Poiminta aamulehdestä

Aamulehdessä (to 25.8.2016) oli pakkotyötä koskeva mielipidekirjoitus "Oikeusvaltion asema horjuu Suomessa". Laitan sen tähän blogiini leikkeeksi näytille.

Tarkennus 31.8.2016 klo 17.30: Kirjoituksessa siteerattiin minuakin. Siksi se erityisemmin kiinnosti.

Taistolaiset demokratisoivat Suomen

Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowich väittää takavuosien Ylioppilaslehden kirjoituksessaan (pvm 23.4.2004), että taistolaiset tavoitteena oli diktatuuri. Historian tutkija Jukka Relander on hänen mukaansa liian maltillinen taistolaisanalyysissaan. Relanderin mielestä taistolaiset halusivat paremman yhteiskunnan keinoin, jotka eivät jälkikäteen vaikuta hyväksyttäviltä.

Itse ajattelisin jopa Relanderia radikaalimmin. Taistolaiset päinvastoin demokratisoivat Suomen. Tästä löytyy erilaista materiaalia. Marraskuun liikkeen aikoihin 1960-70-luvuilla yhteiskunnan "alaluokat" kuten työttömät, vangit, mielisairaat, alkoholistit, vammaiset ja huumeiden käyttäjät nähtiin vallankumouksellisena voimana. Kyse oli marxilaisesta humanismista. Marxilaisuus pyrkii luokattomaan yhteiskuntaan ja vaatii radikaalia tasa-arvoa.

Siitä huolimatta, että vasemmiston ja humanistien lisäksi myös monen sivistysporvarin mielestä ihmisarvo on jakamaton, niin porvarillinen demokratia ei tätä periaatetta näytä takaavan. Porvarillinen demokratia toki pyrkii takaamaan kaikille tasa-arvon lain edessä ja jopa antaa myöskin "alaluokille" erilaisia ihmisoikeuksia ja porvarillisdemokraattisia oikeussuojakeinoja (kuten kantelut ja valitukset). Se ei kuitenkaan poista sosiaalisia ja taloudellisia hierarkioita, eikä epähumanistista kilpailuyhteiskuntaa. Se ei siis käytännön tasolla pyri ihmisarvon jakamattomuuteen. Se ei murskaa ihmisiä luokittelevaa luokkarakennetta. Radikaali vasemmisto ei luokittele (eli kategorisoi) ihmisiä (kuten on väitetty), vaan nimenomaan pyrkii luokattomaan yhteiskuntaan.

Porvarillisessa demokratiassa näitä "alaluokkia" saatetaan pitää jopa moraalittomina. Itsekin Zyskowich on arvostellut mm. ihmisoikeusjuristeja ja vankien tarkkailuhaalareita. Taistolaisia saamme hyvin pitkälti kiittää maamme saavutuksista, niin sosiaalipolitiikan, kulttuurin, taiteen, tieteen, humanismin, ihmisoikeuksien kuin demokratian saralla.

Oikeiston leikkausten vuoksi maassamme on mm. mainitsemiani ihmisryhmiä heitteillä. Yksittäisenä esimerkkinä keväinen Turun Kupittaan psykiatrisen sairaalan tapaus. Siellä alimitoitettu henkilöstö kohteli potilaita kaltoin vuosien ajan. Nyt toki jälkeenpäin käytetään porvarillisdemokraattisia oikeusturvakeinoja. Tapausta on selvitetty mm. Valvirassa ja asia on poliisitutkinnassa.

Välillä saattaa kuulua jonkun laitaoikeistolaisen suusta lause "alkoholisteille ja työttömille ei verorahoilla apua ja terveydenhoitoa". Suomen perustuslaki toki takaa kaikille riittävät sosiaali - ja terveyspalvelut, mutta käytännössä tilanne on eri kuin juhlapuheissa. Liberaali porvarillinen humanismi toki näkee myöskin ihmisarvon jakamattomana, mutta teoreettisen absoluuttisesti tässä onnistunee parhaiten kommunismi ja anarkismi, jotka myöskin tuon periaatteen sisältävät.

