Henri Autero: Äärioikeistolaisen huostaanottotehtailun on loputtava

Kirjoitin Lokakuun liikkeelle 4.10.2015 uutisen Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahovin lausunnosta. Toin siinä esiin lastensuojelun laittomuuksia lyhyesti. STM toi esiin vain lain sisällön ja kertoi muutoksenhakujärjestelmän olevan olemassa oikeusturvan takeena. STM siis ikään kuin väittää muutoksenhakujärjestelmän korjaavan kaikki ongelmat.

Valviran 10.11.2014 toimittamasta valvontahavaintoraportista selviää järkyttäviä asioita suomalaisen lastensuojelun tilasta. Aloitetaanpa psykiatrista hoitoa ja kuntoutusta tarvitsevista lapsista.

Valvira toteaa raportin sivulla 14: ”Valvontaviranomaisten havaintojen mukaan sijaishuoltoon saatetaan sijoittaa lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativia ongelmia, mutta ei lastensuojelun tarvetta. Psykiatrisen hoidon ja jopa hoidon tarpeen arvioinnin edellytykseksi on saatettu vaatia lapsen huostaan ottamista ja sijoittamista pois omasta kodistaan. Viranomaisten tietoon on tullut esimerkiksi tapauksia, joissa psykiatrisen hoidon tai kuntoutuksen tarpeessa olevia lapsia tai nuoria sijoitetaan lastensuojelulaitoksiin. Lapsi tai nuori on voitu tällöin sijoittaa lastensuojelulaitokseen ilman varmuutta kyseisen yksikön henkilöstön riittävästä psykiatrisesta osaamisesta.”

Raportista ilmenee myös, että tällaisten lasten pääsy psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ei toteudu lainmukaisesti. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut kanteluratkaisussaan 30.3.2011 (dnro 2823/4/09) kuinka lasten neurologinen kuntoutus on Suomessa puutteellista. Kantelun vireillepani Espoon sosiaali – ja potilasasiamies. Oikeusasiamies arvioi puutteita olevan koko maassa.

Espoo on tunnettu myös lastensuojelun sekoiluistaan. Kirjoitin 21.12.2014 otsikolla ”Businessvalmennusta sossussa” siitä kuinka perusturvajohtaja Juha Metso tilasi businesmoguli Jari Sarasvuon yritykseltä Trainers Houselta valmennusta lastensuojelun työntekijöille. Aiheena se miten sosiaalityöntekijät hoitaisivat työnsä paremmin. Se on kyllä hyvä tavoite. Itse näkisin kuitenkin mieluummin vaikkapa yliopiston humanistiväen – ja lakipuolen opettamassa sosiaalityöntekijöille humaania asennetta ja lakien noudattamista. Sarasvuon edustama markkinaideologia (uusliberalismi) on saanut pahaa jälkeä aikaan sosiaalipuolella. Lapsia huostaanotetaan bisneksentekomielessä kun muista peruspalveluista on leikattu. Työntekijät jopa rikkovat lakia saavuttaaksen tehokkuutta. Sosiaaliasiamiehet ovat ilmaisseet huolensa julkisen sektorin lainvastaisista säästöistä. Onkin lanseerattu perusturvarikos-termi, jonka käyttöön otolla haluttiin nostaa esille kysymys siitä, onko esimerkiksi tietoinen sosiaali- ja terveyspalvelujen alibudjetointi perusturvarikos.

Milloin Sarasuo olisi sairaista tai kuntoutuksen tarpeesta olevista välittänyt? Hän meni erään MS-potilaankin haukkumaan. Lue tästä. Sarasvuon ilmeisesti työtoveri on kirjoittanut hänestä uutisen kommenttiosioon seuraavaa:

Toimittaja Marja Syvälä kirjoittaa lehtijutussaan kuinka eräs 11-vuotiaana kuollut ADHD-diagnosoitu ei saanut ajoissa hoitoa. Lopulta hän sai hoitoa. Päätepysäkki oli TAYS:in EVA-yksikkö. Lopulta hän löytyi potilashuoneestaan kuolleena.

