koska on olemassa yrityksiä,
jotka hyödyntävät sosiaaliturvatyöläisten työpanosta. Uusliberalismissa taas
työläinen on orja suoraan kapitalistille. Eikä sekään ainakaan sen mukavampaa
ole kuin sosiaaliturvatyöt.
Itse uskon, että tarvitaan jonkinlainen protestiliike johon
ihmisten olisi helppoa lähteä mukaan. Olen aistivani, että semmoinen on
syntymässä. Sosiaalisessa mediassa ollaan aktiivisia. On ollut
mielenosoituksia. Laittomuuksia on tullut esille. Tässä oli muutama esimerkki.
Tässä tuore esimerkki laittomuudesta:
http://sakutimonen.com/2014/12/missa-meni-pieleen
Vuodesta 2001 rikottu lakia. On tämä hieno maa.
http://sakutimonen.com/2014/12/missa-meni-pieleen
Vuodesta 2001 rikottu lakia. On tämä hieno maa.
Mutta niinhän se oli myös sata vuotta sitten. Vaikka aina
painotetaan yhteistyötä, niin ihan järjellä ajatellen niin kyllä myös se
rähinävaihekin tarvitaan, että sikailu loppuu. Ilman sitä alistaminen jatkuu
loputtomiin.
Mietelause: Syrjäytyminen laittaa ihmisen ajattelemaan mikä
elämässä on tärkeintä. Siis mikä elämän tarkoitus on?
Päätän tämän kirjoitukseni Hassisen koneen biisiin ”Rappiolla
on hyvä olla”:
Loppukaneetti:
Lastensuojelusta vielä sen verran, että Suomi on viime
vuosina ohittanut muut pohjoismaat kirkkaasti lasten huostaanotoissa. Tätä on
ihmetellyt myös Voima-lehti artikkelissaan ”Rahan löyhkä”, jonka voit lukea
klikkaamalla tästä.
Porvarit ovatkin syyttäneet vanhempia huonoiksi kasvattajiksi vaikka syy on
yhteiskunnassa. Suomalaiset sosiaalityöntekijät pitävät köyhyyttä itse aiheutettuna
selvästi useammin kuin muiden pohjoismaiden sosiaalityöntekijät. Ylenpalttinen
vahvuuden ihannointi ja yksilöeetos on siis pesiytynyt myös lastensuojeluun.
Köyhät perheet siis rikki ja lapset huostaan!
Kirjoitin taannoin Usariin seuraavaa (klikkaa linkkiä):
Hei! Sain sinulta mielenosoituksessa 6.12.-14 käyntikortin ja löysin tänne. Niin totta puhut, minullakin kokemusta tuosta lastensuojelusta ja bisnekseksihän se on mennyt noiden mainitsemiesi lisäksi. On paljon perheitä, joissa tosiaan vain taloudelliset seikat ratkaisevat huostaanoton, tai kuten meillä oli se, ettei kouluissa ollut tukipalveluita lainkaan, ei erityisopetusta, ei mitään joiden varassa entisaikaan hitaampikin lapsi pärjäsi sentään jotenkuten.- Lisäksi tosiaan tämä aikamme sairastuttaa, ei ole ihmisen elämää olla vain loputon suorittaja ja kilpailija. Ihmisen tulisi kelvata sellaisenaan niin itselleen kuin muille.Ja meitä on niin monelaisia. Kaikista ei todellakaan ole bisneksen tekijöiksi. Ja itse ainakin ajattelen että yksinkertainen elämä riittää perustarpeineen, mitään muuta ei ihminen tarvitse. Mutta tällainenhan on täysin tämän ajan vastainen ajattelu. Tai jos onkin näitä hidasta elämää buumeja tullutkin vastakohdaksi kiireelle, on valitettavaa jos senkin hyvän varjolla sitten tehdäänkin sitä iänikuista bisnesbisnesbisnestä.
VastaaPoistaSaisi jo viimein loppua tämä markkina hullutus. Ja jotta muutos tapahtuisi, kyllä tämä jo niin suuren luokan valhe onkin ollut, että saattaa hyvinkin rytistä ennenkuin kokka kääntyy...
Hienoa, että teistä nuorista löytyy ihmisiä jotka osaavat ajatella itse!