Mielestäni ihmisarvon vaatimus on oltava radikaali. Mikäli valtio sitä polkee, niin tarvitaan suorastaan vallankumouksellisia toimia, kuten laajoja mielenosoituksia, mellakoita, agitaatiota ja lakkoja. Suomessa ihmetellään miksi itsenäisyyspäivänä 2013 mellakoitiin Tampereella. Minä puolestaan ihmettelen, että miksi väkivallan monopoli on vain valtiolla. Mikseivät yksilöt kuten kilpailuyhteiskuntaan väsyneet nuoret saa käyttää kumouksellisia toimia epähumanistista luokkavaltaa eli valtiota kohtaan?

Lähetetty ja kirjoitettu Kansan ääneen 29.8.2016

Kulttuurirasismi ja oikeistopopulismi kukkii

Perussuomalainen Teemu Torssonen otsikoi 12.8.2016 blogitekstinsä "Suomen sosiaaliturva passivoi jopa kiinalaisen".

Hän kirjoittaa: " Mielestäni maahanmuuttajille jaettavia sosiaalietuuksia pitäisi harkita uudelleen. Sosiaalietuuksien kautta muodostuneita vetovoimatekijöitä tulee poistaa. Jos nykyinen järjestelmä onnistuu passivoimaan kiinalaisetkin, niin kuinkahan hyvin se motivoi joidenkin muiden kulttuurien edustajia olemaan aktiivisia työntekijöitä, jos näillä ryhmillä lähtökohtaisesti työntekemisen motivaatio ei ole samalla tasolla kuin kiinalaisessa yhteiskunnassa - tai ei “edes”luterialaisen työmoraalin tasolla? "

Hän siis olettaa kiinalaisten olevan ahkeraa kansaa ja joidenkin muiden kulttuurien edustajien taas laiskempia. Hän ottaa myös esiin kuinka hänen kiinalainen ystävänsä "nostaa sosiaaliturvaa ja makaa sängyssä elokuvia katsellen" ja hänen puolisonsa "vielä väittää suomalaisten olevan laiskoja". Torssonen pitänee siis "luterilaista ja kiinalaista kulttuuria sekä työmoraalia" joitakin muita kulttuureita parempana.

Mielestäni tällainen kulttuurien arvottaminen on kulttuurirasismia. Kulttuurirasismiin ei kuulu niinkään rotukäsite, vaan jokin kulttuuri nähdään arvokkaampana tai moraalisesti parempana kuin toinen. Oikeistopopulismi taas tekee joistakin ihmisistä ns. epäkansalaisia. Ikään kuin eristää heidän "kunniallisen kansalaisen" käsitteen ulkopuolelle (B-luokan kansalaisiksi). Tämä voi tapahtua esimerkiksi työttömien ja maahanmuuttajien kohdalla.

Väitteet suomalaisen sosiaaliturvan kalleudesta ovat tyypillistä oikeistopopulismia. Taloussanomat tuo artikkelissaan hyvin esiin kuinka valtion menojen nousuperuste on muualla kuin työttömyyskorvauksissa, vaikka toki hyvä (oikea, ei tilastosiivottu) työllisyysaste auttaa myös rahoittamaan muut menot. Lehti kirjoittaa: " Näkökulma (työttömien syyllistäminen) on harhaanjohtava, sillä todellisuudessa työttömyyden kasvu ei selitä valtion velkaantumisesta kuin murto-osan. "

Sosiaalimenot ovat sitäpaitsi suhdeluku. Lama-aikana niiden BKT-osuus nousee työpaikkojen vähenemisen ja siitä aiheutuvan verotulojen laskun vuoksi. Se on täysin luonnollista. Tällöin julkinen sektori näyttää suuremmalta mitä se todellisuudessa on. EU:n mukaan se on unionin tehokkain (samoin valtion virkamiehiä meillä on vähiten EU:ssa, lue lähde). Suomi on myös alhaisten sosiaalimenojen maa. Väite niiden suuruudesta perustuu tilastojen virheelliseen tulkintaan kuten Itä-Suomen yliopiston sivuilla todetaan.