Rikkaiden lapset voivat saada laadukasta kuntoutusta rahalla yksityiseltä sektorilta. Köyhien lapset joutuvat usein pompottelun kohteeksti sirpaleisen palvelujärjestelmän keskelle. Lastensuojelu onkin päässyt jopa luokkaeroista kertoviin tilastoihin. Itseään täynnä oleva lahtari Jari Sarasvuo on huolissaan luokkavihan lietsomisesta ja rikkaiden haukkumisesta. Miksi hän ei ole huolissaan eriarvoisuutta ruokkivasta lastensuojelusta ja peruspalveluiden puutteesta, jotka pahimmassa tapauksessa ajavat ihmisiä ennenaikaisesti hautaan?

Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sosiaali – ja terveyspalveluihin. Tämä ei aina toteudu. Suhteellisuusperiaatteen mukaan virkatoimien on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Voima-lehti avaa jutussaan ”Rahan löyhkä” huostaanottobisneksen kataluuksia. Voima toteaa mm. seuraavaa: ”Suomi on viime vuosina ohittanut muut Pohjoismaat kirkkaasti lasten huostaanotoissa. Erään perheen pojalla oli käytöshäiriöitä. Siinä vaiheessa, kun vanhemmat alkoivat ounastella, että poika aiotaan ottaa huostaan, perhe pakeni Uuteen-Seelantiin. Siellä poika sai tarvittavaa ja tuloksellista mielenterveyshoitoa. Perhe ei uskalla palata Suomeen ennen kuin poika on täysi-ikäinen.”

Suomen uusi hallitus meinaa selvittää pysyvän huostaanoton mahdollisuuden. Pysyvä huostaanotto on Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Se rikkoo perheen jälleen yhdistämisen periaatetta eli sitä, että huostaanotto on vain väliaikainen toimenpide. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin onkin moittinut tästä Suomea.

Astahovin mukaan suomalainen lastensuojelu on vaarallista venäläisille. Lastensuojelun yksi tarkoitus on integroida ulkomaalaisia suomalaiseen kulttuuriin. Toisinaan tämä saattaa tarkoittaa sosiaalityöntekijöiden huolenaiheita ulkomaalaisten kulttuurista. Ihmisiä, jotka eivät sovellu suomalaiseen tavanomaiseen keskiluokkaiseen pikkuporvarilliseen idylliin luokitellaan ”riskiryhmään” kuuluviksi. Tämä tarkoittaa myös kotimaan vähäosaisia ja ns. ”epänormaaleja” ihmisiä.

Alla on esimerkki fasismista. Kun lapsia ja vanhempia ruvetaan viranomaisten taholta luokittelemaan ja etsimään heistä vikoja, niin se on jo fasismia.

Olen maininnut valtiollisesta rasismista aiemmin seuraavaa: ”Oikeuskirjallisuudesta (Lastensuojelulaki, Käytäntö ja soveltaminen, Tapio Räty, Edita 2008) löytyy esimerkkejä laittomista huostaanotoista. Niitä ovat esimerkiksi koulunkäynnin epäonnistumisesta johtuvat huostaanotot. Oletettu syrjäytymisriski siis patologisoidaan huostaanoton syyksi. Syrjäytyneiden leimaamista harjoittivat myös natsit. He propagandassaan tarjosivat ”hyvää hoidollista apua” keskitysleirillä. Suomen asevelimaa Saksassa perustuslakituomioistuin on todennut huostaanotot sosioekonomisen taustan vuoksi laittomiksi. Lapsen riski on syntyä ns. ”huonoon” perheeseen. Se on mielestäni parempi kuin viranomaisten valtiollinen rasismi.”

Kuten natsi-Saksassa niin myös Suomessa oli fasismin vastainen vastarintaliike. Sen keskeisimpiä hahmoja oli desantti Kerttu Nuorteva, jota voisi luonnehtia Suomen Sophie Schollicksi. Saksassa sentään on perustuslakituomioistuin, joka torjui fasismia päätöksessään. Ei ”ihmisoikeusvalittaminen” kuitenkaan tähän lopu. Esimerkiksi dosentti Johan Bäckman on tuonut Suomen saamia ihmisoikeustuomioita esiin lastensuojelussa sekä raportoinut Suomen lastensuojelun epäkohdista laajemminkin.