Euroopan neuvoston (EN) sosiaalisten oikeuksien komitea on todennut sosiaaliturvamme liian alhaiseksi. Lue lähde. Sosiaaliturvamme on jäänyt jälkeen yleisestä ansiotasosta. Ja ennen kuin joku luulee, niin EN ei ole EU:n instanssi. Se on EU:sta erillinen järjestelmä.

Juristitaustainen persujen kansanedustaja Leena Meri on linkannut Torssosen blogitekstin someen seuraavasti:

Kommentoin hänen päivitystään elokuun alussa seuraavasti (johon hän vastasi):

Kommentini jälkeen Meri blokkasi minut. Populismin ohittava analyyttinen tieto käy näköjään hermoille.

Milloin juhlittaisiin downshiftauksen sankaria?

Laitan alle linkin Lokakuun liikkeen blogiini laatimastani koosteesta.

Hain puhelinmyyjäksi

Tekstissä on mukana itseironiaa. Saa nähdä kelpaako Lapsen maailma - lehden myyjäksi suomalaista lastensuojelua kritisoinut henkilö. Tässä siis hieman kevennystä viikonlopuksi.

Olin törmäävinäni jossain päin nettiä työpaikkailmoitukseen, jossa haetaan selvännäkijöitä johonkin puhelinpalvelufirmaan työvoimahallinnon sivuillaan julkaisemalla ilmoituksella. Siihen ei kuitenkaan ole tullut haettua.

Vaikea päättää kumpi on rationaalisempi toimija. Psyykikko (selvännäkijä) vai suomalainen TE-toimiston aktivointipolitiikan asiantuntija. Psyykikko uskoo tai näyttelee uskovansa taikuuteen. 

TE-asiantuntija taas uskoo tai fanaattisesti näyttelee uskovansa työttömien "aktivointiin" eli syyllistämiseen huonosta työllisyystilanteesta, uusliberaaliin yksilönvastuuseen, MCDonaldisaatiomaiseen pers**nnuolemiseen ja tilastosiivoamiseen sekä puheisiin "liian hyvästä" sosiaaliturvasta ja "korkeista" sosiaalikuluista (vaikka kansainvälinen ja tieteellinen arviointi osoittaa sosiaaliturvasta - ja kuluista aivan päinvastaista).

Aikoinaan sotien jälkeen hätäaputöiden

järjestäminen tuli niin kalliiksi, että se päätettiin lopettaa. Maagisen kova työmoraali ei toiminutkaaan. Nykyajassa orjatöineen (mm. kuntouttava työtoimintaa) on samaa henkeä. Samaa oli myös mm. sotiemme aikaan. Siitä kertoo mm. Nuoren naisen päiväkirja "Suomen Anne Frank". Kirjan nimi on Valvojana naisten erityistyöleirillä, Saara Tuukkasen muistelmat 1943-1944, Minerva Kustannus. Kirjassa Risto Joutjärvi kertoo äitinsä tarinan. Kirja on leimalla "Salaiseksi luokiteltu". Saara toimi valvojana työleirillä, jonka johtaja oli saanut koulutuksen asevelimaassamme Saksassa ja ihaili avoimesti natseja ja Hitleriä.

Kaikissa epädemokraattisissa järjestelmissä on aina ihannoitu kovaa työntekoa. Neuvostoliitossa juhlittiin työn sankaria (arvonimitys). Asevelimaassamme Saksassa oli kuuluisat keskitysleirit "Arbeit macht frei, Jedem das seine. Työ vapauttaa. Jokaiselle ansionsa mukaan." Auschwitz-Birkenaun vapauttajamaa Neuvostoliitossa pyöri samaan aikaan oma tuholaiskoneistonsa. Tämän päivän Venäjä suunnittelee työttömille loisveroa neuvostomalliin. Anne Frankin päiväkirjan lisäksi lukukokemuksia antaa neuvostomeiningistä kertova GULAG, Vankileirien saaristo. Eikä pidä unohtaa myöskään länsimaiden sosiaaliturvatöitä puhumattakaan meidän lapualaishenkisestä työmoraalistamme. Myös meidän sotien aikainen hallintomme oli jyrkän fasistinen.

Viranomaishenkisestä aktivointinationalismista kertoo myös se, että aikanaan työvoimaviranomaiset tekivät yhteistyötä suojeluskuntien kanssa. Tästä tiedosta kiitos arkitolaitoksellemme. Nykyään taas nettiaikana youtubessa pyörii Kelan, työkkärin ja armeijan mainoksia.

Mitäpä jos sanouduttaisiin irti totalitarismin kauheuksista ja äärinationalistisen kovasta työmoraalista sekä juhlittaisiin downshiftauksen sankaria? Ostarinotkujakin on terveempi kuin laumasieluinen totalitarismin kannattaja. Siedettävä työttömyysprosentti kuuluu demokratiaan. Kaikkien osallistaminen "työn sankareiksi rakentamaan yhteiskuntaa" vaatii kovan pakotuskoneiston ja sellainen olisi fasismia.

Murhamiehelläkin on ihmisoikeus OIKEAAN työsuhteeseen

Yhteiskunnan talouden romuttuessa myös sen kontrolli kovenee. Osa ihmisistä suorastaan rakastaa yhteiskunnan pakkokeinoja täysin sokeasti. Siis luottaen konservatiivisesti kurinomaiseen esivaltaan kuin pieni lapsi vanhempiinsa.

Ilta-Sanomien artikkeli kertoo filippiiniläisestä vankeinhoidosta, jonka osa nettikommentoijista haluaisi Suomeen. Otin asiaan somessa kantaa seuraavasti:

" 99 % näistä IS kommenteista on populistista paskaa, että "sama Suomeen". Tuo ihmistarhaus muistuttaa jo Auswitzhia. Meidänkin järjestelmässä on todettu epäkohtia myös tällä vuosituhannella (ainakin ihmisoikeustuomioistuimen ja oikeusasiamiehen toimesta). Kuitenkin edistystä on tapahtunut paljon maailman mittakaavalla kun muistelee vaikkapa natsien touhuun rinnastettavia punavankileirien ihmistarhoja. Pohjoismaissa on yksi maailman humaanimpia vankilajärjestelmiä. Vankiluvut ja uusintarikokset ovat meillä länsimaiden pienimpiä. Tunne ei saisi analyyttista ajattelua liikaa ohittaa joten suvaitsevaisuutta ihmiset. "

Jotkut muistanevat (entisen) poliisijohtaja Robin Lardotin ehdotuksen vuodelta 2012, jonka mukaan rikollisilta poistettaisiin oikeus sosiaaliturvaan.

Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari kiteyttää asian hyvin (em. linkki on hänen blogitekstiinsä):

" Se, että vuosien vankilatuomion päälle tuomittaisiin vaikkapa kolmen vuoden jakso, jolloin vankilasta vapautuneella ei olisi oikeutta sosiaaliturvaan, olisi tietenkin mahdotonta ja kriminaalipoliittisesti absurdia. "

Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä (yhdenvertaisuusperiaate). Lisäksi sosiaaliturva on perustuslain takaama oikeus. Se olisi täysin laitonta, että jokin ihmisryhmä asetetaan eriarvoiseen asemaan lain edessä saati viedään heiltä oikeus perustuslailliseen oikeuteen.

Vastiketyöläisten oikeuksia ajavan THT ry:n puheenjohtaja Kari Laurila kirjoittaa blogissaan sosiaalipolitiikasta 4.9.2012 otsikolla " Työttömyydestä seuraava rangaistus on kovempi kuin vangin ". Hän kirjoittaa yhdyskuntapalvelusta, joka on eräs vankeinhoidon muoto.

Rikosseuraamuslaitoksen eli RISEN mukaan: " Yh­dys­kun­ta­pal­ve­lu on ri­kos­la­kiin si­säl­ty­vä ylei­nen ran­gais­tus, jo­hon tie­tyin edel­ly­tyk­sin voi­daan tuo­mi­ta enin­tään 8 kuu­kau­den eh­dot­to­man van­keus­ran­gais­tuk­sen si­jas­ta (tai yli 8 kk tuomion lisärangaistuksena). " Lue myös toinen RISEN ohje.

Yh­dys­kun­ta­pal­ve­lus­sa tuo­mit­tu te­kee yleis­hyö­dyl­lis­tä työ­tä va­paa-ai­ka­naan. Yhdyskuntapalvelu on siis rikoslain mukainen rangaistus. Sen suorittajista voidaan puhua vankeina, koska kyseessä on rikosoikeudellisesti vapaudenmenetys, jonka aikana henkilö käyttää osan vapaa-ajastaan yleishyödyllisenä työntekona suoritettavaan rangaistukseen. Laurila tuo hyvin esiin kuinka nämä vangit pääsevät lyhyemmällä työajalla kuin "aktivoidut" työttömät. Vangit ja työttömät tekevät usein palkatonta työtä samassa työpaikassa.

Laurila tuo esiin mm. seuraavaa:

" Yhdyskuntapalvelussa korvataan vankeusrangaistusta suhteessa 1 tunti / 1 vankeusvuorokausi.

"Työskentely tapahtuu aikataulun mukaisesti siten, että työskentelyä on 3-4 tuntia kerrallaan. Palvelua on yleensä kaksi kertaa viikossa. Palvelun suorittamisesta aiheutuvat kohtuulliset matkakustannukset korvataan tuomitulle." (sitaatti rikosseuraamusviraston verkkosivuilta)

Työtön suorittaa palvelustaan usein viitenä arkipäivänä, 8 tuntia päivässä.  Työttömällekin korvataan ainoastaan kohtuulliset matkakulut (9,- / päivä), palkkaa hänelle ei makseta. "

(Lakimuutoksen vuoksi) nykyään raja kuntouttavassa työtoiminnassa on THL:n ohjeen mukaan korkeintaan 4 päivää.

Yhdyskuntapalveluun tuomittu voi siis säilyttää työttömyyskorvauksensa ja asumistukensa. Hän saa siis saman elintason kuin työtön, joka ei ole syyllistynyt rikokseen. Saman elintason mahdollisesti jopa pidemmällä vapaa-ajalla.

Siitä huolimatta, että tässä on moraalinen ristiriita, niin mielestäni myös rikollinen on ihmisoikeutensa ansainnut. Yhdyskuntapalvelun tarpeellisuuden ymmärrän oikein hyvin. Kari Laurila on nostanut esiin epäkohtia työttömien "aktivoinnissa". Kun murhamies vapautuu vankilan muurien sisältä, niin hänellä on taas oikeus työttömyysturvaan. Mielestäni niin sen pitää mennäkin, että kaikilla ihmisryhmillä, jotka työttömän kriteerit täyttävät on siihen yhdenvertainen oikeus.

Vapautuneena häntä tulee kohdella kuten ketä tahansa työtöntä. Ja kaikki tietänevät mitä mieltä olen kuntouttavasta työtoiminnasta. On törkeää, että "aktivoidulle" työttömälle ei kerry ilmaistöistä eläkettä, eikä hän saa palkkaa tai muitakaan työsuhteen etuja, koska kyseessä ei ole työsopimuslain mukainen työsuhde.

Laurila vertailee työttömän ja vangin oikeuksia sekä nostaa esiin hyvän moraalikysymyksen. Hän ehkä jopa hiljaisesti hyväksyy vapautuneen vangin yhdenvertaisuuden muihin työttömiin nähden. Ja niinhän sen pitää mennäkin, että rangaistus kärsitään vain kerran, jonka jälkeen yhteiskunnallinen asema normalisoituu. 

Itse nostan esille vielä radikaalimman pointin kuin Kari. Tarkoitan normaalisuusperiaatetta, johon vankilassa tehtävä työ vangin integroitumiseksi perustuu. Tuon periaatteen mukaan vapautuvien vankien olot on järjestettävä, niin pitkälle kuin mahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Tämän vuoksi myös laitosolot tulee järjestää siten, että ne vastaavat yleisesti yhteiskunnassa noudatettavia periaatteita ja käytäntöjä. Suomessa on myös olemassa erikseen oikeudellinen käsite "laitosvallan kielto".

Vangille vapauden menetys on jo itsessään rangaistus. Normaalisuusperiaatteen mukaan jokaiselle ihmiselle on mahdollistettava sellaiset olosuhteet laitoksissakin, että ne vastaavat yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja. Voidaan kysyä, että kuinka hyvin normaalisuusperiaatetta ja laitosvallan kieltoa palvelee vankien työtoiminta, joka ei ole oikea työsuhde. Siitä ei siis kerry eläkettä eikä siitä saa muitakaan työsuhteen etuja kuten työttömyysturvan työssäoloehtoa. Mielestäni myös vankien työtoiminta voisi olla oikea työsuhde. Ajattelin sen verran radikaali humanisti olla, että tämmöisen idean esitän tässä tekstissäni. Tämän tekstini otsikoin radikaalisti ja humanistisen ironisesti sekä tarkoituksellisen provokatiivisesti.

RISEN mukaan: " Van­ki­loi­den työ­toi­min­nan pe­riaat­tee­na on nor­maa­liu­den pe­riaa­te: van­ki­työn tu­li­si vas­ta­ta ylei­ses­ti yh­teis­kun­nas­sa teh­tä­vää työ­tä. Val­men­ta­vas­sa työs­sä tu­li­si li­säk­si seu­ra­ta am­ma­til­li­ses­sa kun­tou­tuk­ses­sa ylei­ses­ti nou­da­tet­ta­via me­ne­tel­miä. Van­ki­työs­sä on mah­dol­lis­ta suo­rit­taa op­pi­so­pi­muk­sel­la näyt­tö­tut­kin­to­ja tai tut­kin­non osia. "

Kun kerta pelkästään jo työttömienkin valittamista pidetään moraalittomana, niin saa nähdä miten tämä tekstini ja erityisesti sen otsikko otetaan vastaan (ironista pohdintaa). Kysymys kuuluu, että miksi normaaliuden periaatteeseen ei kuulu työsopimuslain mukainen työsuhde? Edustanen tällä kysymykselläni "aivan toista ääripäätä" kuin poliisijohtaja ja nettikommentoijat sekä kuolemantuomiota sympatisoiva oikeus - ja työministerimme. Voinen olla jopa Kariakin radikaalimpi humanisti, ken tietää...

Poliisiväkivallasta. ”Poliisi on fasisti” - repliikki. Yhteiskuntatiedettä vai ostariteinien kapinahuuto?

Helsingin Sanomien jenkkien poliisiväkivallasta kertovan tuoreen uutisen otsikko kertoo seuraavaa: ” Poliisi tulitti Floridassa aseistautumatonta mustaa miestä – mies liikkui autistisen potilaan kanssa ”

Otin somessa asiaan kantaa seuraavasti: ” Länsimaista arvoyhteisöä, freedomia ja "demokratiaa" jenkeissä. "Siksikin west!" sanovat USA-mieliset. Miettikää mikä haloo olisi noussut jos tämä olisi tapahtunut Venäjällä. ”

Tänä kesänä olemme saaneet lukea useammasta eri poliisiväkivaltatilanteesta jenkeissä. Hesari otsikoi: ” Poliisi ampui Yhdysvalloissa jälleen mustan miehen – tyttöystävä videoi jatkotapahtumat Facebookiin ”

Uutisessa todetaan myös: ” Tyttöystävä kertoo, että mies yritti tavoitella ajokorttiaan, kun konstaapeli avasi tulen. The Washington Postin mukaan poliisi on ampunut tänä vuonna kuoliaaksi 123 mustaa amerikkalaista, joista joka kymmenes oli aseeton. ”

Jälleen tarkoittaa, että lyhyen ajan sisään tapahtui kaksi poliisin väkivallantekoa. Edellisessä blogitekstissäni pohdin muusikko Mustan Barbaarin tapausta. Kyse oli etnisestä profiloinnista hänen sukulaisiin kohdistuneessa poliisin ulkomaalaisvalvonnassa. Tämä tapahtui Suomessa. Lue lisää: Kollektiivinen profilointi ja junttihuumori

Hesari kertoo myös seuraavaa: ” YHDYSVALLOISSA jopa puolella poliisin ampumista ihmisistä oli vamma tai mielenterveysongelma, yhdysvaltalaissäätiön tuore raportti kertoo. ”

Kuinka kauan omasta mielestään kunnon kansalaiset kehtaavat puolustella poliisia kun poliisi lahtaa erilaisia marginaaliryhmiä armotta länsimaisen liberaalidemokratian ja freedomin hengessä? ”Demokratian”, joka on todellisuudessa näennäisdemokraattista rikkaan yläluokan valtaa. Kuinka kauan luokkavihollisen eli poliisin mielivalta saa jatkua? Väittäisin, että poliisin korrektius sekä jenkkiläisissä elokuvissa, että suomalaisessa Poliisit - tv-ohjelmassa on aika ulkokullattua propagandaa.

Kapinalliset nuoret saattavat sanoa ostarilla, että ”poliisi on fasisti”. Mielestäni tuossa lauseessa on aika paljon perääkin. Se pätee myös Suomessa, jossa maamme turvallisuuspoliisi oli aikanaan jopa yhteistyössä natsi-Saksan Gestapo-poliisin kanssa. Mielestäni suomalaisen poliisin yhteistyö äärioikeistolaisen hirmuhallinnon kanssa on paljon vakavampi juttu kuin vaikkapa kuokka, kiakko – ja luokkavierasjuhlissa mellakoitsijoiden aiheuttama ajoittain jopa harkitsematon tuho. 

Kirjalukuvinkki: Oula Silvennoinen: Salaiset aseveljet. Otava 2008. Silvennoisen väitöstutkimus "Salaiset aseveljet : Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944" perustuu etsivän keskuspoliisin ja valtiollisen poliisin arkiston analyysille. Lue lisää.

Annan hyvän kirjalukuvinkin: Tiedekustantaja Vastapainon kustantama Kuokkavieraiden pidot. Kirja kertoo erilaisista marginaaliryhmistä kuten köyhistä, työttömistä, prostitutoiduista, nuorisohuligaaneista, mielenterveysongelmaisista, vammaisista ja venäläisistä maassamme sekä näihin ryhmiin ryhmiin kohdistuvasta vihapuheesta ja luokkasorrosta.

Sana ”kuokkavieras” on mielenkiintoinen. Se kertoo jo nimen perusteella yhteiskunnan marginaalista. 1990-luvulla järjestettiin kuokkavierasjuhlia linnan juhlien yhteydessä. Ne paisuivat jopa yhteenottoihin poliisin kanssa. Myös Suomessa on ollut oikeustapauksia poliisin mielivallasta. Tosin väittäisin, että enimmäkseen kanteluiden muodossa. Myös laittomat kotietsinnät Suomessa ovat puhuttaneet. Niistä on tehty kanteluita ja valituksia sekä niitä on käsitelty jopa ihmisoikeustuomioistuimessa. Tutustuminen oikeuskäytäntöön avartaa.

Smash ASEM – mielenosoitus (2006) herätti mielenkiintoisen kysymyksen, että onko suomalainen poliisi enää ”humaani, demokraattinen ja pohjoismainen” vai onko se historiamme valossa koskaan edes ollutkaan? Tapaus johti kymmeniin kanteluihin oikeusasiamiehelle, joka totesi poliisin toimineen väärin. Lue lisää.

Tulen seuraavaan analyyttiseen johtopäätökseen. Ostariteinien kapinahuuto ”poliisi on fasisti” on enemmän yhteiskuntakrittistä vakavasti otettavaa yhteiskuntatiedettä kuin "huonon kotikasvatuksen" saaneiden teinien kapinahuuto.

Kollektiivinen profilointi ja junttihuumori

Heti alkuun haluan sanoa, että minulla on invidualistinen unelma. Unelma siitä, että ihmisiä kohdellaan ainutkertaisina yksilöinä. Siitä meidän oikeusjärjestelmäkin virallisen tiedon mukaan lähtee. Tämä unelma on minulle syntynyt mm. auktoriteettikammon, ”ammattivalittamisen” ja bloggauksen johdosta.

Kannatan jakamatonta ihmisarvoa kuten suurin osa suomalaisistakin lienee kannattavan. Jakamattoman ihmisarvon käsite on suosittu yli ideologioiden (jos ei kansallissosialismia lasketa). Sen ovat omaksuneet niin vasemmisto, kommunistit, sivistysporvarit kuin anarkistitkin.

Virallinen tieto ei aina pidä paikkaansa. Poikkeus vahvistaa säännön sanotaan. Kannatan jakamatonta ihmisarvoa. Tosin esivalta ei aina kohtele alaisiaan kovin invidualistisesti ihmisarvoisina yksilöinä.

Uutisista saimme lukea kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps) möläytyksen, jonka mukaan muslimit tulisi joukkokarkoittaa Suomesta. Hän oli tekopyhästi pahoillaan Nizzan terroriteosta. Joukkokarkoitus on kollektiivista kurinpitoa. Meidän oikeusjärjestelmä ei tunnusta sellaista. Ihminen vastaa omista teoistaan vain yksilönä. Lisäksi ihmisoikeussopimus (EIS) kieltää ulkomaalaisten joukkokarkoitukset.

Muusikko Mustan Barbaarin sukulaiset (äiti ja sisko) joutuivat mitä ilmeisemmin tällaisen profiloinnin kohteeksi poliisin ulkomaalaisvalvonnan vuoksi (henkilöllisyyden tarkistus). Asiaan siis mitä ilmeisemmin vaikutti ihonväri. Asia on viranomaisten tutkinnassa. Kollektiivista profilointia löytyy myös muista asioista. Esimerkiksi mielisairaanhoidosta. Siihen olen ottanut kantaa mm. seuraavassa tekstissäni: Persut ja laitosvalta

Tämän kertaisesta tekstistäni tuli aika lyhyt. Siksi heitänkin tähän loppuun oman humoristisen havaintoni. Olen miettinyt miksi suomalainen junttihuumori kohdistuu monesti juuri yhteiskunnan marginaaliryhmiin eikä keskiluokkaisiin ja rikkaaseen eliittiin. Kerran näin rautatieasemalla miehen, joka sanoi minulle, että älä maksa vessaanpääsymaksua (kun siihen pääsi vikkelästi ilmankin), koska ”ei senttiäkään riistoporvarille”. Se oli mielestäni hyvä junttihuumorilausunto. Se ei loukannut vähemmistöjä kuten Hakkaraisen lausunto.

Päivitys 19.7.2016 klo 23.09: Tekstiin on korjattu, että kyse on muusikon sukulaisista (eikä muusikosta). Tässä vielä linkki HS:n juttuun asiasta:

http://www.hs.fi/kaupunki/a1468117067726